sunnuntai 7. lokakuuta 2007

SUNDAY


May all of you have a blessed Sunday!


See you tomorrow again...

lauantai 6. lokakuuta 2007

LAUANTAILUKEMISTA


Sain jokin aika sitten yhdeltä tädeistäni alla olevan tekstin. Valitettavasti tekstin alkuperäistä kirjoittajaa en ole kyennyt löytämään, joten jos joku tietää tekstin alkuperän, haluaisin tietää siitä. Joka tapauksessa tämä Hymyilevä kirje on hauska ja ajatuksia herättävä.


Hymyilevä kirje


Kun olin nuorempi, painoin muutaman kilon vähemmän. Minun ei koskaan tarvinnut vetää vatsaani sisään, kun pidin päälläni tiukkaa mekkoa. Mutta nyt kun olen vanhempi, kehoni on vapautunut. Vyötäröni kohdalla on elastista mukavuutta.


Italialaisten kenkien koko on oltava ainakin kaksi kokoa isommat, jotta jalat ylipäätänsäkään mahtuvat sisään ja sukkahousujen haaraosa jää usein polvien korkeudelle.


Mutta, olen myös oppinut, että miten mustalta kaikki tänään vaikuttaakin, niin elämä jatkaa kulkuaan ja huominen on jo parempi päivä.


Olen oppinut, että tapa, jolla henkilö käsittelee seuraavat kolme asiaa kertoo hänestä paljon: sateinen päivä, eksyneet matkatavarat ja sotkuun joutuneet joulukoristeet.


Olen oppinut, että oli suhteesi vanhempiisi mikä tahansa, tulet kaipaamaan heitä kun heitä ei enää ole.


Olen oppinut, että se, että hankkii rahaa ja tavaroita, ei ole sama asia kuin hankkia itselleen elämä.


Olen oppinut, että elämä antaa minulle joskus toisenkin mahdollisuuden.


Olen oppinut, että vaikka itselläni olisi surua ja tuskaa, minun ei tarvitse aiheuttaa sitä muille.


Olen oppinut, että joka päivä pitäisi ojentaa kätensä jollekin toiselle henkilölle.


Olen oppinut, että kaikki tarvitsevat lämpimän ajatuksen ja ystävällisen taputuksen olkapäälle.


Olen oppinut, että minulla on vielä paljon opittavaa.


Olen oppinut, että ihmiset tulevat unohtamaan mitä olet tai et ole sanonut tai tehnyt, mutta he eivät tule ikinä unohtamaan mitä sait heidät tuntemaan.



MUKAVAA LAUANTAITA!

torstai 4. lokakuuta 2007

KOLMEN KÄRJET

Elämäni on kuin nuo pyykit narulla. On vaatteita eri tarpeisiin ja vaatteita eri väreissä. Pyykkinarutkin on asetettu paikoilleen vain väliaikaisesti joen penkereelle siihen saakka, kunnes Mekong-joki taas nousee korkeammalle ja lähdettävä uusiin maisemiin kuivattamaan pyykkiä. Viljelyksetkin ovat vain väliaikaisia.
Niin...monia vaiheita on mahtunut elämään ja monia on vielä edessä...ainakaan ei ole tylsää!

Sain eilen tällaisen haasteen:
Täytä omat kolmen kärkesi. Lähetä minulle ja muille ystävillesi, joiden elämään haluat kurkistaa.

KYMMENEN VUOTTA SITTEN 1997:
1. Sain esikoiseni.
2. Nautittiin helteisestä kesästä Suomessa.
3. Vietin ensimmäistä joulua oman lapsen kanssa.

VIISI VUOTTA SITTEN 2002:
1. Aloitin viimeisen yliopisto-opiskeluvuoteni.
2. Kävin ajatuksia herättäviä keskusteluja erään naisen kanssa.
3. Muutimme ensimmäiseen omaan asuntoon. (54 neliömetriä)

KOLME VUOTTA SITTEN 2004:
1. Saattelin esikoista ekalle luokalle.
2. Keskimmäistä vein eskariin.
3. Valmensin itseäni henkisesti Laosiin lähtöön.

VUOSI SITTEN 2006:
1. Mieheni vanhemmat vierailivat meillä Laosissa.
2. Aloin kotiutua Laosiin.
3. Aloin enenevässä määrin ymmärtää ja puhua laoa.

TÄHÄN ASTI TÄNÄ VUONNA 2007:
1. Sain kuopukseni.
2. Kävimme Suomessa lomalla.
3. Astuimme virallisesti projektin johtoon.

EILEN:
1. Juttelin naapurin mummojen kanssa vauvastamme. Vauvamme tarvitsisi kuulemma ehdottomasti korvakorut, käsikorun (on jo) ja kaulakorun.
2. Nieltyäni kilon pölyä ja hajotettuani tärykalvoni ilmastointilaitteeen asennuksen yhteydessä (järeää porausta), olin iloinen koko perheen puolesta viilesitä tuulahduksista yläkerran olohuoneessamme.
3. Päätimme, mitä keskimmäinen saa synttärilahjaksi ensi viikolla.

TÄNÄÄN:
1. Toivuin kuin toivuinkin järkytyksestä, kun vauvamme putosi sängyltä lattialle nukkuessaan.
2. Kuskasin opettajaa ja uusia työharjoittelijoitamme paikalliseen toimistotarvikekauppaan.
3. Sain viimeinkin laitettua muutaman valokuvan kehyksiin.

HUOMENNA:
1. Menemme amerikkaisille ystävillemme lounaalle.
2. Mietin, mitä valmistan sunnuntaiselle nyyttikestitapaamiselle.
3. Suoritamme blogiarvonnan.

ENSI VUONNA 2008:
1. Juhlimme tytön 1-vuotis synttäreitä!
2. Juhlimme 15-vuotis hääpäiväämme!
3. Veljeni perhe saapuu meille Laosiin, jos kaikki menee hyvin.

Huh, olipa miettiminen ainakin noissa vuosia vanhoissa jutuissa. Kannattaisi aina pitää päiväkirjaa!

Lykkään haasteen Pikkujutuille.

PIHAPIIRIN KASVEJA (5)



Tämä kasvi on todella suosittu täällä meillä päin. Tuntuu kuin joka nurkalla olisi näitä kasveja ruukuissa istutettuina. Pelkästään yhdellä silmäyksellä näitä voi nähdä kymmeniä ruukullisia. Minusta nämä ovat liian piikikkäitä kasveja enkä erityisemmin pidä näistä. Ainoastaan keväällä, jolloin kasvit ovat täynnä värikkäitä kukkia, nämä kasvit ovat melko upeita. Kukan väreinä on ainakin tämä punaiseen vivahtava sekä vaaleankeltainen. Mutta kukan nimeä en taaskaan tiedä...pöh. Olkoon sitten vaikka Piikkikukka.;)

keskiviikko 3. lokakuuta 2007

HUH HELLETTÄ


Asumme melko isossa asunnossa. Alakerrassa meillä on suuri aula, olohuone, keittiö sekä vierashuone. Yläkerrassa meillä on toinen olohuone ja neljä makuuhuonetta. Joka huoneessa meillä on kattotuulettimet sekä suurimmassa osassa huoneita ilmastointilaitteet. Yläkerran olohuoneessamme ei ole aikaisemmin ollut ilmastointia ja mm. television katselu on ollut aika hikistä hommaa ilman ilmastointia. Tänään kuitenkin saimme vihdoista viimein huoneeseen ilmastoinnin, kun vanhasta toimistostamme vapautui yksi laite eikä sitä tarvittu uudessa toimistorakennuksessamme.

Ilmat ovat edelleen lämpimät ja aurinkoiset. Sateet näyttävät myös helittäneen. Vielä jonkun aikaa saamme nauttia lämmöstä ennen kuin viileämmät ilmat alkavat puhallella tänne päin. Silloin ei tarvita edes ilmastointia. Silloin me kaivamme esiin Suomesta kuljetetut auton sisälämmittimet.... (luit oikein!) mutta onneksi siihen on vielä aikaa.

PIHAPIIRIN KASVEJA (4)



Kysymys kuuluu: Mikä tämä on? Milloin tahansa voin kysyä laoilta, mikä tämä on laoksi, mutta se ei takaa sitä, että saan sen avulla selville puun nimen käännösversiota.
Tämä puu kasvaa pihallamme ja siihen on viime viikolla tullut kukat. Puusta saadaan myös pieniä vihreitä "marjoja", joita paikalliset syövät aina kun mahdollista. "Marjat" ovat todella happamia. Jopa minulle, joka syön puolukoita paljaaltaan, nämä laosilaiset "marjat" ovat aika tujua tavaraa. Mutta jos jotain tarjotaan, sitä myös maistetaan. Kohteliaisuus ennen kaikkea!

MUSISOINTIA


Eilen kotonamme oli poikien musiikkitunti. Kotonamme siksi, että pojat harjoittelivat (ja opettaja soitti samalla omalla nokkahuilullaan) nokkahuilun soittoa pianon säestyksellä. Pianoa soitti Suomesta tullut uusi harjoittelijatyttömme. Olohuoneemme täyttyi iloisesta musisoinnista, jota apulaisetkin kävivät välillä kurkkien kuuntelemassa.

tiistai 2. lokakuuta 2007

SUKKIA PUSSISSA



Täällä päin ei periaatteessa tarvita sukkia kovin usein. Muutama pari on kuitenkin hyvä olla viileämpiä kelejä varten. Vauvalle sain mukaan Suomesta joitakin pareja sukkia ja ovatkin olleet jo käytössä iltaisin, jos ollaan käyty ulkona syömässä (ettei hyttyset pistä vauvaa). Kun palasimme kesällä Suomen lomalta takaisin tänne kotiin, tajusin, että olen pian siinä tilanteessa, etten tiedä, mihin laittaisin vauvan vaatteet. Tällä hetkellä vauvan vaatteet on sijoitettu entiseen kirjakaappiin ja kirjat uuteen kirjahyllyyn. Vauvan vaatteet eivät kuitenkaan oikeastaan mahdu kaappiin ja mitä isommaksi hän kasvaa, sitä todennäköisempää on, että tarvitsen pian lisätilaa vauvan vaatteille. Nytkin laitoin vauvan sukat tekemääni pussukkaan ja pussukka roikkuu vauvan vaatekaapin kahvassa. Voi olla, että pian muitakin vaatteita aletaan laittaa erilaisiin pussukoihin ellen pian keksi muuta ratkaisua.
Tekemäni sukkapussukka on tehty miehen vanhasta kauluspaidasta (mies olisi kuulemma vielä voinut pitää paitaa ja oli aika ihmeissään, kun paita oli muuntunut pussukaksi...kaikkea sitä tässä elämässä voikin tapahtua...) ja anopin antamista pitseistä.


Olen muutenkin pussukkatyyppiä...pussukat ovat ihania!

maanantai 1. lokakuuta 2007

UUSIN TULOKAS


Aina silloin tällöin postilokeroomme ilmestyy lehtien, korttien, kirjeiden ja laskujen :( lisäksi pakettikortteja, joilla saamme lunastaa meille osoitetut paketit :) postista. Viime viikolla saimme jälleen yhden paketin, jonka meille lähetti äitini. Paketista löytyi perinteisiä Suomi-herkkuja, kuten suklaata, Felixin-perunamuusijauhetta, vaniljakastikejauhetta, karkkeja, sinappia...lisäksi vauvalle uutta vaatetta. Paketin mukana tuli myös Suomeen äitini osoitteeseen tilaamiani pupuja, jotka äitini laittoi samaan pakettiin. Halusin (olen jo piiiitkäänn halunnut) saada näitä Mailegin pupuja tytölleni sekä itselleni. Joten kaksi pupua odottaa nyt piilossa vauvalle joululahjoiksi ja yksi pupu, se minun pupuni, (kuvassa) pääsi jo katselemaan meidän perheen puuhia. Pupu on istunut aivan kiltisti omalla paikallaan, vaikka pari kertaa se on jo käynyt vauvan suussakin...Vauva nimittäin ymmärtää näin ihanien pupujen päälle myös! Hyvä vauva!



Ps. Edellisessä postauksessa oleva ARVONTA on edelleen voimassa. Eli jos kiinnostaa lao-pussukat, kommentoi edelliseen postaukseen.

sunnuntai 30. syyskuuta 2007

KIITOS TEILLE (arvontaa)



Kun heinäkuun lopussa aloitin blogin pitämisen, en arvannut, kuinka mukavaa se voisikaan olla. Olen suunnattomasti nauttinut kirjoittamisesta ja kuvien ottamisesta. Joskus on ollut kiireisempiä aikoja, jolloin blogini on ollut hieman "rempallaan", mutta ehkä olen ollut kirjoitustahdin suhteen liiankin kunnianhimoinen. Joka tapauksessa bloggailusta on tullut uusi erittäin mukava harrastus minulle. Samalla tämä on minulle kuin päiväkirjan pitämistä, vaikka en toki kerro läheskään kaikkea elämästäni. Blogin kauttahan välittyy ihmisestä vain hyvin pieni näkökulma, mutta oletan lukijoiden ymmärtävän tämän enkä jatkossakaan aio kertoa enkä jakaa koko elämääni lukijoiden kesken. Sen kuitenkin haluan teidän tietävän, että vaikka monissa jutuissani kerron ympärilläni olevista tavaroista, vaatteista, sisustuksesta jne., elämääni mahtuu myös todella paljon muuta ja paljon syvällisempää. Mutta uskon, että te lukijat olisitte ymmärtäneet tämän ilman sanomistakin. Kuitenkin edellä mainitut asiat tuovat elämääni paljon iloa ja rakastan kaikkea kaunista, joten haluan jatkossakin kirjoittaa näistä aiheista.

Jatkossakin aion kirjoittaa tarinoita ja tapahtumia Laosista ja siinä tapahtuvasta arjestamme. Elämämme täällä on monimuotoista ja mielenkiintoista ja koen olevani todella etuoikeutettu, kun saan olla juuri tällä hetkellä tässä maassa. Minä ja perheeni haluamme olla omalla panoksellamme auttamassa tätä maata ja tätä kansaa niillä voimavaroilla, taidoilla ja lahjoilla, joita meille on annettu.

Sitten lopuksi varsinaiseen asiaan;). Haluan lämpimästi kiittää teitä lukijoita kommenteistanne. Kommentit ovat olleet mukavia luettavia! Olen myös mielenkiinnolla seurannut blogini kävijäkuntaa ja olen huomannut, että kävijöitä löytyy lähes joka mantereelta. Välillä olen kirjoittanut joitain rivejä englanniksikin, mutta liian vähäiseksi se on jäänyt. Koitan parantaa tapaani.

Koska blogini aloittamisesta on kulunut muutama kuukausi, järjestän sen kunniaksi ARVONNAN. Jos haluat osallistua kuvissa olevien kolmen lao-pussukan arvontaan, jätä kommenttisi tämän jutun kommenttikenttään. Arvonta päättyy 5.10. klo 18.00 paikallista aikaa (olen neljä tuntia edellä Suomen aikaa, muut ulkosuomalaiset voivat laskea oman aikansa tästä;).)

Arvonta suoritetaan tämän jälkeen virallisen epävirallisesti tai epävirallisen virallisesti, ihan miten vaan:). Joka tapauksessa kirjoitan jokaisen kommentoijan eli osallistujan nimen paperilapuille ja laitan laput suljettuina kippoon ja sen jälkeen arvomme kolme onnellista voittajaa. Lapseni saavat toimia onnettarina. Otan voittajiin yhteyttä henkilökohtaisesti (esim. bloggaajien kommenttikenttien kautta). Mikäli voittajilla on toivomuksia pussukoiden värin suhteen, yritän ottaa tämän huomioon. ( Väreinä on punainen, ruskea ja vihreä Suomen syksyn tai tulevan joulun mukaisesti...)Pussukat lähetän luonnollisesti postin kautta voittajille.

Täällä meillä on ilma mitä ihanin. Aurinko paistaa täydeltä terältä ja lämpöä piisaa. Toivotankin kaikille blogini lukijoille mitä ihaninta sunnuntaita! Ja uutta hyvää viikkoa!

perjantai 28. syyskuuta 2007

PYYKKÄYSTÄ


Tässä tyylinäyte laosilaisesta pyykinpesusta.

torstai 27. syyskuuta 2007

BEAUTY OF THE FLOWERS


Kaksi vuotta sitten Thaimaassa näin tämän kauniin asetelman erään hotellin aulassa. Valkoiset kukat ovat tässä hyvin kauniita...voin kuvitella, kuinka ihanan näköinen asetelma on illalla kynttilän valaistessa ympärillä olevia kukkia.

LAOSIN KOREJA


Pienet korit ovat riisinhöyrytyskoreja. Laakeat korit ovat koreja, joilla "jyvät erotetaan akanoista" eli huonot riisit erotetaan hyvistä.

Isot korit ova paikallisia jätekoreja. Pienissä koreissa kannetaan kaikkea tarpeellista...hedelmiä, vihanneksia jne.

keskiviikko 26. syyskuuta 2007

BLOGGAUSNÄKYMÄT




Sain eilen haasteen kuvata bloggausikkunanäkymäni. Otin haasteen ilolla vastaan, koska olin joka tapauksessa ajatellut tehdä aiheesta jutun lähiaikoina. Joku toinen oli tosin kerinnyt ensin, mutta ei se mitään. Kuvista siis avautuu niitä näkymiä, joita bloggaushuoneeni ikkunoista (huoneessa on neljä ikkunaa) avautuu. Bloggaan kotona omassa työhuoneessani aina silloin, kun vauvan hoidolta ennätän. Ikkunanäkymät ovat tällä kertaa melko tavalliset, tosin ihmisiä ei näy edes naapuripihalla. Normaalisti edes joku istuskelee pihalla katselemassa elämän menoa. Tänään ilma oli lisäksi pilvinen ja osa kaukana häämöttävistä vuorista on pilvien peitossa. Muuten näkymät ovatkin aivan tavalliset.

Tässä vielä haaste, jonka siis eilen sain:
"Ota kuva lähimmästä ikkunasta avautuvasta maisemasta, tai jos olet ulkona, kuvaa bloggausympäristösi. Liitä kuva blogiisi ja kerro, missä yleensä bloggaat (kotona, töissä, kirjastossa, kahvilassa, you get my point) ja onko kuvassa kyseessä normaali bloggausympäristösi. Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia ilmoittamalla haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa."

Olen haastanut seuraavan bloggaajan "peliin" mukaan. Tervemenoa katsomaan!
Familyvalpas

tiistai 25. syyskuuta 2007

KIIRETTÄ


Työtä piisaa ja aika tuntuu menevän huimaa vauhtia eteen päin. Voi, kunpa joskus voisi pysäyttää ajan, että saisi työt ajan tasalle...Onko kellään muulla samanlaista oloa?



Ps. Huomenna näette haasteen tulokset!