THAIMAAN REISSU

Ei...tämä matka ei ole yllätys. Onneksi, sillä niitähän meillä on viime aikoina riittänyt... Tämä matka on tiedetty jo kuukausia aiemmin. Seuraava viikko menee matkatessa sekä Laosissa että Thaimaassa. Mielenkiintoinen työmatka on edessä.

Jos matkaltamme löytyy nettiyhteys, päivitän blogia matkaltamme. Siihen saakka rauhallista viikon jatkoa tämän rauhoittavan kuvan kera! Kuvan nappasin viime sunnuntaisella kävelyretkellämme.

Tuskin maltan odottaa seuraavaa bloggauskertaa. :)

LOKAKUU LOPUILLAAN

Aika vierii hurjaa vauhtia eteen päin. Onko ensi viikolla jo todellakin marraskuu?

VALOA?

Tällä viikolla koko Laos on valmistautumassa uskonnolliseen rituaaliin. Kodeissa ja temppeleissä koristellaan ulkotiloja näyttävin koristein. Värikkäiden paperikoristeiden sisälle kiinnitetään lamppuja tai kynttilöitä. Raketteja ammutaan ilmaan. Korvia huumaava rummutus ja muu meteli täyttävät pääkadun. Temppeleissä on käyty rukoilemassa ja matka kohti Mekog-jokea voi alkaa. Suuri kulkue valtavien koristeiden saattelemana kulkee kotimme ohi. Valomeri on upean näköinen. Jokainen kantaa omaa kynttilällä varustettua paperivenettään. Pian jokainen laskee oman veneensä jokeen toivoen, että virta kuljettaa sen kauas pois, vieden mennessään myös kuluneena vuonna tehdyt pahat teot. Hetki on helpotus, mutta sielu ei saa rauhaa, sillä ensi vuonna joelle on palattava uuden veneen kanssa. Epävarmuus kulkee aina mukana... Valoa... Ei sitä ollutkaan.

SUNNUNTAIKÄVELY

Viime sunnuntaina lähdimme koko perheen voimin kävelylle. Tai no, pojat pyöräilivät...

LEMPIRAVINTOLA

Kotikaupungissamme on lukuisia ravintoloita. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kaupunkimme on maan vilkkain turistikaupunki, ja näin ollen ravintolat menestyvät täällä, ainakin periaatteessa.

Emme ole ollenkaan pahoillamme, kun saamme myös itse täällä asuvina nauttia näistä ravintoloiden antimista. Toisaalta, vaikka valinnan varaa löytyy, päädymme lähes poikkeuksetta kuvassa olevaan ranskalaiseen ravintolaan. Ravintolassa on hyvää ja edullista ruokaa sekä ihanan tunnelmallinen sisustus. Mikäli olemme paikan päällä, sunnuntailounaamme nautitaan mitä todennäköisimmin juuri tässä ravintolassa.

Bon Appetit!

KYNTTILÖITÄ JA SERVETTEJÄ

Viime viikolla sain Thaimaassa asuvalta esimieheltämme tuliaisina kynttilöitä ja servettejä.

JOULUMUISTOJA

Koska en viime päivinä olen kuvaillut aivan mahdottomasti, päätin "kaivaa" esiin vanhoja kuvia. Eteeni tupsahti erä jouluisia kuvia ja ajattelin laittaa yhden niistä.

Tavallisesti en käytä kovinkaan paljon punaista päälläni enkä sisustuksessa, mutta joulun aikoihin olen viime vuosina suosinut punaista.

Tässä kuvassa on melko karua meininkiä ekasta joulustamme Laosissa. Meillä ei ollut paljoakaan jouluista mukanamme, joten tyhjästä piti nyhjäistä. Laitoin mm. pariin ikkunaan lakanat verhoiksi. Kyllä siinä oli muilla länsimaalaisilla ihmettelemistä, kun esittelin uusia verhojamme. Tosin kukaan ei aluksi uskonut puhuvani totta...

Sittemmin jouluiset tavarat ovat lisääntyneet täällä Laosin kodissamme. Ja pianhan niitä saa taas alkaa kaivaa esiin. Jee!

Onko kukaan muu miettinyt joulua vielä?

PUPUILUA

Arvatkaas mitä? Minun kamerani akku sanoo kolmannen kuvan kohdalla: lällällää...vaihda tai lataa akku!! Siis mitä?! Tätä kamerani on tehnyt nyt viimeisen viikon ja sekös on rasittavaa. Harmin paikka, että kameraa ei voi torua tai komentaa, sillä komentoon se tässä tilanteessa pitäisi laittaa;). Tai no, latausta voipi tarvita kuka tahansa ja silloin ei paljon komennot auta...

No, tosiasiat kehiin: Akku on kestänyt jo pian kaksi vuotta ja on aika ostaa siis uusi. Höh! Tämä tietenkin rajoittaa kuvaamistani siihen saakka, kunnes saan uuden akun (täältä niitä ei saa), joten nyt otan suosiolla kuvia muualta. Onneksi kodissa on muitakin kameran omistajia, joten voin onneksi lainata kameroita lapsiltani tai mieheltäni.

Mutta joka tapauksessa tänään haluan ilahduttaa itseäni näillä aivan mahdottoman suloisilla asioilla. Eikös nämä puput ja pupun tarvikkeet olekin ihania? Näitä sai jokin aika sitten Ihana Livingistä, mutta en kyllä yhtään ihmettele, että ne on jo loppu. Onneksi Nostalgi Fyn nettikauppa myy näitä. Kaikki kuvat ovat myös samasta paikasta.

Ps. Vilijonkka ainakin toivoi ihan oikeita karuja tarinoita Laosista. Niitä saatte jatkossa kyllä. Elämä täällä on joskus todella raakaa...mutta niistä jutuista myöhemmin lisää. Viettäkääpä oikein mukavaa keskiviikkoa! Meillä on nyt kolmen päivän ajan lähin suomalainen esimiehemme ( lähettävän järjestömme Kaakkois-Aasian aluekoordinaattori) meillä vieraana, joten seuraavat päivät kuluvat vierailun merkeissä.

PELOTTAAKO?

En tiedä muitten perheistä, mutta meidän perheessä on ainakin kolme henkilöä, jotka pitävät kaikenmoisista ötököistä. Itse en lukeudu edellisiin henkilöihin. Olen kyllä oppinut sietämään vaikka minkälaisia mönkiäisiä, lierolaisia, lentäväisiä ja tarrailijoita. Joten elelen melko sulassa sovussa erilaisten ötököiden kanssa. Vielä viisi vuotta sitten olin aivan kauhusta jäykkänä, jos samassa huoneessa oli gekkoja, mutta nyt ne kuuluvat täysin asiaan, vaikkakaan käteen niitä en huoli. Jos taas mennään kymmenen vuotta taakse päin, olin aivan tuskasta kankea, jos samassa huoneessa oli vaikkapa lukki. Sattuipa kerran sellainen tapaus 10 vuotta sitten, että olin esikoisvauvan kanssa tavalliseen tapaan kotona ja mies lääkiksessä, kunnes huomasin olohuoneessa lukin. Kääk! Menin aivan paniikkiin! Lukki juoksi sohvan alle ja minä pompin huoneessa kuin viimeistä päivää. No, enhän minä uskaltanut juuri edes hengittää samassa talossa, jos en saisi lukkia pois hengiltä tai ainakin pois kodistani...

Arvatkaa mitä tein? Soitin apelleni, että "voisitko tulla ottamaan lukin pois?" ??...varmaan oli toisessa päässä pari kysymysmerkkiä ilmassa. No, onneksi appeni tuli, sillä muuten olisin varmaan ...no, en varmaan kuollut, mutta ainakin saanut jonkinmoisen trauman;).

Näin jälkeen päin ajatellen, en voi käsittää, että soitin tämmöisestä asiasta. Minun on täytynyt olla älyttömän peloissani. (Mutta sitä en ymmärrä, että naimisiin mennessämme miehelläni oli tarantella, jota minunkin oli joskus hoidettava ja kestin sen...) Onneksi en osaa hävetä tapausta...mutta naurua se kyllä aiheuttaa. Todennäköisesti tästä on riittänyt hupia muillekin...

Mutta ihmeellisintä on se, että nykyään olen suht sinut ötököiden kanssa. Varsinaista shokkihoitoa minulle antaa mm. esikoispoikani, joka yli kaiken rakastaa luontokappaleita. Kuvassa hänellä on kädessään yhden työntekijämme löytö: koppis. Ja pitihän se tuoda pojalleni. Kaikki tietävät, että meillä on eläimiä rakastava poika tai siis miehet, ne kaikki kolme.

Onko täällä muita, jotka rakastavat/inhoavat/sietävät ötököitä?

MEILLÄ ON VOITA!

Viime viikkoina täkäläisestä länsimaalaisten supermarketista (pienenpi kuin meidän olohuone) ei ole saanut voita. Itse en kaipaa levitteitä leipäni päälle, mutta muu perhe on jo hieman alkanut kaivata rasvaa. Tosin eilen mieheni koitti laittaa pelkkää juustoa leivän päälle ja totesi, että "eihän tämä ole ollenkaan paha juttu ja että tämähän maistuu ihan samalta oli sitten voita tai ei". Siihen minä:" niinhän olen aina sanonut, eikös olekin aivan sama vaikka ei olisi voita".

Tänään mies saapui kotiin töistä ja kantoi kauppakasseja keittiöön. Mies kaivoi pusseista kolme pakettia voita. Ja kasvoilla oli hymy...taitaa mies palata voin käyttäjäksi.

Lapset tulivat keittiöön. Esikoinen avasi jääkaapin ja riemastui:"meillä on voita!!" Esikoinen otti muutaman tanssiaskeleen ja hypisteli voipurkkeja käsissään.

Että tiedoksi kaikille: meillä on voita!

LE PETIT PUMM

Jo pelkkä merkki on kauniisti tehty...

Ihania pilkkuja ihanille tytöille...

Suloisia housuja...

Mukava kokonaisuus...

Kaunista pitsiä ja rypytyksiä...

Somaa kirjontaa...

Söpöjä vaatteita sinisenä...

Baa baa...ihana neule!

Todella istuva ja kaunis hattu!

Suloista vaatetta rentoon meininkiin!

Tämä vaatemerkki on yksi suloisimmista lastenvaatemerkeistä, jonka tiedän. Järjestäen lähes kaikki merkin vaatteet ovat aivan uskomattoman ihania, sekä pojille että tytöille. Nämä vaatteet ovat minun makuuni!

QUICHE

Meillä on tullut ihanaksi tavaksi hakea lauantailounas kotiamme vastapäätä olevasta ravintolasta. Ravintolan omistajat ovat siis naapureitamme ja heillä on myös taidegalleria sekä huonekalubisnes. Koko perhe on siis melkoista käsityöläisporukkaa.

Tänään naapuri pyysi minua maistamaan heidän uutta ruokaansa. Kysyin, mitäs ruokaa se mahtaa olla ja vastaukseksi sain: quiche. Ei muuta kuin maistamaan.

Koska asumme naapurissa, ravintolan pitäjät kantavat ruuat tarjottimilla meille oman kotimme ruokapöytään asti (ajatelkaa mitä palvelua). Tänään kuitenkin söin ateriaani pihallamme. Ateria oli maistuva ja täyttävä. Herkullinen!

VIRHEOSTOS

Kaipa tämäkin juttu pitää kertoa.

Viime kesänä olimme palaamassa Suomen lomalta takaisin tänne Laosiin. Jäimme läpikulkumatkalla Bangkokiin joiksikin päiviksi ystäviemme luokse. Yhtenä päivänä käväisimme ostoskeskuksessa syömässä ja samalla huomasin kuvassa olevan paidan..tai paidaksi minä sitä pitkään luulin. No, ostin paidan ja näytin sitä ystävällenikin, joka ystävällisesti tiedusteli, voinko todellakin pitää tätä kyseistä asua Laosissa. Sanoin, ettei siinä ole mitään ongelmaa, koska sen kanssa voi pitää neuletakkia, joten asu ei olisi liian paljastava. Ystäväni jäi varmaan kuitenkin miettimään...

Pääsimme kotiin ja en heti alkanut käyttää tätä asua. Viime viikolla sitten ajattelin ensi kertaa laittaa paidan päälle lastemme koulun (kahden oppilaan) nukketeatteriesitysiltaan neuletakin ja housujen kera... Koitin paitaa ja tajusin, että paita ei ole paita vaan MEKKO ja hyvin paljastava sellainen. VOI EI! Siis en yhtään ihmettele, jos ystäväni oli hieman ihmeissään ostoksestani. Täällä Laosissa ei tosiaankaan kannata käyttää mitään noin paljastavaa asua ellei sitten halua antaa itsestään hyvin "rohkeaa" kuvaa. Pukeutumiskoodi on todella erilainen täällä.

Yritin laittaa mekkoa housujen kanssa kuitenkin, mutta asusta tuli hassu, koska helma on niin leveä. Jaahas, mekko yöpaidaksi? Ei onnistu, koska kangas ei ole sopiva yöpaidaksi. Hmmm...

Tällä hetkellä mekko roikkuu makuuhuoneemme seinällä...tuo hassu virheostos. Seuraavalla kerralla katson tarkkaan onko paita paita vai mekko. :)

KUPPONEN KUUMAA TEETÄ

En millään haluaisi kirjoittaa tästä aiheesta, mutta koska se ajankohtainen TAAS, kirjoitan kuitenkin. Meidän pikku vauveli on jälleen flunssainen. Eilen illalla aloin tuumailla, että olisiko vauva tulossa kipeäksi, kun on niin itkuisen oloinen. Myöhemmin illalla annoimme kuumetta alentavaa lääkettä ja niistimme pikkuisen nenää. Näin se vaan menee... pikkuisen vastustuskyky on vielä heikonlainen. Pikaista paranemista tyttöni!

Ja koska tyttäreni ei vielä voi juoda flunssaan kuumaa teetä tai mehua, teen sen hänen puolestaan..no, tekisin sen joka tapauksessa;).

Siunauttua torstaipäivää Sinulle!

TOIVEITA

Bowserin linna - jäätelökakun torni jäi sankarilta syömättä kaiken vipinän keskellä...



Suomesta saatuja karamelleja..maiskis!

Pommejakin paukuteltiin ja juhlan kunniaksi kunnon iso paukku. Lähdimme oikein isolle aukealle räjäyttämään juhlarakettipommia...oli hieno!!

Tämän päivän syntymäpäiväsankarin toiveita olivat:

1. Aamulla onnittelulaulu ja lahjojen anto klo 6.00.

2.Aamupala sängyssä: kaksi soijamaitoa ja yksi limu sekä isin tekemiä suklaa-kaurahiutalepalloja.

3. Lounaaksi spaghettia ja jauhelihakastiketta.

4. Iltapalaksi jäätelökakkua.

5. Skypetetään kuvan kanssa vaarille ja mummolle.

6. Ei isoa juhlaa!!

Kaikki sankarin toiveet toteutuivat!

PEHMOILIJA

Tykkään nallukoista ja pupusista. Kuvissa nallukoitani, tosin kaksi niistä on lainattu kuvaan lapsiltani...

I like teddy bears...

Ps. Huomenna juhlimme keskimmäisen lapsemme 9-vuotis synttäreitä...jee! Lupasimme mennä laulamaan onnittelulaulua hänelle kuudelta aamulla...se oli hänen yksi synttäritoiveensa. (apua..äkkiä nukkumaan..) Huomenna kerron, mitä ne muut toiveet olivat.

Tomorrow my second son will be nine years old..so fun!

MIU

Tämän kisun tarina on aika surullinen. Tarina on myös jo vanha, mutta ajattelin kertoa sen, koska harva saa hoitaakseen aitoa villikissaa.

Aika pian sen jälkeen, kun olimme muuttaneet Laosiin, hommasimme esikoiselle lemmikeiksi kaksi liskoa, varaania. Pian sen jälkeen meille alkoi tulla laoja kauppaamaan jos mitä eläimiä. Puutarhurimme jopa nappasi yhden kanan meille pieneen terraarioomme lemmikiksi. Se oli kyllä melko huvittava näky...Sanoin aika pian, että kanoja me ei tarvita, vaikka ne onkin hyödyllisiä ja varmaan kivojakin? Sen verran varovaisia olemme, ettemme ota pihallemme mahdollista influenssan kantajaa.

Joka tapauksessa eläimiä kaupattiin ja tyydyimme vain liskoihin, kunnes eräänä päivänä apulainen kantoi kotiimme tämän suloisen 15 cm pitkän orvoksi jääneen villikissan. Kisuli oli kerrassaan suloinen ja samalla niin säälittävä. Raukka oli jäänyt orvoksi, koska emo oli kuollut. Kissaa piti syöttää tuttipullolla ja hoitaa kuin pientä vauvaa yötä päivää. Pikkuinen kulki perässäni jalat haparoiden takamuksen muksahdellen maahan. Kisun ääntely oli sydäntäsärkevää villikissan naukumista, äänestä kuuli kyllä, että kyseessä ei ole mikään kotieläin vaan aito oikea villikissa, siis oikea petoeläin. Kaksi yötä ja päivää hoidin pikkuista ja sen jälkeen sanoin apulaiselle, etten aio ottaa kissaa, koska siinä on niin kova työ. Minulla ei ollut siihen aikaan mahdollisuuksia antaa kissalle niin paljon aikaa, koska olin päivät työssä ja yöllä halusin nukkua.

Joten kissa palasi takaisin apulaiselle, mutta reilun viikon päästä pikkukissa oli jo kuollut, koska kukaan ei hoitanut sitä. Harmitti todella paljon, sillä meillä kissa oli jo parissa päivässä voimistunut, kun sitä oli hoidettu ja kannettu paljon sylissä kuin emo konsanaan. Tietenkin jäin miettimään olisiko pitänyt hoitaa kissa loppuun, mutta kuinka kauan olisin voinut pitää villikissaa, josta ajan myötä olisi kasvanut melkoinen peto kuten se luonnossa on. Ei voi mitään, kissoja tulee ja menee...se on luonnon laki. Pienenä olisin kyllä itkenyt silmät päästäni, minä jolla oli pienenä aina kissa tai kaksi...

Joka tapauksessa tuo kissa oli todella suloinen ja samalla hurja!