lauantai 24. marraskuuta 2007

LAUANTAIPUNNITUS



Meillä tarvitaan tätä puntaria lauantaisin. Meillä ei ole täällä kovinkaan erikoisia mahdollisuuksia karkkiostoksiin, joten tuomme karkkipäivän karkkeja usein Thaimaasta. Joskus ostamme Laosista ja toisinaan saamme ylläripaketteja Suomesta:):):). Näin ollen karkkivalikoimamme kotona on usein melko sekalainen. Tästä päästäänkin sitten itse asiaan...(miten ihmeessä nämä minun sepustukseni voivat ollakaan näin sekavia...hoohh..ihme, jos näitä joku edes viitsii hiuksia repimättä lukea;)..)

Eli: Lauantai on poikien karkkipäivä ja silloin he saavat syödä tietyn määrän (on sovittavissa ) karkkia lounaan jälkeen. No, koska meillä on siis sekalainen valikoima karkkeja, on vaikeaa arvioida karkkien painoa tai määrää eri kokojen takia. Koululaiseni pitävät huolen siitä, että jokainen saa saman verran. Kristillinen tasajako sanoisi äitinikin.

Meillä siis pojat punnitsevat karkit ja näin kaikki saavat saman verran karkkeja, vaikka jokaisella olisi erilaisiakin karkkeja. Kohta se taas alkaa...jee!

perjantai 23. marraskuuta 2007

KEKSEJÄ (PURKKEJA)



Viime Thaimaan reissulla ostin näissä purkeissa olevia keksejä. Toisessa on voikeksejä ja toisessa maitokeksejä. Aika usein tällaiset ns. kovin tavalliset keksit ovat melko mauttomia ja aika huononkin makuisia. Mutta en ajatellut kovinkaan paljon nyt keksejä, vaan näitä peltipurkkeja, joissa jatkossa voisin säilyttää vaikkapa teetä tai keksejä... No, kuitenkin kävi niinkin hyvin, että mieheni maistettua näitä keksejä, hän ihastui ikihyviksi. Ensin luulin hänen vain kohteliaisuuttaan kehuvan keksejä, mutta ei, keksit olivat ihan oikeasti todella hyviä kuulemma. Parhaita tällaisia tavallisia keksejä, joita on koskaan syönyt! Mahtavaa! Voin siis jatkossakin poiketa ostamaan näitä keksejä (purkkeja), keksejä, (purkkeja),...keksejä (purkkeja), purkkeja...;)!


Ps. Mieheni kyllä tietää, että ostin keksit vain purkkien takia. Ollaan jo sen verran tultu tutuiksi. ;) Keksit tulivat ns. kaupan päälle.

tiistai 20. marraskuuta 2007

ADVENTTIAIKAAN


Palasimme Thaimaasta viime lauantaina takaisin kotiin, Laosiin. Matka meni hyvin ja nyt meillä on kuukauden työlupa, väliaikaisesti. Olemme reissailleet sen verran tiuhaan viime aikoina, että Laosin rajalla vinkkasivat minulle ja lapsille, että rajan yli vaan. Huom! ilman passintarkastusta. Mies seisoi vielä viisumijonossa, kun me muut jo vilkuttelimme lasin toiselta puolelta. Arvatkaa meinasiko leuka tippua mieheltä: "Mitä te siellä jo ootte??" Kyllä nauratti! Toisaalta ollaan niin tarkkoja ja virkaintoisia, kun taas toisinaan kaikki säännöt romuttuu sekunnissa. Täällä pelataan siis suhteilla, tämän olen jo aikaa sitten oppinut. Joka tapauksessa mies tuli sitten passintarkastuksesta läpi kaikkien meidän passien kanssa. Ja kaikki meni hyvin.


Viimeiset päivät ovat olleet säpinää täynnä. Projektimme suomalaisharjoittelijoilta varastettiin polkupyörät. Poikien opettaja joutui poliisin kuulusteltavaksi pyöräilystä. Ja intialaisen naapurimme moottoripyöräkin varastettiin. Puhelimet ovat käyneet kuumina, kun puolin ja toisin ollaan apua tarvittu. Asioita ollaan selvitelty poliisin kanssa ja jälkikäteen ihmetelty ja kiitetty varjeluksesta.

Kaikkein kamalin asia oli, kun opettaja joutui poliisin kuulusteltavaksi. Tänne on tullut uusi laki, jonka mukaan ulkomaalaiset eivät saa enää ajaa polkupyörällä täällä. No, huh huh!

Täällä varastetaan nykyään niin paljon polkupyöriä, ettei poliisilla ole kuulemma aikaa selvittää tapauksia, joten ratkaisuna on pyöräilykielto. Opettaja laitettiin pieneen kuulustelukoppiin polkupyöräilystä!! Ja täällä päin kukaan ei halua joutua nenätysten poliisin kanssa. Olemme aina sanoneet kaikille kanssamme työskentelville, että jos tapahtuu joku onnettomuus tai tarvitaan muuten apua, ottakaa yhteys vaikkapa meihin, ei poliiseihin. Täällä päin nimittäin länsimaalainen on aina syyllinen. Näin saadaan maksumies mahdollisiin onnettomuuskuluihin. Joka tapauksessa opettaja saatiin ulos kopista ja hän pääsi kotiinsa, sai pyöräillä suorinta reittiä kotiin. Ja nyt ei sitten pyöräillä.

Meidän perhe aikoo anoa erikoislupaa pyöräilyyn, sillä me olemme täällä töissä ja onhan se nyt kumma, jos mm. lapsemme eivät enää saisi mennä pyörällä kouluun. Lapsemme ovatkin asiasta ja varkauksista aika ihmeissään.


Näin täällä meillä. Adventtiaika lähestyy ja pitäisi olla niin sanottua rauhallisen joulun odotusta, mutta ei meillä. Itse asiassa kiirettä pitää joka rintamalla. Mutta hyvä niin, ainakaan emme pitkästy!


Mukavaa tiistaita!


PS. Sain Thaimaasta uuden akun kameraani, joten alan taas nappailla omia kuvia. Nyt kuvassa kuitenkin lainattu kuva. Kehtaanko edes sanoa, että kuva on jälleen samasta nettikaupasta kuin edellisetkin lainatut kuvat.

maanantai 12. marraskuuta 2007

KÄVELYMATKAOTOKSIA



Joskus on hauskaa nappailla kuvia samalla, kun on kävelyllä. Tässä kokoelma kuvista, jotka otin yhdeltä kävelyreissultamme tässä kotinurkilla.
Ikkunaluukut ovat tässä kaupungissa vielä monin paikoin säilyneet, koska kaupunkimme on Unescon maailmanperintökaupunki ja täällä halutaan suojella mm. Ranskan vallan ajan tunnelmia.


Peltiaidat ovat tuttu näky täällä...


Aahh, chiliä! Ilman sitä ruoka ei maistu juuri miltään!

Kuivattuja appelsiinin kuoria.



Kuivattua lihaa.


Aidat maalataan kerran vuodessa sadekauden loputtua. Home saadaan näin helpolla piiloon, mutta yhtä helposti se palaa takaisin. Ainakin on joka vuodelle tiedossa töitä.


Uusia majataloja ja hotelleja rakennetaan hurjaa vauhtia kasvavalle turistimäärälle. Tästä olen surullinen, sillä kaupunki tulee menettämään omaleimaisuutensa muutamassa vuodessa. Vaikka turismi tuo rahaa ja työpaikkoja, se myös pakottaa paikalliset muuttamaan halvemmille asuinseuduille.



Jälleen uusi majatalo valmiina ottamaan vastaan turisteja, joita täällä talvikautena on todella paljon.





Tämä talo on entisen toimistomme vastapäätä. Kaunis talo vuokrattiin ulkomaalaiselle kovaan hintaan.














Kanat viipottavat kaduilla siinä missä muutkin.





Maanantaisin ja torstaisin roskat kasataan tienvarsille. Pimeällä roska-autot kiertävät katuja. Turistit valittivat roskista niin paljon, että enää roskia ei saa kasata kaduille kovin aikaisin ennen pimeän tuloa.












Paikallinen paperi on käsintehtyä. Somat kirjaset ja lamput valmistetaan tästä paperista.




Naapurissa voi nauttia ravintola-aterian. Huomatkaa sana springrolls. Naapuri kävi kysymässä, miten kirjoitetaan spinloo. Ja autoinhan minä.

torstai 8. marraskuuta 2007

USKOMATONTA, MUTTA TOTTA!


Laitoin tuon kynttiläkuvan kuvaamaan sitä tunnetta, mikä minulla nyt on. Minulla on aivan rauhallinen olo ja suorastaan huvittunutkin. Nimittäin saimme tietää äskettäin, että meidän on jälleen kerran poistuttava maasta aivan yllättäen! Palasimme vasta äskettäin Thaimaasta ja tarkoitus oli olla Laosissa neljä kuukautta ilman maasta poistumisia...mutta niin vain kävi, että korkeammalta taholta kävi taas käsky käydä kääntymässä rajalla. Hohhoijaa ja heh heee...

Tällä kertaa saamme kuitenkin rauhassa varata lentolippuja ja pakata laukkuja, sillä lähdemme matkaan ensi viikolla. Totta tosiaan elämämme on mielenkiintoista!



Ps. Saakoon kuvan kynttilä loistaa myös Suomen kouluturman uhreille ja heidän omaisilleen.
Kuva: Nostagi Fyn (mikäs muukaan näin kameran uutta akkua odotellessa).

maanantai 5. marraskuuta 2007

JOULUAJATUKSIA


Siis apua...pökerryn ihastuksesta näitä pupuja katsoessani. Mikä ihana jouluinen pupupariskunta! Voisinkohan toivoa näitäkin joululahjaksi?


Todella suloisia tonttuja kaapin oven päällä toivottamassa hyvää joulua. Tosin valitettavasti ei minun kaapin päällä...;)


Nämäkin veitikkaiset tuovat minulle talvisia terveisiä kaukaa pohjolasta, missä on kauniita vaaleita koteja ( ja aina liian kylmä...hrrr!).
Nämä jouluiset kuvat saavat ajatukseni suoraan jouluisiin tunnelmiin ja hieman kyllä haikeisiin aatoksiin sukujoulusta. En osaa sanoa, koska seuraavan kerran vietämme joulua edes yhdenkään sukulaisen kanssa. Muista länsimaalaisista on tullut viime vuosina meidän "suku". Aika surullista toisaalta...mutta mieletöntä rikkauttakin.
Mutta: silti olisin enemmän kuin onnellinen, jos lapseni voisivat viettää jouluaan isovanhempien, setien, tätien ja serkkujensa kanssa. Mutta minkäs teet, kun asut täällä. Aikansa kutakin tässäkin tapauksessa.

Kuvat: Nostalgi Fyn (yksi lempinettikaupoistani)

KYLMÄ


Viime päivät ovat olleet kylmiä. Paikalliset kulkee jo toppatakeissaan, koska ulkona on jo 17 astetta kylmää. Tosin plussa-asteita;). Itsekin olemme olleet aika kylmissämme. Villapaidat ja villasukat on jo kaivettu esille. Uusi kierros räkätautiakin on jo menossa. Että nyt on sitten sää- ja tautitiedotus tehtynä...vähäksi aikaa.

Ei muuten olisi maailman kivointa olla kylmällä ilmalla bambumajoissa nukkumassa. Ei, vaikka avotuli olisikin huonetta lämmittämässä. Olisi silti kylmä.

lauantai 3. marraskuuta 2007

EDES YHDELLE


Reilun kahden vuoden aikana olen saanut elää kehitysmaassa. Voin sanoa olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan. En haluaisi olla nyt missään muualla, sillä koen tämän paikan ja tehtävän juuri oikeaksi nyt.

On ollut ihmeellistä huomata, että uusi maa voi muuttua kotimaaksi ja maan kieli ja kulttuuri on alkanut tulla tutummaksi ja tutummaksi. Toisaalta ymmärrän aivan selvästi, että vaikka asuisin lopun elämääni täällä, en koskaan voisi täysin ymmärtää kaikkea, koska en ole syntyperäinen lao. Mutta jotain olen päässyt kokemaan ja oppimaan. En haluasi vaihtaa kokemuksiani pois, sillä ne ovat olleet opettavaisia. Olen päässyt näkemään köyhän kurjuutta ja rikkaan ahneutta. Joskus kaikki vastakohtaisuus ja epäoikeudenmukaisuus raivostuttaa ja harmittaa. Useimmiten en anna asian ottaa ylivaltaa, koska en pysty asiaan liian paljon vaikuttamaan.

Olisi niin paljon autettavia...

On vain ajateltava, että minä olen vain rajallinen pieni ihminen, joka kykenee vain rajallisesti auttamaan, vaikka halua olisi enempäänkin. Sydämen asenne on ratkaiseva, mutta sekään ei tietenkään aina riitä. On tartuttava toimeen ja myös tehtävä jotain.

Toivon, että voisin aina olla valmis auttamaan. Toivon, että sydämeni voisi aina olla altis auttamaan: niin bambumajoissa asuvia laoja kuin ketä tahansa muutakin, alkaen omista perheenjäsenistä.

torstai 1. marraskuuta 2007

TYLSÄÄ?


Matka on takana päin ja olemme jälleen kotona. Hieno reissu. Uusia ystäviä, uusia paikkoja, uusia kokemuksia...en varmasti koskaan voisi kyllästyä ulkosuomalaisen mahdollisuuksiin saada aina ja uudestaan kokea jotain uutta. On suurta rikkautta nähdä maailmaa erilaisista näkökulmista. Siinä oppii niin venymään kuin ymmärtämäänkin. Eikä koskaan ole tylsää...


On tosin mukavaa olla taas kotosalla!