RAUHALLISTA JOULUA SINULLE!

MERRY CHRISTMAS TO YOU!

LUUKUT VÄHENEVÄT

Väheneekö teillä joulukalenteriluukut yhtä nopeaa kuin meilläkin? Maanantaina on aatto ja ennen sitä pitäisi aloittaa joulupuuhat. Meillä on niin paljon työtä ja tohinaa sekä joulun järjestelyä muille että meinaa jäädä oma joulu ihan "tekemättä". Tosin ei meillä koskaan ole kinkuilla ja laatikoilla joulua pahemmin vietettykään. Jotain olisi kuitenkin kiva saada aikaan...

Kaikkein kamalin juttu on se, että koko syksyn odotettu työmme uusi sopimus valtion kanssa pitäisi allekirjoittaa jouluaattona pääkaupungissa. Se tarkoittaisi sitä, että mieheni olisi aaton pois kotoa. Olemme puun ja kuoren välissä niin sanoakseni...

Todella harmillista!! Minusta oli jo aivan tarpeeksi se, että jouduimme perumaan jo tilaamamme jouluisen matkan Vietnamiin taas erinäisten viisumihässäköiden takia. Tällä kertaa kun todella halusimme päästä maasta ulos, meille sanottiin, että ei onnistu. Ja pari päivää sitten meille sanottiin, että " ei kun voitte mennäkin..." No, matka oli jo peruttu eikä uutta enää kovin helposti saa. Eli matka epäonnistui. Tylsää...!

Kylläpä tuli masentava postaus. (Ai niin, tyttömme tuli viime yönä sairaaksi. Flunssa taas.)

Mutta kaikesta huolimatta tartumme vaikka väkisin ikiaikojen joulusanomaan ja muistamme sen, että joulun sanoma ei ole ulkoisista puitteista kiinni!!

TÄHYSTYSTUOLI

Laosissa vietetään paljon aikaa ulkona. Suurin osa kodin askareistakin tehdään taivasalla. Näin ollen monet kalusteet on kevyitä, jotta niitä voidaan siirrellä sisältä ulos ja ulkoa sisälle.

Kodin askareiden lisäksi ulkona mm. istuskellaan, rupatellaan, nukutaan....olla möllötellään ja katsellaan maailman menoa. Itsekin olen liittynyt tähän oleilijoiden joukkoon näin vauvalomalla. Vauvaa kanniskellessa on mukava mennä ulos, samantien aivan tien varteen, ja alkaa kirjaimellisesti vain katselemaan mitä ympärillä tapahtuu. Ja jotainhan aina tapahtuu...jos ei muuta niin ainakin mopoja ja autoja pörrää ohi, tai naapuruston väki liikuskelee lähistöllä. Joskus rupatellaan niitä näitä ohikulkijoiden kanssa, mutta useimmiten vain katselemme vauvan kanssa lähipiirin menoa.

Vauvan kantaminen on aika raskasta puuhaa selälle ja niskoille, joten jossain vaiheessa aloin kaivata tuolia. Vauvaakaan ei oikein viitsi laittaa konttaamaan koiran-ja kanankakkaiseen maahan.

Kuinkas kävikään, kun sain poikien opettajalta ja projektimme harjoittelijapariskunnalta lahjaksi kuvassa olevan lao-tuolin. Ihanaa, nyt minulla on oma aito laolainen tähystystuoli!! Siinä voin välillä lepuutella, kun kantovoimat hiipuvat. Tosin, tyttömme on jo nousemaisillaan seisomaan tukea vasten, joten eiköhän hän pian ala jo itsekin kävellä. Täytyy sitten ostaa hänellekin oma tähystystuoli...

Ps. Tänään illalla on poikien koulun joulujuhla. Luvassa on ainakin Enkeli taivaan -nokkahuiluesitys, sillä sitä on harjoiteltu meillä jo monta kertaa. Mahtava duo onkin!

JOULUKUUN RIEPOTUSTA

No, huh huijaa...olen aivan naatti, kuitti, poikki, väsynyt, uupunut, heikko ja mitä vielä. Otsikosta päätellen voisi luulla, että olen väsynyt joulutouhuihin. Ei, en ole edes kunnolla aloittanutkaan (apua!). Viimeiset viisi päivää olen ollut rajussa vatsataudissa. Mikään ei ole pysynyt sisällä eikä vieläkään pysy...luut törröttää kertoen karua kieltään. Kuumettakin on ollut ihan riittämiin. Untakaan ei ole tullut saatua liikaa.

Onneksi mies on ollut terveempi ja onkin hoitanut koko kööriä. Onhan apulaisetkin välillä paikalla, mutta kaikkea ei voi heillekään jättää. Tänään mies jo pääsi töihin. Viimeinen viikko ennen pientä joulutaukoa on aina kiireinen..joten töitäkin on tehtävä.

Mutta kaipa tässä jo paremmalla puolella ollaan. :)

Ps. Tänään juhlimme 14-vuotishääpäiväämme!

HELLO KITTY (2)

Lupasin joskus tosi kauan aikaa sitten näyttää Hello Kitty-polkupyöräni. Ja tässä se on!

Hello Kitty on täällä päin maailmaa siis sekä aikuisten että lasten juttu...

Muistaakseni blogini lukijoissani on myös jokunen Hello Kitty-fani. Suomessahan Hello Kitty-fanina olo on melkein noloa, vai mitä. Täällä on melkein noloa olla, jos ei ole Hello Kitty-fani. :)

NAM!

Yksi lempiruuistani on nuudelipata. Nam!

Olen tulisen ruuan ystävä. Ruoka ilman chiliä? Jos mausteet on ihan kohdallaan, niin sitten ruoka ilman chiliäkin menee. No, ei vaan...tykkään monenlaisesta ruuasta. Nam! En kyllä ole mikään ruokaexpertti, joten sen puoleen en ala kovin hehkuttamaan chilin puolesta...Tai alanpas: chiliset ruuat ovat ihania!!!!

Viikko sitten meillä oli ranskalaisia vieraita lounaalla. Olimme juuri aloittamassa ruokailua, kun tuli puhetta siitä, pitävätkö vieraamme tulisesta ruuasta. Eivät pitäneet. Heidän entisessä komennusmaassaan Kambodzassa ei kuulemma ole ollenkaan tulista ruokaa. Ja minä kun luulin. Katsoin edessä olevia ruokapatoja ja aloin huutaa sisäisesti (aarrgghhh...!). Tarjoamamme ruoka oli nimittäin tavallistakin tulisempaa.

Jatkoimme rauhassa keskustelua kukin nenäänsä vuorollaan niistäen ja vettä litkien. Ruoka oli tulista jopa omalle perheelleni. Koko ruokailun ajan toivoin vieraitteni puolesta, että he kestäisivät. Ja ainakin ulos päin näytti siltä, että he kestivät. Mutta luultavammin muistavat vierailun aina...

Mutta kuten sanottua, chiliruuat ovat ihania!

Onko täällä muita chilin ystäviä paikalla??

KIITOS ITSENÄISYYDESTÄ!

Kiitos Taivaan Isälle itsenäisyydestä.

Kiitos, että saamme puhua suomen kieltä.

Kiitos suomen maajoukkueesta. (jääkiekko)

Kiitos, että saamme matkailla eri maihin.

Kiitos, että Suomeen ei enää tule sotia.

Kiitos, että meillä on hyvä presidentti.

Kiitos, että voimme mennä kalaan.

Siunaa Suomen kansaa.

Benjamin 10 v., Laos, 5.12.07

Kiitos Taivaan Isälle itsenäisyydestä.

Kiitos lipusta,

suomen kielestä,

minusta,

ja ettei ole sotaa,

ja vielä Josefinista,

ja perheestä,

ja kaikista.

Benjaminin eläimistä,

ja että voi mennä metsään.

Kiitos kaikista eläimistä.

Oliver 9v., Laos, 5.12.07

Pojat kirjoittivat nämä kiitosrukoukset koulussa. Pojat lukivat rukoukset itsenäisyyspäivälounaalla kotonamme. Me kaikki kaupungin kahdeksan suomalaista kokoonnuimme meille yhteiseen itsenäisyyspäivälounashetkeen.

On todella hienoa olla suomalainen. Me olemme voineet nousta yhteistuumin omasta puuttesta auttamaan muita. Toisaalta voisimme tehdä paljon enemmän. Se että antaa toiselle, ei ole koskaan pois itseltä. Vai mitä olet mieltä?

Myöhästynyttä hyvää itsenäisyyspäivää!

JAUHELIHAA

Muutettuamme Laosiin, kaivoin laivakontistamme esiin lihamyllyn, jonka olimme varta vasten ostaneet tänne tuloa varten. Täällä ei nimittäin ole myynnissä jauhelihaa. Lihat ostetaan torilta tuoreena. Joskus liha on todella tuoretta eli elävää, mutta joka tapauksessa lihat on asetettu myyntipöydille lajeittain. Siinä sitten ihmiset ja kärpäset "taistelevat" makupaloista. Myyjät tosin koittavat huiskia kärpäsiä pois keppi-muovipussi-viritelmillään. Ostajat taas vastaanotetaan innokkaasti. "Montako kiloa?"

Mutta: eräänä päivänä puolitoista vuotta sitten ensimmäisen apulaiseni sisko rikkoi vahingossa lihamyllyni käyttäessään sitä meillä. En hymyillyt...Hengitin syvään ja laskin sataan.

Onneksi elämä ei ole yhdestä lihamyllystäkään kiinni, mutta voitte vain arvailla harmittiko apulaistani, joka nyt joutuu hakkaamaan lihat jauheeksi veitsellä. Tosin otettuani itselleni kakkosapulaisenkin, on tämä kakkosapulainen joutunut tekemään myös jauhelihaa. Ensimmäinen apulaiseni on nimittäin laittanut toisen apulaiseni hommiin taloon tultuaan. Hierarkia toimii ja huom!, he ovat hyviä ystäviä!

Näissä kuvissa kakkosapulaiseni hakkaa lihaa jauhelihaksi. Kaksi kiloa lihaa muuttui jauhetuksi lihaksi kolmessa tunnissa. Voi käsiparkaa...

2.12.1975

Tasan 32 vuotta sitten kommunistit ottivat vallan Laosissa. Samana päivänä minä synnyin Suomessa täysin tietämättömänä siitä, että jonain päivänä asuisin Laosissa. :)!

Kuvan jaloilla on tullut siis tallattua jo ne 32 vuotta. Toivottavasti monia askeleita on vielä edessä...

Siunattua sunnuntaita Sinulle!

LAUANTAIPUNNITUS

Meillä tarvitaan tätä puntaria lauantaisin. Meillä ei ole täällä kovinkaan erikoisia mahdollisuuksia karkkiostoksiin, joten tuomme karkkipäivän karkkeja usein Thaimaasta. Joskus ostamme Laosista ja toisinaan saamme ylläripaketteja Suomesta:):):). Näin ollen karkkivalikoimamme kotona on usein melko sekalainen. Tästä päästäänkin sitten itse asiaan...(miten ihmeessä nämä minun sepustukseni voivat ollakaan näin sekavia...hoohh..ihme, jos näitä joku edes viitsii hiuksia repimättä lukea;)..)

Eli: Lauantai on poikien karkkipäivä ja silloin he saavat syödä tietyn määrän (on sovittavissa ) karkkia lounaan jälkeen. No, koska meillä on siis sekalainen valikoima karkkeja, on vaikeaa arvioida karkkien painoa tai määrää eri kokojen takia. Koululaiseni pitävät huolen siitä, että jokainen saa saman verran. Kristillinen tasajako sanoisi äitinikin.

Meillä siis pojat punnitsevat karkit ja näin kaikki saavat saman verran karkkeja, vaikka jokaisella olisi erilaisiakin karkkeja. Kohta se taas alkaa...jee!

KEKSEJÄ (PURKKEJA)

Viime Thaimaan reissulla ostin näissä purkeissa olevia keksejä. Toisessa on voikeksejä ja toisessa maitokeksejä. Aika usein tällaiset ns. kovin tavalliset keksit ovat melko mauttomia ja aika huononkin makuisia. Mutta en ajatellut kovinkaan paljon nyt keksejä, vaan näitä peltipurkkeja, joissa jatkossa voisin säilyttää vaikkapa teetä tai keksejä... No, kuitenkin kävi niinkin hyvin, että mieheni maistettua näitä keksejä, hän ihastui ikihyviksi. Ensin luulin hänen vain kohteliaisuuttaan kehuvan keksejä, mutta ei, keksit olivat ihan oikeasti todella hyviä kuulemma. Parhaita tällaisia tavallisia keksejä, joita on koskaan syönyt! Mahtavaa! Voin siis jatkossakin poiketa ostamaan näitä keksejä (purkkeja), keksejä, (purkkeja),...keksejä (purkkeja), purkkeja...;)!

Ps. Mieheni kyllä tietää, että ostin keksit vain purkkien takia. Ollaan jo sen verran tultu tutuiksi. ;) Keksit tulivat ns. kaupan päälle.

ADVENTTIAIKAAN

Palasimme Thaimaasta viime lauantaina takaisin kotiin, Laosiin. Matka meni hyvin ja nyt meillä on kuukauden työlupa, väliaikaisesti. Olemme reissailleet sen verran tiuhaan viime aikoina, että Laosin rajalla vinkkasivat minulle ja lapsille, että rajan yli vaan. Huom! ilman passintarkastusta. Mies seisoi vielä viisumijonossa, kun me muut jo vilkuttelimme lasin toiselta puolelta. Arvatkaa meinasiko leuka tippua mieheltä: "Mitä te siellä jo ootte??" Kyllä nauratti! Toisaalta ollaan niin tarkkoja ja virkaintoisia, kun taas toisinaan kaikki säännöt romuttuu sekunnissa. Täällä pelataan siis suhteilla, tämän olen jo aikaa sitten oppinut. Joka tapauksessa mies tuli sitten passintarkastuksesta läpi kaikkien meidän passien kanssa. Ja kaikki meni hyvin.

Viimeiset päivät ovat olleet säpinää täynnä. Projektimme suomalaisharjoittelijoilta varastettiin polkupyörät. Poikien opettaja joutui poliisin kuulusteltavaksi pyöräilystä. Ja intialaisen naapurimme moottoripyöräkin varastettiin. Puhelimet ovat käyneet kuumina, kun puolin ja toisin ollaan apua tarvittu. Asioita ollaan selvitelty poliisin kanssa ja jälkikäteen ihmetelty ja kiitetty varjeluksesta.

Kaikkein kamalin asia oli, kun opettaja joutui poliisin kuulusteltavaksi. Tänne on tullut uusi laki, jonka mukaan ulkomaalaiset eivät saa enää ajaa polkupyörällä täällä. No, huh huh!

Täällä varastetaan nykyään niin paljon polkupyöriä, ettei poliisilla ole kuulemma aikaa selvittää tapauksia, joten ratkaisuna on pyöräilykielto. Opettaja laitettiin pieneen kuulustelukoppiin polkupyöräilystä!! Ja täällä päin kukaan ei halua joutua nenätysten poliisin kanssa. Olemme aina sanoneet kaikille kanssamme työskentelville, että jos tapahtuu joku onnettomuus tai tarvitaan muuten apua, ottakaa yhteys vaikkapa meihin, ei poliiseihin. Täällä päin nimittäin länsimaalainen on aina syyllinen. Näin saadaan maksumies mahdollisiin onnettomuuskuluihin. Joka tapauksessa opettaja saatiin ulos kopista ja hän pääsi kotiinsa, sai pyöräillä suorinta reittiä kotiin. Ja nyt ei sitten pyöräillä.

Meidän perhe aikoo anoa erikoislupaa pyöräilyyn, sillä me olemme täällä töissä ja onhan se nyt kumma, jos mm. lapsemme eivät enää saisi mennä pyörällä kouluun. Lapsemme ovatkin asiasta ja varkauksista aika ihmeissään.

Näin täällä meillä. Adventtiaika lähestyy ja pitäisi olla niin sanottua rauhallisen joulun odotusta, mutta ei meillä. Itse asiassa kiirettä pitää joka rintamalla. Mutta hyvä niin, ainakaan emme pitkästy!

Mukavaa tiistaita!

PS. Sain Thaimaasta uuden akun kameraani, joten alan taas nappailla omia kuvia. Nyt kuvassa kuitenkin lainattu kuva. Kehtaanko edes sanoa, että kuva on jälleen samasta nettikaupasta kuin edellisetkin lainatut kuvat.

KÄVELYMATKAOTOKSIA

Joskus on hauskaa nappailla kuvia samalla, kun on kävelyllä. Tässä kokoelma kuvista, jotka otin yhdeltä kävelyreissultamme tässä kotinurkilla.
Ikkunaluukut ovat tässä kaupungissa vielä monin paikoin säilyneet, koska kaupunkimme on Unescon maailmanperintökaupunki ja täällä halutaan suojella mm. Ranskan vallan ajan tunnelmia.

Peltiaidat ovat tuttu näky täällä...

Aahh, chiliä! Ilman sitä ruoka ei maistu juuri miltään!

Kuivattuja appelsiinin kuoria.

Kuivattua lihaa.

Aidat maalataan kerran vuodessa sadekauden loputtua. Home saadaan näin helpolla piiloon, mutta yhtä helposti se palaa takaisin. Ainakin on joka vuodelle tiedossa töitä.

Uusia majataloja ja hotelleja rakennetaan hurjaa vauhtia kasvavalle turistimäärälle. Tästä olen surullinen, sillä kaupunki tulee menettämään omaleimaisuutensa muutamassa vuodessa. Vaikka turismi tuo rahaa ja työpaikkoja, se myös pakottaa paikalliset muuttamaan halvemmille asuinseuduille.

Jälleen uusi majatalo valmiina ottamaan vastaan turisteja, joita täällä talvikautena on todella paljon.

Tämä talo on entisen toimistomme vastapäätä. Kaunis talo vuokrattiin ulkomaalaiselle kovaan hintaan.

Kanat viipottavat kaduilla siinä missä muutkin.

Maanantaisin ja torstaisin roskat kasataan tienvarsille. Pimeällä roska-autot kiertävät katuja. Turistit valittivat roskista niin paljon, että enää roskia ei saa kasata kaduille kovin aikaisin ennen pimeän tuloa.

Paikallinen paperi on käsintehtyä. Somat kirjaset ja lamput valmistetaan tästä paperista.

Naapurissa voi nauttia ravintola-aterian. Huomatkaa sana springrolls. Naapuri kävi kysymässä, miten kirjoitetaan spinloo. Ja autoinhan minä.

USKOMATONTA, MUTTA TOTTA!

Laitoin tuon kynttiläkuvan kuvaamaan sitä tunnetta, mikä minulla nyt on. Minulla on aivan rauhallinen olo ja suorastaan huvittunutkin. Nimittäin saimme tietää äskettäin, että meidän on jälleen kerran poistuttava maasta aivan yllättäen! Palasimme vasta äskettäin Thaimaasta ja tarkoitus oli olla Laosissa neljä kuukautta ilman maasta poistumisia...mutta niin vain kävi, että korkeammalta taholta kävi taas käsky käydä kääntymässä rajalla. Hohhoijaa ja heh heee...

Tällä kertaa saamme kuitenkin rauhassa varata lentolippuja ja pakata laukkuja, sillä lähdemme matkaan ensi viikolla. Totta tosiaan elämämme on mielenkiintoista!



Ps. Saakoon kuvan kynttilä loistaa myös Suomen kouluturman uhreille ja heidän omaisilleen.

Kuva: Nostagi Fyn (mikäs muukaan näin kameran uutta akkua odotellessa).

JOULUAJATUKSIA

Siis apua...pökerryn ihastuksesta näitä pupuja katsoessani. Mikä ihana jouluinen pupupariskunta! Voisinkohan toivoa näitäkin joululahjaksi?

Todella suloisia tonttuja kaapin oven päällä toivottamassa hyvää joulua. Tosin valitettavasti ei minun kaapin päällä...;)

Nämäkin veitikkaiset tuovat minulle talvisia terveisiä kaukaa pohjolasta, missä on kauniita vaaleita koteja ( ja aina liian kylmä...hrrr!).

Nämä jouluiset kuvat saavat ajatukseni suoraan jouluisiin tunnelmiin ja hieman kyllä haikeisiin aatoksiin sukujoulusta. En osaa sanoa, koska seuraavan kerran vietämme joulua edes yhdenkään sukulaisen kanssa. Muista länsimaalaisista on tullut viime vuosina meidän "suku". Aika surullista toisaalta...mutta mieletöntä rikkauttakin.

Mutta: silti olisin enemmän kuin onnellinen, jos lapseni voisivat viettää jouluaan isovanhempien, setien, tätien ja serkkujensa kanssa. Mutta minkäs teet, kun asut täällä. Aikansa kutakin tässäkin tapauksessa.

Kuvat: Nostalgi Fyn (yksi lempinettikaupoistani)