.jpg)
En tiedä muitten perheistä, mutta meidän perheessä on ainakin kolme henkilöä, jotka pitävät kaikenmoisista ötököistä. Itse en lukeudu edellisiin henkilöihin. Olen kyllä oppinut sietämään vaikka minkälaisia mönkiäisiä, lierolaisia, lentäväisiä ja tarrailijoita. Joten elelen melko sulassa sovussa erilaisten ötököiden kanssa. Vielä viisi vuotta sitten olin aivan kauhusta jäykkänä, jos samassa huoneessa oli gekkoja, mutta nyt ne kuuluvat täysin asiaan, vaikkakaan käteen niitä en huoli. Jos taas mennään kymmenen vuotta taakse päin, olin aivan tuskasta kankea, jos samassa huoneessa oli vaikkapa lukki. Sattuipa kerran sellainen tapaus 10 vuotta sitten, että olin esikoisvauvan kanssa tavalliseen tapaan kotona ja mies lääkiksessä, kunnes huomasin olohuoneessa lukin. Kääk! Menin aivan paniikkiin! Lukki juoksi sohvan alle ja minä pompin huoneessa kuin viimeistä päivää. No, enhän minä uskaltanut juuri edes hengittää samassa talossa, jos en saisi lukkia pois hengiltä tai ainakin pois kodistani...
Arvatkaa mitä tein? Soitin apelleni, että "voisitko tulla ottamaan lukin pois?" ??...varmaan oli toisessa päässä pari kysymysmerkkiä ilmassa. No, onneksi appeni tuli, sillä muuten olisin varmaan ...no, en varmaan kuollut, mutta ainakin saanut jonkinmoisen trauman;).
Näin jälkeen päin ajatellen, en voi käsittää, että soitin tämmöisestä asiasta. Minun on täytynyt olla älyttömän peloissani. (Mutta sitä en ymmärrä, että naimisiin mennessämme miehelläni oli tarantella, jota minunkin oli joskus hoidettava ja kestin sen...) Onneksi en osaa hävetä tapausta...mutta naurua se kyllä aiheuttaa. Todennäköisesti tästä on riittänyt hupia muillekin...
Mutta ihmeellisintä on se, että nykyään olen suht sinut ötököiden kanssa. Varsinaista shokkihoitoa minulle antaa mm. esikoispoikani, joka yli kaiken rakastaa luontokappaleita. Kuvassa hänellä on kädessään yhden työntekijämme löytö: koppis. Ja pitihän se tuoda pojalleni. Kaikki tietävät, että meillä on eläimiä rakastava poika tai siis miehet, ne kaikki kolme.
Onko täällä muita, jotka rakastavat/inhoavat/sietävät ötököitä?
7 kommenttia:
Itse en noista ötököistä hirveästi tykkää, mutta esikoispoika meilläkin on aivan haltioissaan kaikenmaailman ötököistä. Omistaa hyönteiskirjoja, suurennuslasin, ötökköpinsetit ja -purkin..Tunnistaa ulkona jos jonkinlaisia örkkejä, ja kantaa niitä äidille, joka saa kylmiä väreitä varsinkin hämähäkeistä! Vaikka aikamoista siedätyshoitoa olen jo saanut..Kiva blogi sinulla!
Siedätyshoitoa on tässä kohta kuusi vuotta saanut..mutta tiukille ottaa.Muurahaiset jo menettelee,torakat saavat aikaan hyppypomppuloikkakohtauksen.Loput pienet ja isommat ötökät,hämähäkit,liskot ja muut aiheuttavat tahatonta liikehdintää.Ja lapset- kaikki käy ja äidille pitää näyttää..
Kyllä taas nauratti, enpä ole ikänä kuvitellut koppikselle laitettavan ulkoiluhihnaa. Aivan mahtava idea.
Meidän kuopus rakastaa kaikkia mahdollisia luontokappaleita. Kesäisin Porvoossa kaikilla lapsilla on oma lehtokotilofarminsa.
Minä taas puran salaisia agressioita tappamalla kaikki mahdolliset sisälle eksyneet rottaa pienemmät tyypit. Meille ei kutsumatta rumat tule kankaille pissimään ja reikiä nakertelemaan, saati pistämään!
Meidän poika on myös hoitanut kotiloita lasipurkeissa - minua ne ötökät vain yököttävät. Samoin kuin kaikki mahdolliset ötökät. Inhoan ja pelkään niitä. Kaikista kamalin ötökkä on ampiainen. Hitsi, että ne pelottavat minua!
Voin vaikka heittää polkupyörän käsistäni maahan liikennevaloissa, ja juosta itse pakoon jos niikseen tulee. Nimimerkillä kokemusta on.
-Niina-
Minusta ötökät ja hämähäkit ovat kivoja, hiiret sen sijaan inhottavia. Vipeltävästä hiirestä tulee aina kammo, että se juoksee vaatteideni alle. Mökillä pelkään eniten, että hiiri tulee sänkyyn ja joko A) herään hiiri naamalla B) herään aamulla muussaantunut hiiri allani. Yäk. Teillä varmaan pelkäisin samaa niiden liskojen suhteen. Vai tuleeko ne sisään?
amyrlin - Jep! Täälläkin jos jonkinmoista ötökkäkirjaa, purkkia, haavia jne jne.
pikkujutut - minäkin otan joskus omituisia hyppy- ja tanssiaskelia...
vilijonkka - joo, meillä kun ei ole koiraa, niin ulkoilutetaan sitten näitä muita. mm. meidän sioja varaaneja ulkoilutetaan hihnoissakin..
niina - apua, tuo kuullostaa jo melko vaaralliselta, mutta en epäile sekuntiakaan, että itselleni voisi joskus käydä samoin - tarpeen vaatiessa.
matroskin - kyllä, liskot elää sekä ulkona että sisällä. Niitä on vähän joka paikassa ja joskus ne tippuuilee päälle ja arvaa kuka silloin kiljuu..!
Hämähäkkeihin olen saanut niin paljon siedätyshoitoa, että kykenen ne tappamaan tarvittaessa..mutta vain tarvittaessa...jos mies on paikalla niin hän kyllä saa esittää sen urhoollisen osan. Hiiret meillä tappaa hiirenloukku, paitsi silloin kun hiiri onnistuu jäämään loukkuun vain takatassustansa kiinni...ja niillä kerroilla mies on tietysti reissussa, ei auta muu kuin hukuttaa onneton otus, yäk. Eläimistä kaikki muut paitsi kissa (jota meillä ei kyllä nyt ole) saavat mun puolesta pysyä kodin ulkopuolella! Toivoisin, että muurahaisetkin muistaisivat sen. Inhoan ötököitä.
Lähetä kommentti