TÄHYSTYSTUOLI

Laosissa vietetään paljon aikaa ulkona. Suurin osa kodin askareistakin tehdään taivasalla. Näin ollen monet kalusteet on kevyitä, jotta niitä voidaan siirrellä sisältä ulos ja ulkoa sisälle.

Kodin askareiden lisäksi ulkona mm. istuskellaan, rupatellaan, nukutaan....olla möllötellään ja katsellaan maailman menoa. Itsekin olen liittynyt tähän oleilijoiden joukkoon näin vauvalomalla. Vauvaa kanniskellessa on mukava mennä ulos, samantien aivan tien varteen, ja alkaa kirjaimellisesti vain katselemaan mitä ympärillä tapahtuu. Ja jotainhan aina tapahtuu...jos ei muuta niin ainakin mopoja ja autoja pörrää ohi, tai naapuruston väki liikuskelee lähistöllä. Joskus rupatellaan niitä näitä ohikulkijoiden kanssa, mutta useimmiten vain katselemme vauvan kanssa lähipiirin menoa.

Vauvan kantaminen on aika raskasta puuhaa selälle ja niskoille, joten jossain vaiheessa aloin kaivata tuolia. Vauvaakaan ei oikein viitsi laittaa konttaamaan koiran-ja kanankakkaiseen maahan.

Kuinkas kävikään, kun sain poikien opettajalta ja projektimme harjoittelijapariskunnalta lahjaksi kuvassa olevan lao-tuolin. Ihanaa, nyt minulla on oma aito laolainen tähystystuoli!! Siinä voin välillä lepuutella, kun kantovoimat hiipuvat. Tosin, tyttömme on jo nousemaisillaan seisomaan tukea vasten, joten eiköhän hän pian ala jo itsekin kävellä. Täytyy sitten ostaa hänellekin oma tähystystuoli...

Ps. Tänään illalla on poikien koulun joulujuhla. Luvassa on ainakin Enkeli taivaan -nokkahuiluesitys, sillä sitä on harjoiteltu meillä jo monta kertaa. Mahtava duo onkin!