ELÄMÄÄ ELÄINTARHASSA

Meillä elämä on kuin eläintarhassa. Kotieläiminä meillä löytyy kaksi Bengalin varaania, jotka tällä hetkellä ovat n. 140 cm pitkiä. Varaanien lisäksi meillä on Burman python, joka on vielä ihan vauva eli vasta noin metrin mittainen.

Varaanit ovat olleet meillä pian kaksi vuotta. Kun varaanit tulivat meille, olin melko järkyttynyt. Vanhin poikani taas oli onnesta sekaisin, sillä varaanit ovat hänen lempiliskojaan. Nyt kuitenkin on jo aivan normaalia, että meillä on kaksi suurta liskoa lemmikkeinä, mutta en kyllä ota niitä syliin, kuten esikoiseni tekee.

Python on ollut meillä pian muutaman kuukauden ja voin sanoa, etten vielä ole aivan tottunut ajatukseen. Kaikista eläimistä käärme on juuri se eläin, jota en ikimaailmassa ajatellut meille tulevan. Olinhan aina ja monta kertaa sanonut, että ihan mitä muuta tahansa, mutta EI KÄÄRMETTÄ!!!! Mutta minkäs sille sitten voi, jos sinulle tuodaan mahtava käärme suoraan kotiisi lahjana vuoristokylästä. PAKKOHAN se on ottaa....VOI EI!!! Voin sanoa, että en ajatellut, että käärme olisi ollut se "mahtava yllätys pojille", kuten mieheni sanoi minulle kotiin tullessaan samalla kantaen koria, jossa oli jotain salaperäistä. Käärmeen nähdessäni olin lamaantunut, sillä minusta käärmeet ovat inhottavia. Mutta elä nyt sitten näiden eläinystävien kanssa....On itse venyttävä ja siedettävä. Siedätyshoitoa olen saanutkin!!! (Mikäli joku muistaa postauksen, jossa kerroin vielä 10 vuotta sitten pelkääväni lukkeja.)

No, on siis varaaneita ja käärme. Lisäksi meillä on lemmikkien ruuat. Niitä voi olla mm. erilaiset sammakot, joita varaanimme rakastavat. Erityisesti pienet sammakot ovat niiden suurta herkkua. Keittiössämme säilytettiin liskojemme ruuat kannellisessa ämpärissä, kunnes eräänä aamuna astelin alakertaan teekuppi kädessä. Olin juuri astumaisillani rappusissa ison(!!!!!!) rupisammakon päälle ennen kuin tajusin, mitä on tapahtumassa. Vaistomaisesti aloin kirkua ja huutaa aivan tajuttomasti ja kuppi lensi isossa kaaressa ties kuinka kauas. (Kuppi ei hajonnut, sillä se osasi lentää pehmeälle alustalle.) Juoksin yläkertaan ja samalla ilmoitin muulle perheväelle, että nyt nuo sammakot saavat muuttaa ulos!! Yläkerran väki vaan nauroi..hahaa, mutta kyllä minuakin alkoi sitten naurattaa...Voi elämän kevät tätä eläintarhaperhettä!!!! Ja minä kun haluaisin vain kissan ja sitä en voi saada, koska muu väki on allergisia.

Mutta ei nämä eläintarinat tähän lopu. Aasiassa asuessa on siis totuttava vaikka minkälaisiin mönkijöihin. Kotoamme löytyy ns. luonnonvaraisenakin mitä "ihanampia" otuksia, pääasiassa erikokoisia liskoja. Olen tottunut elämään niiden kanssa, mutta en voi vieläkään sietää, jos lisko sattuu pomppaamaan jostain päälleni, mutta ei sen takia että liskot niin tykkäävät minusta vaan että ne pelästyvät ihmisiä ja sen takia tekevät hyppyjä...

Liskojen lisäksi olen joutunut kohtaamaan torakoita, rottia, tuhatjalkaisia, hämähäkkejä....

Viimeksi tänään nostin kasan kuivumassa olleita pyyhkeitä takaisin naulakoihin, kunnes pyyhekasasta pomppasi kämmenselkäni kokoinen hämähäkki olkapäälleni ja siitä takaisin pyyhkeisiin. Huusin keuhkot tyhjiksi!!! Onneksi tyttömme ei herännyt...olin juuri saanut hänet päiväunille. Nyt hämähäkki on esikoisen pikkuterraariossa.

Pari päivää sitten toinen apulaisistamme otti jälleen kerran käärmeemme pois häkistään ja esitteli sitä tyttövauvallemme. Olin sisällä kunnes menin katsomaan, mitä apulaiset tekevät. Juuri kun olin astumassa ulos, käärme lipsahtaa karkuun ja pongahtaa suoraan tyttöämme päin. APUA!!!! Ei tässä muuta voi, kun toivoa parasta ettei mitään satu. Varjelusta siis tarvitaan.

Elämä meillä on siis kuin eläintarhassa. Esikoisen tarkoituksena onkin tulla isona eläintenhoitajaksi, mutta ei minkään koirien tai kissojen vaan tottakai liskojen ja muiden villieläimien. Esikoisen esikuva onkin jo edesmennyt Crocodile Hunter.

Että terveisiä vaan täältä eläintarhasta!!! Kuka vielä haluaa/uskaltaa tulle meille???Minä niin toivon, ettei eläimemme karkoita ketään...:)!!