PRINSESSAKAKKUA PRINSESSALLE

Ihanaa nimipäivää ihanalle tytölleni!

Meillä ei oikeasti tänään tarjoilla prinsessakakkua. Leivoin päivän kunniaksi suklaapiirakkaa.

VAALEANKAIPUUSEEN

Näissä kuvissa on sekä silmän- että sieluniloa. Pohjoismaalaisena täytyy välillä saada katsella vain vaaleaa. Elämäni täällä on ympäröity tummalla kalustuksella sekä tummilla tai kirkkailla väreillä. Vastapainoa kaipaa, vaikka kuinka olisi sopeutunut ja tykkäisi asua täällä. Jokaisella on omat keinonsa ladata akkuja. Minulle se on ilmiselvästi mm. kauniiden kuvien katselu ja niitä netissä on onneksi paljon. Ja onneksi netti nykyään toimii ihan kivasti...

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Oikein hyvää pääsiäisen odotusta! Palmusunnuntai meni jo, mutta vielä on pitkäperjantai ja pääsiäispäivät edessä...siellä Suomessa monella taitaa olla pieni loma edessä. Meillä täällä ei ole lomia, sillä täällä ei yleisesti tunneta eikä siis vietetä pääsiäistä ja "meidän pyhät" ovat täällä tavallisia arkipäiviä. Vaikka meillä täällä pääsiäinen menee aina arjen merkeissä, voi onneksi pääsiäistä viettää sydämen tasolla vaikka joka päivä.

Kuva ei ole meiltä, vaan olen napannut sen jostain (en enää muista mistä) viime vuoden pääsiäisen aikoihin. Kuva on kivan pirteä!

MUUTOKSIA

Alunperin blogini oli tarkoitus olla itselleni tärkeiden ja vähemmän tärkeiden ihanien asioiden muistio tai päiväkirja. Hyvin nopeasti aloin kuitenkin kertoa täällä perheemme arkisista asioista. Sinänsä näiden kahden asian yhdistämisessä ei ole mitään vikaa, mutta nyt olen päätynyt jakamaan nämä kaksi osa-aluetta ainakin osittain erilleen. Jatkossa tässä blogissa pyrin keskittymään enimmäkseen niihin asioihin, jotka minua henkilökohtaisesti kiinnostavat. Ja perheemme elämää voi jatkossa seurata uudessa blogissamme.

HARJOITTELUA

Meillä on täällä kaksi suomalaista harjoittelijaa auttamassa arjen puuhissa projektissamme. Harjoittelijat ovat vuoden vanha aviopari, jotka halusivat tulla katsomaan, mitä on kehitysyhteistyö sekä mitä on eläminen kehitysmaassa. Harjoittelijat saapuivat maahan viime vuoden syyskuun lopussa ja ovat palaamassa takaisin Suomeen kahden kuukauden kuluttua. Harjoittelu on joskus ihan kirjaimellisestikin harjoittelua...kuten kuvasta näkyy. Parin kauniimpi osapuoli on tässä vetreyttämässä sormiaan. Useimmiten paikalla musisoi harjoittelijapariskunnan perheen pää.

UUDET VAATTEET

Thaimaan reissulla sain täydennettyä lastemme vaatevarastoa, mikä olikin jo käynyt sekä pieneksi että kovin likaiseksi. Täällä kun lika ei meinaa millään irrota vaatteista edes kuudenkympin pesussa. Napsin kuvat uusista vaatteista hotellihuoneessa, jossa valaistus ei ollut paras mahdollinen. (Aina löytyy selityksiä kuvien laatuun...;)!

Vielä on mahdollisuus käyttää potkupukuja...

Hempeää vihreää kesäsäähän!

Bodyt ovat täälläkin niin käytännöllisiä.

Mekkojakin on oltava...kunhan tulisi jo ne kuumat kelit!
Suomessahan näitä ei voi edes ajatella kylmien ilmojen takia edes kesällä...vai voiko?

Tähän bodyyn ihastuin heti ensi silmäyksellä!

Niin tyttömäinen kokonaisuus, mutta kelpaa mulle!

Ja vähän ihan perinteistä mekkoakin!

Neuleita tarvitaan joskus täälläkin....

Ihan mukava saalis tytölle ja olisi niitä kaikkia ihanuuksia ollut kaupat pullollaan...

Pojille onkin jo hieman hankalampaa ostaa vaatetta. Täällä saa vain haaveilla printittömistä paidoista ja housuista. Kaikki vaatteet on täynnä erilaisia printtejä. Suomessa saa tänne verrattuna paljon tuskattomammin ostettua pojille vaatetta. (huom. tämä on vain minun mielipiteeni...) Sanon tämän, vaikka tiedän, että Suomessa etsin aina ja joka kerta kivaa vaatetta pojille ja niitä on aika vähän. Täällä tosin alkaa hurjasti arvostaa jo ihan tuttua ja turvallista H&Msta.

Löysin kuitenkin muutaman ihan mukavan näköisen jutun, tosin pojat hieman epäilivät voiko he pitää vaaleanpunaista paitaa. Onneksi muotitietoiset ystävämme Thaimaasta sanoivat pojille muutaman kannustavan sanan ja nyt paitoja on pidetty ilman mukinoita. (Kiitos R ja H Bangkokista!)

TAUKO

Thaimaassa tulee vietettyä aikaa shoppailuparatiiseissa aika tavalla. Sieltä löytyy saman katon alta niin tarvittavat (ja ne ei niin tarvittavat, mutta tärkeät...) ostokset kotiin kuin sapuskaa koko perheelle, kun nälkä yllättää.

Tässä olen poikien ja tytön kanssa juomatauolla, kun mies oli viemässä dvd-laitettamme korjaukseen.

KENEN KASSI?

Viime aikoina olen huomannut, että käsilaukussani on enemmän muiden tavaroita kuin omiani. Laukkuun pujahtelee lapsilta tavaroita. Tämähän on selvä luottamuskysymys....matkoilla tiukan paikan tullen lapset antavat tavarat minulle (tai isälleen) kassiin turvaan, kunnes niille on taas käyttöä.

Viime Thaimaan reissulla laukkuni pursuili tyttömme tavaroita. Tosin olin ne sinne itse laittanut, kun hoitolaukku jo pursuili yli....

Kuva on otettu lentokoneessa...Lao Airways oli vaihtanut uudet penkin päälliset...Aika räväkät vai mitä?

TALOVAHDIT

Viime viikot olen ollut todella saamaton blogini suhteen ja se harmittaa minua aivan valtavasti. En vain kertakaikkiaan ole jaksanut, vaikka mieleni on tehnytkin päivittää blogia. Ei kai sille voi mitään, että vauvalomalla on tarkoitus hoitaa vauvaa eikä istua koneen äärellä. Aika ja voimat eivät siis riitä liian moneen asiaan. Ja varsinkin, kun päiviin mahtuu niin monia tärkeitä asioita, jotka vain menevät blogin edelle...Näin sitten tämä jää ns. retuperälle. Voi, kumpa nyt saisin intoa ja voimia jatkaa tätä kivaa puuhaa. Näin iltaisin tahdon vain olla jo puoliunessa ja tieto siitä, että aamulla (ja yöllä) on jaksettava nousta pirteänä hoitamaan päivän touhuja, saa minut hyvin nopeasti katselemaan unia. Nytkään en aio kauaa kirjoitella, vaan alan suunnata kohti unten maita.

Huomenna olemme lähdössä Thaimaahan reiluksi viikoksi. Olemme menossa Fida Internationalin Kaakkois-Aasian suomalaispäiville, jossa tapaamme meille tärkeitä suomalaisia tältä alueelta. Ihanaa nähdä kaikkia!!

Kuten aina ennenkin, kaksi apulaistamme jäävät talovahdeiksemme. He ovat talossa yötä päivää (ainakin pitäisi olla...kyllä ovat, kysyn sitten pupuilta...;))vartioiden taloamme. On paljon huojentuneempi olo lähteä, kun tietää, että talossa on joku, joka tietää, miten hommat hoituu, kun emme ole paikalla. Lisäksi varkaat eivät viitsi vaivautua liian nopeasti, kun paikalla on joku. Siispä huomenna lentokoneen nokka kohti Thaimaata. Tulevan viikon aikana toivon saavani uutta puhtia arjen touhuihin!

KÄÄRMEITÄ JA LISKOJA

Tässä lemmikkikäärmeemme esikoisen käsissä. Käärme on vielä vauva ja melko helppo käsitellä. (Minä en tosin niitä käsittele...)

Tässä käärme loikoilee omassa majapaikassaan. Kuvat käärmeistä nappasi ystävämme E. D.

Lemmikkivaraanimme syö rottaa joka löytyi varastostamme. Hyvä lisko!!! Minä en tykkää rotista.

Aika söpö vai?

Päivää paistattelemassa! Aah aurinko!!

Esikoisen kädessä Tokkee-lisko. Näitä löytyy talomme ulkoseiniltä pääasiassa. On tavattu sisälläkin!!

Onko kivat varpaat?

Minä asun Aasiassa!

TÄÄLLÄ NÄIN....

Tämä blogitauko on ollut hurjan pitkä. Olen ollut kädet täynnä työtä. Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt vaihtuvien vieraiden kanssa, jolloin ei ole oikein aikaa eikä haluakaan istua koneen äärellä. On ollut virkistävää jutella ja kierrellä kaupunkia, vaikkakin valvottavan lapsen kanssa se on aika petollinen yhdistelmä. Fyysinen väsymys on vain lisääntynyt entisestään.

Mutta tulin vain ilmoittamaan, etten ole kadonnut minnekään, vaan jatkoa on luvassa. Paljon olisi kirjoitettavaa, mutta millään ei aikani siihen riitä. Pikku ripauksia elämästämme kerkiän vain tallentamaan.

Sen verran voin sanoa, että:

- Tyttö nousee innokkaana pöytien ja tuolien varaan.

- Pojat ahkeroivat edelleen sekä Suomi-että Enkkukoulua. (Tänään oli Suomi-koulussa molemmilla matikan kokeet ja molemmat saivat täydet kympit:)!)

- Tänään alkoi projektimme tilintarkastus. Tilintarkastaja saapui Filippiineiltä, kuten ennenkin.

- Tänään on kummallinen ilma: aurinko ei paista ja tuulee sekä muutaman kerran on ripotellut vettäkin(!), mutta on silti ihan sopiva ilma.

- Tällä viikolla allekirjoitetaan projektimme uusi sopimus valtion kanssa pääkaupungissa. Luultavammin lennämme miehen ja tytön kanssa allekirjoitustilaisuuteen yhdessä.

- Suunnittelen tulevien Kaakkois-Aasian Fida-Suomi-päivien ohjelmaosuuttani.

.....

Hauskaa ja rentouttavaa(onko maanantai rentouttava) maanantaita!

Ps. Ja eikä edes kuvaa...höh!

YOU MAKE MY DAY

Sennumaria ja Ipi lähettivät minulle tänään edellisessä postauksessa olevan palkinnon. Heidän sivuiltaan löytyy myös ohjeet palkinnon antamiseen ja saamiseen.
Minulta You Make My Day -palkinnon saa seuraavat tuttavuudet:
Vintageliving, Sara ja Jaakko, Monoset, Family Tasanen ja Family Valpas. Hei kamut: You make my day!!!!

Ps. Palkinto olisi pitänyt antaa tosi monelle. Blogimaailma on täynnä ihania ja valloittavia blogeja!! Edellä mainitut ovat kaikki joko lähisukua tai hyviä ystäviäni. Että meni sen puoleen kyllä aika puolueelliseksi...Mutta sallitte varmaan tämän.

Siunattua päivän jatkoa kaikille lukijoille!! Tämäkin päivä on tarkoitettu toisten ilahduttamiseen!!!

PALKINTO

Oho! Sain ekaa kertaa jotain tällaista: Siis palkinnon blogimaailmassa. Minulle sama palkinto on tupsahtanut tänään Ipiltä ja Sennumarialta. Kiitos todella paljon!!!

Palkinnon saamisen ja antamisen "säännöt" löytyvät mm. Ipiltä ja Sennumarialta. Laitan linkit heidän blogeihinsa tämän päivän aikana...(lue: sitten kun mies kerkiää auttaa minua ne laittamaan;)). Lisäksi tänään myöhemmin näette ne blogit, jotka ilahduttavat minun päivääni!! Seuraapa blogiani, niin näet kenelle palkinto lähtee minulta...Then you will see who makes my day....!!!

ELÄMÄÄ ELÄINTARHASSA

Meillä elämä on kuin eläintarhassa. Kotieläiminä meillä löytyy kaksi Bengalin varaania, jotka tällä hetkellä ovat n. 140 cm pitkiä. Varaanien lisäksi meillä on Burman python, joka on vielä ihan vauva eli vasta noin metrin mittainen.

Varaanit ovat olleet meillä pian kaksi vuotta. Kun varaanit tulivat meille, olin melko järkyttynyt. Vanhin poikani taas oli onnesta sekaisin, sillä varaanit ovat hänen lempiliskojaan. Nyt kuitenkin on jo aivan normaalia, että meillä on kaksi suurta liskoa lemmikkeinä, mutta en kyllä ota niitä syliin, kuten esikoiseni tekee.

Python on ollut meillä pian muutaman kuukauden ja voin sanoa, etten vielä ole aivan tottunut ajatukseen. Kaikista eläimistä käärme on juuri se eläin, jota en ikimaailmassa ajatellut meille tulevan. Olinhan aina ja monta kertaa sanonut, että ihan mitä muuta tahansa, mutta EI KÄÄRMETTÄ!!!! Mutta minkäs sille sitten voi, jos sinulle tuodaan mahtava käärme suoraan kotiisi lahjana vuoristokylästä. PAKKOHAN se on ottaa....VOI EI!!! Voin sanoa, että en ajatellut, että käärme olisi ollut se "mahtava yllätys pojille", kuten mieheni sanoi minulle kotiin tullessaan samalla kantaen koria, jossa oli jotain salaperäistä. Käärmeen nähdessäni olin lamaantunut, sillä minusta käärmeet ovat inhottavia. Mutta elä nyt sitten näiden eläinystävien kanssa....On itse venyttävä ja siedettävä. Siedätyshoitoa olen saanutkin!!! (Mikäli joku muistaa postauksen, jossa kerroin vielä 10 vuotta sitten pelkääväni lukkeja.)

No, on siis varaaneita ja käärme. Lisäksi meillä on lemmikkien ruuat. Niitä voi olla mm. erilaiset sammakot, joita varaanimme rakastavat. Erityisesti pienet sammakot ovat niiden suurta herkkua. Keittiössämme säilytettiin liskojemme ruuat kannellisessa ämpärissä, kunnes eräänä aamuna astelin alakertaan teekuppi kädessä. Olin juuri astumaisillani rappusissa ison(!!!!!!) rupisammakon päälle ennen kuin tajusin, mitä on tapahtumassa. Vaistomaisesti aloin kirkua ja huutaa aivan tajuttomasti ja kuppi lensi isossa kaaressa ties kuinka kauas. (Kuppi ei hajonnut, sillä se osasi lentää pehmeälle alustalle.) Juoksin yläkertaan ja samalla ilmoitin muulle perheväelle, että nyt nuo sammakot saavat muuttaa ulos!! Yläkerran väki vaan nauroi..hahaa, mutta kyllä minuakin alkoi sitten naurattaa...Voi elämän kevät tätä eläintarhaperhettä!!!! Ja minä kun haluaisin vain kissan ja sitä en voi saada, koska muu väki on allergisia.

Mutta ei nämä eläintarinat tähän lopu. Aasiassa asuessa on siis totuttava vaikka minkälaisiin mönkijöihin. Kotoamme löytyy ns. luonnonvaraisenakin mitä "ihanampia" otuksia, pääasiassa erikokoisia liskoja. Olen tottunut elämään niiden kanssa, mutta en voi vieläkään sietää, jos lisko sattuu pomppaamaan jostain päälleni, mutta ei sen takia että liskot niin tykkäävät minusta vaan että ne pelästyvät ihmisiä ja sen takia tekevät hyppyjä...

Liskojen lisäksi olen joutunut kohtaamaan torakoita, rottia, tuhatjalkaisia, hämähäkkejä....

Viimeksi tänään nostin kasan kuivumassa olleita pyyhkeitä takaisin naulakoihin, kunnes pyyhekasasta pomppasi kämmenselkäni kokoinen hämähäkki olkapäälleni ja siitä takaisin pyyhkeisiin. Huusin keuhkot tyhjiksi!!! Onneksi tyttömme ei herännyt...olin juuri saanut hänet päiväunille. Nyt hämähäkki on esikoisen pikkuterraariossa.

Pari päivää sitten toinen apulaisistamme otti jälleen kerran käärmeemme pois häkistään ja esitteli sitä tyttövauvallemme. Olin sisällä kunnes menin katsomaan, mitä apulaiset tekevät. Juuri kun olin astumassa ulos, käärme lipsahtaa karkuun ja pongahtaa suoraan tyttöämme päin. APUA!!!! Ei tässä muuta voi, kun toivoa parasta ettei mitään satu. Varjelusta siis tarvitaan.

Elämä meillä on siis kuin eläintarhassa. Esikoisen tarkoituksena onkin tulla isona eläintenhoitajaksi, mutta ei minkään koirien tai kissojen vaan tottakai liskojen ja muiden villieläimien. Esikoisen esikuva onkin jo edesmennyt Crocodile Hunter.

Että terveisiä vaan täältä eläintarhasta!!! Kuka vielä haluaa/uskaltaa tulle meille???Minä niin toivon, ettei eläimemme karkoita ketään...:)!!

PIRISTYNYT?

Niin se perheen yhteinen joululoma viuhahti nopeasti....Mies palasi töihin maanantaina ja pojilla alkoi koulut tiistaina. Arjen puuhat ovat jälleen kanssamme.

Olimme koko perhe hiukan pahoillamme, että loma loppui, sillä meillä oli niin mukavaa olla yhdessä ja taisimme olla loman tarpeessakin. Emme siis päässeet Vietnamiin, mutta oleilimme kotosalla rentoutuen ja uusia pelejä pelaten sekä kirjoja ja lehtiä lukien.

Itselläni oli loman aikana jopa hyvinkin jouluinen tunnelma. Kotimme oli toki joulukunnossa ja Suomesta meille oli lähetetty ihania Suomi-herkkuja, joita söimmekin jouluiseen malliin aika runsaasti. Pipareita meni massuun isot kasat...!! Namskis! Jouluista tunnelmaa taisi lisätä se, että pystyimme olla perheenä yhdessä ja antaa päivien mennä omalla painollaan ilman isoja suunnitelmia. Ihan kuin olisin hieman piristynyt loman aikana.

Uusi vuosikin vaihtui mukavissa merkeissä. Pelasimme tädiltäni saatua uutta Suomi-tieto-peliä yhdessä projektimme harjoittelijoiden kanssa, napostelimme herkkuja ja katsoimme paikalliset ilotulitukset.

Nyt on sitten tämä vuosi 2008 jo menossa ja uudet haasteet ovat jo edessä päin. Niitä kohden...monenlaisin miettein.

KODIN KULMIA

Mieheni sisko on jo todella kauan aikaa sitten pyytänyt minua esittelemään uutta kotiamme kuvien avulla. Muutimme tähän uuteen kotiin elokuussa 2007 ja nyt vihdoin ja viimein olen saanut aikaiseksi ottaa muutamia kuvia kodistamme. Kuvat ovat nyt jouluisia, sillä kotimme on vielä joulukunnossa. Joulukunnossa tarkoittaa minulle punaista väriä, sillä en jaksa katsella punaista väriä muuna aikana kovin pitkää...punainen on liian voimakas väri minulle. Tosin tänä jouluna olen jaksanut punaista yllättävän hyvin. Olen kaiketi ollut voimakkaan värin tarpeessa?? Joka tapauksessa tässä, Heidi ja te kaikki muut, kotimme kulmia, olkaa hyvä! (Paitsi, että kuvissa vain kulmia olohuoneesta ja sisääntuloaulasta...Akku loppui kesken kuvaamisen:O! Jatkan muiden huoneiden kuvaamista seuraavalla kerralla...koskakohan se koittaa??? Saa muistuttaa, jos kuvia ei ala tippua blogiin.)

Vauvaleluja on viime aikoina ilmestynyt vähän joka paikkaan.

Tänä jouluna "kuusen" ruukku sai koristeekseen jouluisen nauhankin! Täällä ei ole kuusia, mutta olemme jo kolmena Laosin joulunamme turvautuneet jonkinmoiseen havukasviin, joka muistuttaa sypressiä, mutta näyttää katajalta...Onko se sitten syptaja tai katressi??

Joulun aikaan laitan punareunaiset verhot olohuoneeseen. Ostin verhot talon edelliseltä asukkaalta, jonka lempiväri on viininpunainen. Verhot on tehty laadukkaasta laosilaisesta puuvillasta.

Lounastamme useimmiten tässä olohuoneen ruokapöydän ääressä. Keittiössä oleva ruokailuryhmä on kovin pieni. Ostimme kuvassa olevan ruokailuryhmän tähän uuteen kotiimme amerikkalaisilta ystäviltämme, jotka juuri muuttivat takaisin kotimaahansa. Täällä on kova puute hyvistä huonekaluista, joten ehdimme nipin napin ostamaan huonekalut, ennen kuin joukko muita ulkomaalaisia olisi halunnut ostaa pöydän ja tuolit. Meidän kotiimme tämä ryhmä sopii aivan täydellisesti! Seinällä oleva suuri taulu aasialaistaruston kuva-aiheella kuuluu taloon. Se oli liian suuri laitettavaksi vaikkapa varastoon, joten jätimme sen seinälle. En ole tällaisten taulujen ystävä, mutta jollain tavalla se sopii tänne Aasia-kotiimme.

Olohuoneestamme löytyy myös vitriini joillekin astioillemme sekä sähköpiano.

Tämäkin vitriini on täällä teetetty. Poikien edellinen opettaja, joka on kanadalainen, piirsi vitriinin. Arvatkaa painaako tämäkin huonekalu paljon?? Oikein, painaa!!

Olohuoneessa säilytän osan meille tulevista lehdistä. Tosin lehtiä tuppaa olemaan vähän joka huoneessa...niitä siis luetaan ahkerasti vähän joka paikassa.

Rakastan tätä kevyttä kynttelikköä...Peilin eteen asetettuna se loistaa herkkää valoa luoden ihanaa joulutunnelmaa..

Sisääntuloaulassamme on taloon kuuluva ruokakaappi. Kaappi oli niin likainen, että se olisi pitänyt räjäyttää ennen kuin sinne olisi voinut laittaa ruokaa. Aluksi pistin kaapin ulos, mutta nyt se on lankapuhelinpöytänä.

Joulun alla tämä pupupariskunta muutti meille asumaan. Ööh...tiedän, kuva on kovin epäselvä.

Sisääntuloaula, jossa suomalaiseen tapaan säilytetään mm. kenkiä. Täällä päin sisällä ei koskaan tepastella kengillä eikä niillä edes astuta sisään. Kengät jätetään aina ulos. Yöksi tosin kengät napataan sisälle. Täällä kun on noita varkaita ollut viime aikoina lisääntyvässä määrin. Meidänkin pihalla on viime viikolla ollut joku pitkäkyntinen. Oli napannut parit Thaimaasta tuomani valoköynnökset. Vorolla kävi vaan huono säkä: ne lamput oli jo rikki. Ehjiä en laittaisi ulos juuri siitä syystä, että joku voisi viedä ne pois. Se täällä on niin tylsää, että aina pitää olla varuillaan, ettei mitään viedä. Suomen lomalla viime kesänä minulla kesti monta viikkoa tottua siihen ajatukseen, että on ihan ok jättää polkupyörä ulos sekä päivällä että yöllä. (Me pidämme täällä pyöriä sisällä sekä päivällä että yöllä.)

Myös "tähystystuolini" pidetään sisällä silloin, kun sitä ei tarvita ulkona tähyilyyn.