RAUHALLISTA JOULUA SINULLE!

MERRY CHRISTMAS TO YOU!

LUUKUT VÄHENEVÄT

Väheneekö teillä joulukalenteriluukut yhtä nopeaa kuin meilläkin? Maanantaina on aatto ja ennen sitä pitäisi aloittaa joulupuuhat. Meillä on niin paljon työtä ja tohinaa sekä joulun järjestelyä muille että meinaa jäädä oma joulu ihan "tekemättä". Tosin ei meillä koskaan ole kinkuilla ja laatikoilla joulua pahemmin vietettykään. Jotain olisi kuitenkin kiva saada aikaan...

Kaikkein kamalin juttu on se, että koko syksyn odotettu työmme uusi sopimus valtion kanssa pitäisi allekirjoittaa jouluaattona pääkaupungissa. Se tarkoittaisi sitä, että mieheni olisi aaton pois kotoa. Olemme puun ja kuoren välissä niin sanoakseni...

Todella harmillista!! Minusta oli jo aivan tarpeeksi se, että jouduimme perumaan jo tilaamamme jouluisen matkan Vietnamiin taas erinäisten viisumihässäköiden takia. Tällä kertaa kun todella halusimme päästä maasta ulos, meille sanottiin, että ei onnistu. Ja pari päivää sitten meille sanottiin, että " ei kun voitte mennäkin..." No, matka oli jo peruttu eikä uutta enää kovin helposti saa. Eli matka epäonnistui. Tylsää...!

Kylläpä tuli masentava postaus. (Ai niin, tyttömme tuli viime yönä sairaaksi. Flunssa taas.)

Mutta kaikesta huolimatta tartumme vaikka väkisin ikiaikojen joulusanomaan ja muistamme sen, että joulun sanoma ei ole ulkoisista puitteista kiinni!!

TÄHYSTYSTUOLI

Laosissa vietetään paljon aikaa ulkona. Suurin osa kodin askareistakin tehdään taivasalla. Näin ollen monet kalusteet on kevyitä, jotta niitä voidaan siirrellä sisältä ulos ja ulkoa sisälle.

Kodin askareiden lisäksi ulkona mm. istuskellaan, rupatellaan, nukutaan....olla möllötellään ja katsellaan maailman menoa. Itsekin olen liittynyt tähän oleilijoiden joukkoon näin vauvalomalla. Vauvaa kanniskellessa on mukava mennä ulos, samantien aivan tien varteen, ja alkaa kirjaimellisesti vain katselemaan mitä ympärillä tapahtuu. Ja jotainhan aina tapahtuu...jos ei muuta niin ainakin mopoja ja autoja pörrää ohi, tai naapuruston väki liikuskelee lähistöllä. Joskus rupatellaan niitä näitä ohikulkijoiden kanssa, mutta useimmiten vain katselemme vauvan kanssa lähipiirin menoa.

Vauvan kantaminen on aika raskasta puuhaa selälle ja niskoille, joten jossain vaiheessa aloin kaivata tuolia. Vauvaakaan ei oikein viitsi laittaa konttaamaan koiran-ja kanankakkaiseen maahan.

Kuinkas kävikään, kun sain poikien opettajalta ja projektimme harjoittelijapariskunnalta lahjaksi kuvassa olevan lao-tuolin. Ihanaa, nyt minulla on oma aito laolainen tähystystuoli!! Siinä voin välillä lepuutella, kun kantovoimat hiipuvat. Tosin, tyttömme on jo nousemaisillaan seisomaan tukea vasten, joten eiköhän hän pian ala jo itsekin kävellä. Täytyy sitten ostaa hänellekin oma tähystystuoli...

Ps. Tänään illalla on poikien koulun joulujuhla. Luvassa on ainakin Enkeli taivaan -nokkahuiluesitys, sillä sitä on harjoiteltu meillä jo monta kertaa. Mahtava duo onkin!

JOULUKUUN RIEPOTUSTA

No, huh huijaa...olen aivan naatti, kuitti, poikki, väsynyt, uupunut, heikko ja mitä vielä. Otsikosta päätellen voisi luulla, että olen väsynyt joulutouhuihin. Ei, en ole edes kunnolla aloittanutkaan (apua!). Viimeiset viisi päivää olen ollut rajussa vatsataudissa. Mikään ei ole pysynyt sisällä eikä vieläkään pysy...luut törröttää kertoen karua kieltään. Kuumettakin on ollut ihan riittämiin. Untakaan ei ole tullut saatua liikaa.

Onneksi mies on ollut terveempi ja onkin hoitanut koko kööriä. Onhan apulaisetkin välillä paikalla, mutta kaikkea ei voi heillekään jättää. Tänään mies jo pääsi töihin. Viimeinen viikko ennen pientä joulutaukoa on aina kiireinen..joten töitäkin on tehtävä.

Mutta kaipa tässä jo paremmalla puolella ollaan. :)

Ps. Tänään juhlimme 14-vuotishääpäiväämme!

HELLO KITTY (2)

Lupasin joskus tosi kauan aikaa sitten näyttää Hello Kitty-polkupyöräni. Ja tässä se on!

Hello Kitty on täällä päin maailmaa siis sekä aikuisten että lasten juttu...

Muistaakseni blogini lukijoissani on myös jokunen Hello Kitty-fani. Suomessahan Hello Kitty-fanina olo on melkein noloa, vai mitä. Täällä on melkein noloa olla, jos ei ole Hello Kitty-fani. :)

NAM!

Yksi lempiruuistani on nuudelipata. Nam!

Olen tulisen ruuan ystävä. Ruoka ilman chiliä? Jos mausteet on ihan kohdallaan, niin sitten ruoka ilman chiliäkin menee. No, ei vaan...tykkään monenlaisesta ruuasta. Nam! En kyllä ole mikään ruokaexpertti, joten sen puoleen en ala kovin hehkuttamaan chilin puolesta...Tai alanpas: chiliset ruuat ovat ihania!!!!

Viikko sitten meillä oli ranskalaisia vieraita lounaalla. Olimme juuri aloittamassa ruokailua, kun tuli puhetta siitä, pitävätkö vieraamme tulisesta ruuasta. Eivät pitäneet. Heidän entisessä komennusmaassaan Kambodzassa ei kuulemma ole ollenkaan tulista ruokaa. Ja minä kun luulin. Katsoin edessä olevia ruokapatoja ja aloin huutaa sisäisesti (aarrgghhh...!). Tarjoamamme ruoka oli nimittäin tavallistakin tulisempaa.

Jatkoimme rauhassa keskustelua kukin nenäänsä vuorollaan niistäen ja vettä litkien. Ruoka oli tulista jopa omalle perheelleni. Koko ruokailun ajan toivoin vieraitteni puolesta, että he kestäisivät. Ja ainakin ulos päin näytti siltä, että he kestivät. Mutta luultavammin muistavat vierailun aina...

Mutta kuten sanottua, chiliruuat ovat ihania!

Onko täällä muita chilin ystäviä paikalla??

KIITOS ITSENÄISYYDESTÄ!

Kiitos Taivaan Isälle itsenäisyydestä.

Kiitos, että saamme puhua suomen kieltä.

Kiitos suomen maajoukkueesta. (jääkiekko)

Kiitos, että saamme matkailla eri maihin.

Kiitos, että Suomeen ei enää tule sotia.

Kiitos, että meillä on hyvä presidentti.

Kiitos, että voimme mennä kalaan.

Siunaa Suomen kansaa.

Benjamin 10 v., Laos, 5.12.07

Kiitos Taivaan Isälle itsenäisyydestä.

Kiitos lipusta,

suomen kielestä,

minusta,

ja ettei ole sotaa,

ja vielä Josefinista,

ja perheestä,

ja kaikista.

Benjaminin eläimistä,

ja että voi mennä metsään.

Kiitos kaikista eläimistä.

Oliver 9v., Laos, 5.12.07

Pojat kirjoittivat nämä kiitosrukoukset koulussa. Pojat lukivat rukoukset itsenäisyyspäivälounaalla kotonamme. Me kaikki kaupungin kahdeksan suomalaista kokoonnuimme meille yhteiseen itsenäisyyspäivälounashetkeen.

On todella hienoa olla suomalainen. Me olemme voineet nousta yhteistuumin omasta puuttesta auttamaan muita. Toisaalta voisimme tehdä paljon enemmän. Se että antaa toiselle, ei ole koskaan pois itseltä. Vai mitä olet mieltä?

Myöhästynyttä hyvää itsenäisyyspäivää!

JAUHELIHAA

Muutettuamme Laosiin, kaivoin laivakontistamme esiin lihamyllyn, jonka olimme varta vasten ostaneet tänne tuloa varten. Täällä ei nimittäin ole myynnissä jauhelihaa. Lihat ostetaan torilta tuoreena. Joskus liha on todella tuoretta eli elävää, mutta joka tapauksessa lihat on asetettu myyntipöydille lajeittain. Siinä sitten ihmiset ja kärpäset "taistelevat" makupaloista. Myyjät tosin koittavat huiskia kärpäsiä pois keppi-muovipussi-viritelmillään. Ostajat taas vastaanotetaan innokkaasti. "Montako kiloa?"

Mutta: eräänä päivänä puolitoista vuotta sitten ensimmäisen apulaiseni sisko rikkoi vahingossa lihamyllyni käyttäessään sitä meillä. En hymyillyt...Hengitin syvään ja laskin sataan.

Onneksi elämä ei ole yhdestä lihamyllystäkään kiinni, mutta voitte vain arvailla harmittiko apulaistani, joka nyt joutuu hakkaamaan lihat jauheeksi veitsellä. Tosin otettuani itselleni kakkosapulaisenkin, on tämä kakkosapulainen joutunut tekemään myös jauhelihaa. Ensimmäinen apulaiseni on nimittäin laittanut toisen apulaiseni hommiin taloon tultuaan. Hierarkia toimii ja huom!, he ovat hyviä ystäviä!

Näissä kuvissa kakkosapulaiseni hakkaa lihaa jauhelihaksi. Kaksi kiloa lihaa muuttui jauhetuksi lihaksi kolmessa tunnissa. Voi käsiparkaa...

2.12.1975

Tasan 32 vuotta sitten kommunistit ottivat vallan Laosissa. Samana päivänä minä synnyin Suomessa täysin tietämättömänä siitä, että jonain päivänä asuisin Laosissa. :)!

Kuvan jaloilla on tullut siis tallattua jo ne 32 vuotta. Toivottavasti monia askeleita on vielä edessä...

Siunattua sunnuntaita Sinulle!