Meillä on täällä kaksi suomalaista harjoittelijaa auttamassa arjen puuhissa projektissamme. Harjoittelijat ovat vuoden vanha aviopari, jotka halusivat tulla katsomaan, mitä on kehitysyhteistyö sekä mitä on eläminen kehitysmaassa. Harjoittelijat saapuivat maahan viime vuoden syyskuun lopussa ja ovat palaamassa takaisin Suomeen kahden kuukauden kuluttua. Harjoittelu on joskus ihan kirjaimellisestikin harjoittelua...kuten kuvasta näkyy. Parin kauniimpi osapuoli on tässä vetreyttämässä sormiaan. Useimmiten paikalla musisoi harjoittelijapariskunnan perheen pää.
perjantai 29. helmikuuta 2008
UUDET VAATTEET
Thaimaan reissulla sain täydennettyä lastemme vaatevarastoa, mikä olikin jo käynyt sekä pieneksi että kovin likaiseksi. Täällä kun lika ei meinaa millään irrota vaatteista edes kuudenkympin pesussa. Napsin kuvat uusista vaatteista hotellihuoneessa, jossa valaistus ei ollut paras mahdollinen. (Aina löytyy selityksiä kuvien laatuun...;)!
Hempeää vihreää kesäsäähän!
Mekkojakin on oltava...kunhan tulisi jo ne kuumat kelit!
Suomessahan näitä ei voi edes ajatella kylmien ilmojen takia edes kesällä...vai voiko?
Tähän bodyyn ihastuin heti ensi silmäyksellä!
Niin tyttömäinen kokonaisuus, mutta kelpaa mulle!
Ja vähän ihan perinteistä mekkoakin!
Neuleita tarvitaan joskus täälläkin....
Suomessahan näitä ei voi edes ajatella kylmien ilmojen takia edes kesällä...vai voiko?
Tähän bodyyn ihastuin heti ensi silmäyksellä!
Niin tyttömäinen kokonaisuus, mutta kelpaa mulle!
Ja vähän ihan perinteistä mekkoakin!
Neuleita tarvitaan joskus täälläkin....
Ihan mukava saalis tytölle ja olisi niitä kaikkia ihanuuksia ollut kaupat pullollaan...
Pojille onkin jo hieman hankalampaa ostaa vaatetta. Täällä saa vain haaveilla printittömistä paidoista ja housuista. Kaikki vaatteet on täynnä erilaisia printtejä. Suomessa saa tänne verrattuna paljon tuskattomammin ostettua pojille vaatetta. (huom. tämä on vain minun mielipiteeni...) Sanon tämän, vaikka tiedän, että Suomessa etsin aina ja joka kerta kivaa vaatetta pojille ja niitä on aika vähän. Täällä tosin alkaa hurjasti arvostaa jo ihan tuttua ja turvallista H&Msta.
TAUKO
Thaimaassa tulee vietettyä aikaa shoppailuparatiiseissa aika tavalla. Sieltä löytyy saman katon alta niin tarvittavat (ja ne ei niin tarvittavat, mutta tärkeät...) ostokset kotiin kuin sapuskaa koko perheelle, kun nälkä yllättää.
Tässä olen poikien ja tytön kanssa juomatauolla, kun mies oli viemässä dvd-laitettamme korjaukseen.
KENEN KASSI?
Viime aikoina olen huomannut, että käsilaukussani on enemmän muiden tavaroita kuin omiani. Laukkuun pujahtelee lapsilta tavaroita. Tämähän on selvä luottamuskysymys....matkoilla tiukan paikan tullen lapset antavat tavarat minulle (tai isälleen) kassiin turvaan, kunnes niille on taas käyttöä.
Viime Thaimaan reissulla laukkuni pursuili tyttömme tavaroita. Tosin olin ne sinne itse laittanut, kun hoitolaukku jo pursuili yli....
Kuva on otettu lentokoneessa...Lao Airways oli vaihtanut uudet penkin päälliset...Aika räväkät vai mitä?
perjantai 8. helmikuuta 2008
TALOVAHDIT
Viime viikot olen ollut todella saamaton blogini suhteen ja se harmittaa minua aivan valtavasti. En vain kertakaikkiaan ole jaksanut, vaikka mieleni on tehnytkin päivittää blogia. Ei kai sille voi mitään, että vauvalomalla on tarkoitus hoitaa vauvaa eikä istua koneen äärellä. Aika ja voimat eivät siis riitä liian moneen asiaan. Ja varsinkin, kun päiviin mahtuu niin monia tärkeitä asioita, jotka vain menevät blogin edelle...Näin sitten tämä jää ns. retuperälle. Voi, kumpa nyt saisin intoa ja voimia jatkaa tätä kivaa puuhaa. Näin iltaisin tahdon vain olla jo puoliunessa ja tieto siitä, että aamulla (ja yöllä) on jaksettava nousta pirteänä hoitamaan päivän touhuja, saa minut hyvin nopeasti katselemaan unia. Nytkään en aio kauaa kirjoitella, vaan alan suunnata kohti unten maita.
Huomenna olemme lähdössä Thaimaahan reiluksi viikoksi. Olemme menossa Fida Internationalin Kaakkois-Aasian suomalaispäiville, jossa tapaamme meille tärkeitä suomalaisia tältä alueelta. Ihanaa nähdä kaikkia!!
Kuten aina ennenkin, kaksi apulaistamme jäävät talovahdeiksemme. He ovat talossa yötä päivää (ainakin pitäisi olla...kyllä ovat, kysyn sitten pupuilta...;))vartioiden taloamme. On paljon huojentuneempi olo lähteä, kun tietää, että talossa on joku, joka tietää, miten hommat hoituu, kun emme ole paikalla. Lisäksi varkaat eivät viitsi vaivautua liian nopeasti, kun paikalla on joku. Siispä huomenna lentokoneen nokka kohti Thaimaata. Tulevan viikon aikana toivon saavani uutta puhtia arjen touhuihin!
tiistai 5. helmikuuta 2008
KÄÄRMEITÄ JA LISKOJA
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)