LAOS

Laosin vuoret ja sen asukkaat saavat sydämeni lämpenemään.
Laosin puhelinlinjat saavat sydämeni .... viilenemään...ainakin viime päivien aikana, kun linjat ovat olleet huonot ja blogeilu ja sähköposteilu on ollut aivan mahdottoman hankalaa. Nyt alkaa jo toivottavasti helpottaa siltä osin. Ainakin siitä on tullut marmatettua jo ihan tarpeeksi.
I love mountains in Laos.
I dont love the bad telephone connections in Laos because they make working with the computer very hard. Well...now it seems to be better again.

MUISTA AINA LIIKENTEESSÄ...

...monta vaaraa onpi eessä...

SUMMER ALL THE TIME

I am Finnish and I am used to cold weather but that doesnt mean that I like cold weather...no, no...usually I am freezing in Finland. I almost all the time needed to use socks, sometimes many pairs at the same time. (I was used to get warm socks for my birthday and Christmas present...)
Now when I live here in South East Asia I am not freezing a lot;). I love the hot and sunny weather we have here! Its good to have summer all the time!!

TYÖPÖYTÄ

Vaikka olenkin tällä hetkellä äitiyslomalainen, tarvitsen työpöytää. Muuton yhteydessä entinen työpöytäni (vanha keittiön pöytä) palautui taas keittiön pöydäksi, joten nyt on tyydyttävä pienen pieneen pöytään, johon mahtuu juuri ja juuri kannettava tietokoneeni; kori sekalaisille tavaroille; korurasiani; tärkeät kirjat ja cd:t, joita tällä hetkellä kuuntelen. Mapit ja tärkeiden papereiden kotelot olen sijoittanut pöydän vieressä olevan lipaston päälle.
Oma työpöytä, vaikka pienikin on minulle tärkeä!

VARTIJAA ODOTELLESSA

Me tarvitsemme yövartijaa ulos, mutta sen hankkiminen onkin osoittautunut hankalammaksi kuin osasimme odottaa. Meillä oli jo kaksi kuulemma hyvää ja luotettavaa vartijaehdokasta. Haastattelimme heitä ja sovimme kaikki työasiat kuntoon. Ensimmäisenä sovittuna yönä meillä oli vartija. Seuraavana iltana vartija ei kuulemma saanut kyytiä meille eli hän kohteliaasti ilmoitti ettei ole enää käytettävissä. Toinen vartija ei koskaan paikalle ilmestynytkään.
Muutamien päivien kuluttua apulaiseni toi pari uutta ehdokasta, mutta palkkavaatimukset olivat sen verran kovat, että oli vain pakko sanoa ei.
Nyt edelleen etsimme vartijaa. Jossakin ne meille tarkoitetut vartijat ovat tälläkin hetkellä. Nyt vain pitäisi saada ne meille!

SOITTOA YLÄKERRASTA

Eilen lounaan jälkeen istuimme opettajan ja vauvan kanssa olohuoneessamme, kunnes aloin ihmetellä mistä tuo huilun ääni kuuluu. Meiltä? Miten ihmeessä? Kysyin opettajalta kuuleeko hän samaa ja kuulihan hän. Tottakai!! Omat oppilaathan siellä harjoittelivat soittoläksyjä! Oho! Siellä ne pojat soittelivat kauniisti musiikinkirjoistaan. Hyvä pojat ja ope!
Yesterday after lunch I was sitting in our livingroom with the teacher and the baby. Then suddenly I started to wonder where does the fluite music come from...Well, the teacher said that the boys are just practising their homework. OK! Well done boys!

MAIDONVAIHTOA JA LEIPÄTILAUKSIA

Silloin, kun mies ei ole kotona muutamaan päivään, arjen pikku asiat saavat uutta muotoa. Itse en juo maitoa, enkä kaipaa siis sitä. Mutta Mies ja keskimmäinen ovat maidon ystäviä. Niin ja pienin, mutta äidin maidon ystävä;). Joten, kun yksi maitopurkeista oli pilaantunut, se piti tietenkin vaihtaa. Koska minulla ei ole nyt täällä autoa käytössä (enkä jaksanut raahautua vauvan kanssa tässä helteessä), kun mies on vuorilla, lähetin apulaisen matkaan toiseen minimarketeistamme. Nyt pojilla on taas juotavaa ja muromaitoa.
Lisäksi maanantaisin meillä on yhteen kahvilaan leipätilaus ja olin sen aivan unohtanut, kunnes poikien ope mainitsi asiasta. Ei muuta kuin apulainen taas asialle..samalla hoitui opettajankin leipätilauksen hakeminen.
Onneksi on apulaiset!

HETKEN HILJAISUUS

Aah, kaikki lapset nukkuvat. Pieninkin tuhisee tuossa vieressä. Kolmekuukautinen tyttömmekin osaa jo erottaa päivän ja yön ja nukkuu öisin, herää tosin syömään usein.
Nyt kun muuttolaatikotkin alkavat vähentyä, on taas aikaa istahtaa hetkeksi. Viime päivinä olen monta kertaa huomannut sänkyyn kaatuessa, etten ole pysähtynyt koko päivän aikana kuin hetkeksi lounaan ja päivällisen aikaan.
Nyt on ihana hiljaisuus..tai no, sirkat sirittää, sade ropisee ja ilmastointilaitteet hurisevat...mutta joka tapauksessa ihana hiljainen hetki. Pian on aika laittaa silmät kiinni ja alkaa kerätä voimia uuteen päivään. Kauniita unia!
Oh, what a nice quiet moment I have. All my children are sleeping and I have some time to think in peace. Last days has been too hectic..Too many boxes still waiting to be open. Many evenings I have realized that I have been doing something all the time...I am tired because of that.
But now I enjoy this moment and very soon I will close my eyes and start to sleep that I will have a new strenght for tomorrow. Good night!

PIENI PÄIVÄNSÄDE

Meidän pikku tyttömme on oikea päivänsäde! Tytön hymy ja nauru saa sydämet sulamaan. Eikä tyttö hymyile kaksi tai kolme kertaa vaan jatkuvasti! Aivan valloittava tyttönen meillä.
Tyttömme on melko herkkä pakkaus, koska jo näin pienenä osaa vierastaa. Joillekin pikkuinen antaa heti hymyn ja jotkut nähdessään alahuuli alkaa väpättää ja pian tulee itku. Minua säälittää välillä, kun niin monet laot ja muut ulkomaalaiset tuttavamme haluavat ottaa pikkuista syliin, ja aika useinhan siitä tulee itku, kun vieraan syliin joutuu. Miltä muuten itsestä tuntuisi, jos jatkuvalla syötöllä laitettaisiin jonkun syliin istumaan. Ei varmaan kovin moni siihen suostuisi, en minä ainakaan! Aika raakaa touhua tuo vauvan elämä, kun sylistä syliin pitäisi kulkea ja aina se ei ole mukavaa. Onneksi äiti on aina lähellä ja pian pääsee taas äidin syliin turvaan! Ja sitten pian taas hymy maistuupi!
Our little doughter is like a little sun shine! Her smile and laugh is so quite to look at. She smiles very often, she is a happy little girl. Oh, how we all love her...also all the lao people who has seen her.
Ps. I still need to tell these sad news. I still can not put any photos..we are trying to have better connection as soon as possible. So still need to wait...sorry!

KOTIMIEHINÄ

Tämän viikon olen lasteni kanssa yksin kotona, koska mieheni on matkatöissä vuorilla. Tällä viikolla mieheni matkustaa paikallisten virkamiesten kanssa kohdekylissämme ja arvioivat projektimme tuloksia. Viikko on tärkeä, vaikka sanoisin, että kaikki se työ, joka on tehty ennen tätä arviointia on myös tärkeää: On aika sanoa, missä on onnistuttu ja missä on parantamisen varaa. Toki eri osapuolet näkevät asiat hieman eri näkökulmasta. Mutta me kotimiehet pidämme matkamiehille peukkuja pystyssä!

KOULULAISET INNOISSAAN

Poikien koulu on kestänyt jo viikon. En muista koska viimeksi pojat ovat olleet noin innoissaan koulusta. Opettaja tuntuu todella mieluiselta ja niin hän onkin! Oikea lahja meidän perheellemme!
My boys' new shcool year has lasted already one week. The boys have been very excited about the school. Their new teacher is very nice so the boys like to go to the school. What a gift the new teacher is for our family!

JUHLAT

Tänään illalla olimme juhlimassa erään amerikkalaisen perheen äidin 36-vuotispäiviä. Paikalla oli länsimaalaisia ja laoja. Tunnelma oli mukava ja ruoka hyvää!!! Söimme intialaista, koska perhe on aikaisemmin ollut töissä Intiassa 12 vuotta. En sitten tiedä oliko ruoka laojen mielestä hyvää, niin tottuneita ovat syömään vaan omaa ruokaansa. Joka tapauksessa kivaa oli!
Ps. Kuvia en voi laittaa, koska netti pätkii niin pahasti!
Today we were in a birthday party. One American lady turned 36 years. The party was nice: good company and delicious food!

KAHDEN MINUUTIN YHTEYS

Täällä on pelattu kahden minuutin nettiyhteyksillä koko viikon. Koko maan yhteydet ovat s-u-r-k-e-a-t!! Teen parhaani, että pääsen jälleen blogailemaan! Lisäksi heti, kun asiat luontuvat koneella kunnolla blogissani on luvassa arvontaa kommentoijien kesken. Palkintoina on tietenkin jotain täältä päin maailmaa!
The internet connection in whole Laos is terrible bad and slow. That means no photos, sorry about that. Let you know that I am still here and try to do my best that I can continue writing to my blog.

HERE AGAIN

Terveisiä tavaroiden keskeltä....! Uusi talomme on hyrskyn myskyn...kauhea ikävä vanhaan kotiin, jossa oli kotoinen tunnelma. Nyyh...!
Viikkoon en ole tietokoneeseen koskenut, koska olen ollut liian kiireinen muuton kanssa. Ja lisäksi koko Laosissa on huonot nettiyhteydet tällä hetkellä. On todella vaikeaa saada yhteyksiä ulkomaailmaan. Kaipa se tästä! Yritin tunnin ladata kuvaa ja sitten yhteys katkesi...että ei sitten kuvia tällä kertaa. Koitan huomenna uudelleen!
Greetings from our new home...although I miss our old cozy home a lot!! I have been so busy with the moving so I havent touched my computer for one week. Also internet is working veeery badly nowadays in Laos..don't know why. I tried to put a photo also but the connection is too slow for that, sorry about that. I try again tomorrow! But I am here again!

UUSI OPE ON TÄÄLLÄ

Poikien uusi opettaja saapui eilen. Maanantaina alkaa kahden oppilaan koulu vanhassa kodissamme....kolmas ja neljäs luokka edustettuina. Onnea matkaan sekä opettajalle ja oppilaille!

Kunhan vaan saataisiin ensin koulu kuntoon ja kotimme myös, niin opiskelu ja läksyjenluku voi alkaa...

Kuva voisi olla vanhemman poikani huoneesta, sillä hän rakastaa ötököitä ja ennen kaikkea kahta omaa lemmikkivaraaniaan.

My boys new teacher is now here..she came yesterday. The school will start on Monday.

MUUTTOKASOJA

Parhaassa tapauksessa nämäkin muuttokasat on siirretty uuteen kotiin perjantaina. Tällä hetkellä talossa on menossa kaikkien sisäseinien maalaus...sen jälkeen voidaan aloittaa tavaroiden siirto.
Hopefully on friday all these things too has been moved to our new house...hopefully.

TAHTOO PILVIEN YLÄPUOLELLE...

Viime päivät ovat olleet aikamoista tunteiden vuoristorataa. Iloa, surua, riemua, epätoivoa....

- Poikiemme parhaat kaverit viettävät nyt kanssamme viimeisiä tunteja tänään.

- Muuttomme on saanut yllättäviä, ei niin-positiivisia käänteitä (mikä tosin täällä Laosin ihmemaassa on aina odotettavissa).

Välillä on naurattanut, mutta enemmän itkettänyt....

Tällä hetkellä on sellainen olo, että tekisi mieli olla kaikkien pilvien yläpuolella ja nähdä aurinko...tosin syvällä sisimmässä tiedän auringon jo pian pilkistävän. Voitto näistäkin tilanteista tulee!

Last few days has been filled with many kind of feelings. Too many thing are goin on at the same time. I feel that I would like to be up on the clouds watching the sun. Well..I know the sun is somewhere there, already waiting to come out. The victory is waiting already!

Kuvan on napannut mieheni työmatkallaan kohdekyliimme.

SINNI

Jotkut blogin lukijoistani ovat olleet kiinnostuneita lao-hameesta. Lupasin tehdä siitä oman postauksen…En tosin ole mikään asiantuntija, joten kokeneemmat voivat vapaasti oikaista minua, jos olen väärässä.
Lao-hame on laoksi nimeltään SIN, mutta suomalaiset kutsuvat sitä sinniksi eli SINNI. Hame on siis tarkoitettu vain naisille, miehet pukeutuvat housuihin ja paitaan.
Sinniä käytetään täällä aina kouluissa, toimistoissa, virastoissa…sekä kaikissa juhlissa. Sinniä voi toki käyttää koska tahansa, mutta edellä mainituissa paikoissa se on vähän niin kuin pakko. Viimeiset kaksi vuotta olen käyttänyt sinniä lähes joka arkipäivä, koska olen ollut töissä projektimme toimistossa. Kukaan ei minua siihen ole pakottanut, mutta itse olen halunnut siihen pukeutua, koska kaikki nais lao-työntekijämmekin tekevät niin.
Sinniä on mielestäni mukava pitää, jos se on istuva päällä. Sinnin pitää olla aina juuri niiden muotojen mukaan, jotka sillä hetkellä on, koska muuten leikkaukset sojottavat vääriin suuntiin ja koko kaunis hame ei pääse kantajansa päällä oikeuksiinsa. Eli kannattaa pysyä mitoissa;).
Sinnejä on myös ilman hakasia. Tällöin hame kietaistaan päälle hieman kietaisuhameen tyyliin ja sitten vyötäröstä käännetään vyötäröosaa niin, että hame pysyy päällä. Ymmärsiköhän kukaan, mitä tarkoitan?? Juhlavissa ja tärkeissä tilanteissa ainakin, sinnin kanssa voidaan käyttää erityistä sinnivyötä.
Sinni koostuu kolmesta eri osasta: vyötärökaitale, jossa on hakaset hameen kiinnitystä varten; hameosa ja hameen alaosa.
Hamekankaan kuosi ja laatu vaihtelee asuinseudun mukaan. Täälläpäin suositaan värikkäitä kuoseja. Kangas meillä päin arkena on tekokuituja ja juhlissa ehdottomasti silkkiä.
Hameen kanssa voi käyttää monenlaisia paitoja. Juhlatilaisuuksissa paita on usein jakun tyylinen myötäilevä paita. Arkena varsinkin koululaiset, opiskelijat ja virkanaiset käyttävät kauluspaitaa.
Sinnin kanssa käytettävät kengät määräytyvät mielestäni tilaisuuden mukaan. Joskus läpyskät, joskus korkkarit ja toisinaan umpikengät. Ja monesti sitä, mitä on…ei täällä kovinkaan monella ole laajaa valikoimaa valita.
Kuten jo aiemmin kirjoitin, en ole asiantuntija ja tiedot perustuvat omaan kokemusperäiseen tutkimustietooni.
Niin ja muuttohässäkän keskellä en saanut otettua kuvia, joten jatkossa kuvia hameista paremmin. Kuvia on paljon, paljon, mutta aina kasvojen kera.

Lao skirt is called SIN in lao language. In Finnish we say SINNI.
Sin skirt is normally used in the shcools, universitys, offices, banks ect. And always in the partys like wedding and funerals.
Lao skirt is just for women. Men in Laos use trouses and shirt.
I like to use lao skirt. It is comfortable if its well made.

KOOKOSTA TARJOLLA

Tästä kookosta mukaan...kätevästi kadulla tarjolla ostettavaksi!

Would you like to have coco nuts? Here you are!

PELTIPURKIT PAIKALLAAN

Purkkeja tarvitaan aina. Minä pidän erityisesti peltisistä...Niissä voi säilyttää vaikka mitä tärkeän ja vähemmän tärkeän välillä. Nämä edustavat purkkieni lapsekkaampaa tyyliä;).

Ps. Lao-hameista kiinnostuneet: Kannattaa avata blogini huomenna uudestaan.

KADUNVARSIKOKKAUSTA

Täällä on tyypillistä kokata ulkona...oman talon edustalla tai muuten kadun varrella. Niin helppoa ja yhteisöllistä...Ja maistuvaa..tai riippuu keneltä kysyy;).

Here is normal to cook out side..beside the road for example!

PYYKIN KUIVATUSTA

Aurinkoisella ilmalla pyykki kuivuu nopeaa..Tässä laotyylillä pyykin kuivausta. Pyykit kadun varrella.

Sunny day...perfect time for washing clothes! Here some lao style...

KOHTAAMINEN

Muistako sen tunteen, kun pitkästä aikaa kohtaat hyvän tai jopa parhaan ystäväsi? Hetkihän on silloin täynnä tunteita...

Tänään poikieni parhaat kaverit palasivat kolmen kuukauden lomaltaan kotimaastaan Ranskasta ja sitä hetkeä oli odotettu puolin ja toisin. Olimme koko perheen voimin lentokentällä vastassa ranskaisperhettä, jotka muuten ovat myös työkavereitamme vielä muutaman päivän. Ensi viikolla nimittäin perhe muuttaa toiselle paikkakunnalle ja luvassa on kyyneleitä ainakin muutamien poikien silmissä.

Nämä muutamat tulevat päivät kaksi suomalaista ja kaksi ranskalaista poikaa viettävät tiiviisti yhdessä. Tälläkin hetkellä taustalta kuuluu iloista puheensorinaa englanniksi...se kun on yhteinen kieli.

Kuvassa tervetulokukkakimppu ranskalaisperheelle!

Remember the feeling when you meet your good or even best friend after a looong time? Today my boys' best friends came back from their home country France. What a moment it was when the four boys could see each other again! These few coming days are important for the boys because these French boys and their family will move to another city next week. That´s going to be tough for the four little boys. That's why these boys are going to spend time together as much as possible. I can hear some English at this moment too..that is the common language the boys are using.

In the picture flowers for the French family!

Ps. Lao-hame-postauksen odottelijoille tiedoksi: postaus on työn alla...

TEEN LUMOISSA

Voiko joku vastustaa hyvän teen tuoksua? Aah…tee, tuo juomista jaloin.
Päiväni alkaa teellä ja se loppuu teellä, ja päiväni kuluu teetä juomalla…
Siis rakastan teetä!!

Is there any one who can resist good tea? Aah...tea, the drink I love.
My days begins with tea and they ends with tea, and my days are filled with drinking tea....
So, I love tea!!

Kuvan olen jälleen napannut yhdestä ariadne at Home-lehdestäni. Pupu ja apina ne siinä ovat teellä: suomalaisen ja laolaisen kohtaaminen, voisi sanoa…

IN ENGLISH...

From now on I am going to write here also in english. I feel sorry for my english speaking friends who can not understand finnish language. My english is not excellent or even good but I will do it any way...So welcome to Cozy Place also in english!

KADONNEET LUSIKAT

Jokin aika sitten aloin huvikseni tarkistaa, onko kaikki ruokailuvälineemme tallella. Mitä? Viisi Hackmanin Carelia-sarjan lusikkaa puuttuu! ”Pojat, ootteko nähneet lusikoita? Ei olla!”
Katseeni kääntyi apulaisiin ja sieltä löytyi vastaus: Lusikoita oli kuulemma löytynyt meidän roskiksesta. ??? Ja kun ne oli olleet roskiksessa, lusikat olivat menneet sen sileän tien. Eli apulainen oli vienyt ne kotiinsa, vaikka ei sitä ääneen sanonut. En usko, että apulaiset olivat ottaneet lusikoita laatikoistani, vaan ne varmasti ovat olleet roskiksessa. ??? Mutta jouduin kyllä sanomaan apulaisille, että jos roskiksessa on HYVIÄ lusikoita, kysykää ensin minulta ennen kuin otatte niitä. Tavallisesti laitan poisheitettävät tavarat roskiksen viereen, en roskikseen, jotta apulaiset voivat ne ottaa.
Mutta kyllä aluksi harmitti ne lusikat, ne oli meidän häälahjoja mieheni ja minun lukion äidinkielen opettajalta. Kaikenlaisesta sitä joutuukin luopumaan täällä olon takia….no, se on vain tavaraa! Onneksi opettajasta on vielä muistona muut sarjan aterimet.
Edelleen on kuitenkin mysteeri, miten lusikat sinne roskikseen joutuivat????

I have lost five spoons, they are good Finnish quality spoons. Where are they????

Laitoin postauksen kuviksi kauniita aterimia yhdestä lempilehdestäni: ariadne at Home. Olen tilannut lehteä tänne yhdessä hollantilaisen ystäväni kanssa.

THAIMAAN TULIAISIA ÄIDILLE

Ei ollut aikaa eikä voimia eikä mahdollisuuksia kierrellä kunnolla…mutta tässä muutama vaate, jonka sain itselleni. Nämä ovat lähinnä Thaimaan reissuja varten…täällä pärjää lao-hameella.

THAIMAAN TULIAISIA TYTTÄRELLE

Tällä Thaimaan reissulla pääsin elämäni ensimmäistä kertaa ostamaan Thaimaan kaupoista tytölle vaatteita…Onko totta, että nyt voin oikeasti ostaa kaikkia niitä ihailemiani ihanuuksia…
Nämä tarttuivat mukaani tällä kertaa…

Mekkoja puolivuotiaalle…

Ison tytön vaatteita vuotiaalle…

THAIMAAN TULIAISIA

Nämä Polka Dots-pyyhkeet oli ”pakko” ostaa. Meillä on kova pyyhevaje ja nämä kauniit pyyhkeet aloittivat pyyhevalikoiman uudistamisen. Täällä pyyhkeet ovat kovassa kulutuksessa: suihkussa saatetaan käydä kolme neljäkin kertaa päivässä ja veden laatu kuluttaa ja likavärjää kaiken pyykin ajan myötä tosi nopeasti. Kaikki valkoiset pyyhkeeni ovat nykyään harmaita…Joten pyyhkeet tulivat tarpeeseen. Ostin myös lapsille ihanat lasten pyyhkeet, mutta en voi nyt niitä näyttää, koska ne on joululahjoiksi.

Kuvassa on myös japanilainen muovinen täyttöpullo. Täydellinen pullo astianpesuaineelle! Tämä oli löytö! Tätä olen kaivannut siitä saakka, kun muutimme tänne..aah..nyt roskiin se kamala keltainen astianpesuainepullo…fiuuhh..meni jo! Minusta raidat ovat ihania tässä pullossa!

MAISTUIS VARMAAN SULLEKIN

Kuka teistä uskaltaisi maistaa näitä? Urheuspalkinto heti sille, joka uskaltaisi! Tässä on meidän apulaisten päiväruoka nykyään, näitä toukkia kun saa tähän aikaan vuodesta torilta paljon!

Resepti:

- Kuori toukat koteloistaan
- Paista toukat öljyssä
- Napsi sormin suoraan lautaselta!

Bon Appetit!!

BACK HOME AGAIN

Olemme nyt ihanasti takaisin kotona! Vauva voi hyvin..nukkua tuhisee jo kolmatta tuntia yöunillaan. Me muutkin voimme jo hyvin! Viimeisten päivien jälkeen on niin helpottavaa ja ihanaa huokaista helpotuksesta.

Lääkärintarkastukset ja verikokeet menivät hyvin Thaimaassa ja tyttö jaksoi olla reippaana. Vauvamme oli joka paikassa huomion keskipisteenä, sillä ainakin täällä Kaakkois-Aasiassa halutaan aina kokeilla lapsia. Ja vielä vaaleaihoinen...oi niitä riemun kiljahduksia! Ja kaikki haluavat ottaa syliin! Hmm...niin ne taudit sitten tarttuu, kai?

Muuten, kotiin tulo oli tyypillinen! Ei vettä eikä sähköä! Jee jee! Apulaisraukka oli sähköjen mentyä hiukan omatoimisesti tutkinut vesipumppua ja niin kaikki vesi oli valunut pois ja meillä kesti sähköjen tultua monta tuntia täyttää tankkia uudelleen vedellä. Meillä ei nimittäin ole lähes ollenkaan omaa vedenpainetta, kiitos kaikkien "guesthousien". Joka tapauksessa pääsimme iltamyöhällä vihdoin pesulle...Pikkuinen tosin pestiin jo aiemmin lämmitetyllä juomavedellä, kun raukka oli niin kuumissaan.

Kaikkien näiden viime päivien tilanteiden jälkeen on ihana kiitosmieli! Tästäkin koitoksesta selvisimme!

Ja nyt äkkiä nukkumaan. Miten aina tämä blogeilu meneekin niin myöhään...No, ehkäpä siksi, että tämä on ainoa hetki, kun vauva nukkuu pidemmän jakson.

Mutta nyt taas kerran toivotan blogini kautta kauniita unia! Huomenna tavataan!

TOIVOA ON

Viime päivät ovat osoittaneet jälleen kerran sen, kuinka erilaista on asua kehitysmaassa kuin Suomessa. Tilanteet, jotka Suomen kamaralla ovat helposti selvitettyjä, venyvät ja paukkuvat täällä päin. On osattava mukautua sen mukaan. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja aina tapahtuu...
Tyttäreni tila alkaa olla hyvä ja huomenna on kontrolliaika sairaalassa ja toivomme pääsevämme tiistaina palaamaan takaisin kotiin.
Huomenna voin kertoa toivottavasti iloisia uutisia!
Täältä jo yönpimeästä Thaimaasta lämpimiä terveisiä kaikille lukijoille! Kiitos, että olette olleet hengessä mukana!

PIKKUPOTILAS

Viimeinen vuorokausi on ollut raskas. Eilinen iltamme sai yllättävän käänteen, kun pikku-tyttömme oli kovin kuuma ja mittauksen jälkeen lämpöä oli 39 astetta! Mieheni, joka on lääkäri, tutki korvat ja keuhkot, kaikki ok. Aamuun asti odotimme kuumeen laskua, mutta kun sitä ei tapahtunut, mies lähti ostamaan lentolippuja Thaimaahan. Thaimaahan siksi, että täällä ei ole kunnon sairaaloita, joissa voisi ottaa verikokeita ja saada niistä tuloksia. Kehitysmaa on vielä kehitysmaa. Saimme siis liput ja muutaman tunnin kuluttua istuimme jo koneessa matkalla kohti Chiang Maita.
Kehitysmaassa asuminen tällaisissa tilanteissa on haastavaa. Jäädäkö kotiin seuraamaan tilannetta. Mitä, jos jään ja sittenkin on jotain vakavaa. Me katsoimme parhaaksi lähteä matkaan varmuuden vuoksi.
Kahden kuukauden ikäinen tyttömme tutkittiin sairaalassa ja tällä hetkellä kaikki on kunnossa. Tosin kuumetta on edelleen ja tyttö saa lääkkeitä. Seurailemme tilannetta joitakin päiviä, joten viivymme Thaimaassa jonkun aikaa. Toivomme toki pääsevämme pian takaisin kotiin.
Jos tästä jotain positiivista koittaa saada, niin poikamme ovat iloisia, kun sisko on kunnossa, niin nyt voi mennä hyvillä mielin uima-altaaseen uimaan ja kauppoihin ostoksille. Samalla voimme mieheni kanssa ostaa Laosiin tarpeellisia tavaroita, joita Laosista ei saa tai ne ovat kalliimpia siellä.
Ilta on jo pitkällä täällä ja on aika käydä yöpuulle raskaan ja uuvuttavan vuorokauden jälkeen. Hyvää yötä!

SUOMEN KOTEJA

Näin muuton kynnyksellä päätin muistella niitä koteja, joissa olen Suomessa asunut. Niitä on monia ja jokainen niistä erilainen. Meillä on kokemusta kerrostaloista, omakotaloista ja rivitalostakin. Kaikkein mieluiten asuisin aina omakotitalossa. Parasta olisi vanha hyväkuntoinen puutalo ruutuikkunoilla ja lautalattioilla. Puutarhassa olisi omenapuita, marjapensaita, syreeneitä...Tämä on siis vain unelma, koska en ole ollenkaan varma, voiko se koskaan toteutua. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että muuttavainen elämäntyylimme ei salli näitä haaveita. Toisaalta, osaisinko edes asettua paikoilleni, sillä sitä se omakotitaloasuminen vaatisi. Niin, nämä ovat siis haaveita Suomeen, sillä kyllähän meillä täällä on omakotitalo. Olenpas minä hupsu, kun sen jo unohdin! Mutta ei se aivan sama asia ole kuitenkaan...
Kiitollinen kuitenkin olen täällä olosta, koska tämä niin selkeästi on meidän paikkamme olla nyt.
Mutta kun puhutaan kodin laittamisesta ja sisustamisesta, minua aina lohduttaa ystäväni sanat, joiden mukaan kauniin kodin saa aikaan melko pitkälle tekstiilien avulla. Kiitos rakas ystäväni (jos nyt tunnistat itsesi) näistä sanoista!
Joka tapauksessa kuvissa joitain entisiä kotejamme Suomesta. Laitan jossain vaiheessa kuvia Laosin kodistammekin. Nykyisestä ja sitten siitä uudestakin.
Yläkuvassa on muuten yhden kotimme olohuonetta.

Olohuonetta tässäkin...

Erään keittiömme astiakaappi...otimme ovet pois ja laitoimme hiukan tapettia kaappien sisään.

Yksi kodeistamme..olimme tässä vuokralla. Ihana talo ja pihapiiri.

Olohuonetta...

Samasta olohuoneesta...

Iiihana rantasauna järvenrannalla oli pihapiirissämme. Miehet olivat ikionnellisia päästessään kalaan koska vain omasta rannasta.

Pihapiiriin kuului tämä ulkorakennuskin.

Ruokasalimme.

RIISIÄ RIISIÄ

Ne, jotka ovat tottuneet keittämään riisinsä riisikattilalla/riisinkeittimellä, tietävät mitä nämä ovat. Nämä ovat siis riisikauhoja. Nämä ovat thailaisia versioita, joita myös täällä Laosissa käytetään. Meillä on monta riisikauhaa, koska meillä syödään paljon riisiä, lähes joka päivä. En erityisemmin pidä muoviastioista, mutta näissä on jotain. Ne sopivat hyvin käteen ja niitä myydään eri väreissä ja eri printeillä varustettuina. Minusta näissä on aavistus mummolatunnelmaa, josta pidän todella paljon.

Muuten, ilman riisikattilaa en haluaisi olla. Se on kerrassaan kätevä! Toisaalta, täällä meillä on kaksi apulaista, jotka tekevät meille ruuat, joten sen puoleen täällä ei tarvitse muulloin kuin apulaisten vapaapäivinä kauhan varressa heilua.

MUUTTOA ODOTELLESSA

Muuttaminen on yleensä ihan kivaa. Onhan siinä kauhea homma aina pakata tavarat kasaan ja toisessa päässä taas purkaa ne. Mutta kun sitä tarpeeksi monta kertaa tekee, siihen tulee rutiini ja matkan varrella turhat tavarat jäävät pois matkasta.

Muutamme aivan kivenheiton päähän nykyisestä talostamme. Uusi talomme on hiukan tätä nykyistä isompi ja siinä on toistaiseksi myös pihaa, jossa lapset pääsevät leikkimään.

Nykyisestä kodistamme tulee poikiemme koulu ja poikien uuden opettajan koti.

Kuvassa siis tuleva kotimme. Harmillisesti puu on hiukan edessä, mutta eiköhän siitä jotain selvää saa.

SADEKAUSI ON TÄÄLLÄ

Täällä Aasiassa on meneillään sadekausi ja se tarkoittaa sitä, että silloin sataa paljon joka päivä. Nyt tämä sadekausi on ollut hieman erilainen, koska aivan joka päivä ei olekaan satanut. Ilma on sateen takia erittäin kostea. Kosteusprosentti huitelee lähes sadassa...home kasvaa joka paikassa. Onneksi meillä on pyykkikuivuri...muuten ei tulisi mitään.

Sadekautena tarvitaan myös kunnon sateenvarjoa. Itselläni on niitä muutama. Tämä sininen on lempivarjoni. Itse asiassa se on varsinaisesti japanilainen päivänvarjo (täällä päivänvarjo on tosi tarpeen!), mutta se käy myös sateessa. Tämä varjo tarttui mukaani tämän vuoden alussa Bangkokin sky train-asemalla. Hullaannuin täysin näistä ihanista japanilaisista päivän- ja sateenvarjoista, joita yksi thailainen oli myymässä. Voi, kunpa vielä joskus löytäisin näitä ihania varjoja. Ostaisin vielä ainakin yhden tai kaksi...

YHTEYS POIKKI

Tänään olen ollut koko päivän ilman nettiä...yhteys on ollut poikki. Yleensä siihen auttaa, kun vetää johtoja seinästä ja laittaa takaisin. Tänään tein sen ehkä "sata kertaa". En ilmeisesti osannut sittenkään vetää oikeista johdoista, koska yhteys palasi välittömästi, kun mies tuli koko päivän reissulta projektimme kylistä. Siis mies osaa nämä "johtohommat". No, pääsin kuin pääsinkin vielä ennen nukkumaan menoa blogeilemaan. Jee!