UNIKAVEREITA

Elämässä on asioita, joita haluaa säilyttää joko pitkään tai loppuelämän. Meidän pojille unikaverit ovat sellaisia. Kun muutimme yli kaksi vuotta sitten tänne Laosiin, pojat sanoivat, että kaikkien unikavereiden on päästävä mukaan. Ilman muuta, jos kerran minä ja mieheni raahaamme koko perheen kauas pois, on kai kohtuullista, että lapset saavat ottaa mukaan juuri niitä tavaroita, jotka ovet heille juuri silloin merkityksellisiä. Emme siis panneet yhtään vastaan, vaan kaikki unikaverit (ne räjähtäneimmätkin) pakattiin konttiin laivamatkalle. Kuukausien eron jälkeen unikaverit otettiin riemulla vastaan uudessa kodissa, uudessa maassa.

Ps. Myös minulla on omat nalleni mukana...olen aikuisiällä palannut taas nallemaailmaan...ja pian saan oman pupunkin!

Here some of my boys teddy bears. They have many of them and all of them are here in Laos. My boys wanted to take every one of them to their new home country over two years ago. Of course my little boys...you can have your important things near you...especially when this is not your choice to live here. Even though you seem to like beeing here.

Ps. I also have teddy bears....I can show them in a future in my blog;).

PIHAPIIRIN KASVEJA (1)

Tällä hetkellä meillä on vielä melko iso piha talon vieressä, mutta mahdollisesti muutaman kuukauden kuluttua siihen aletaan rakentaa toista taloa. Sitten meillä ei enää ole kunnollista pihaa, vain pieni tila talon edustalla ja sivuilla. Koska piha saattaa piankin muuttua rakennustyömaaksi, päätin ikuistaa pihapiirin kasvistoa. En ole todellakaan mikään kasviasiantuntija ja jo nyt hävettää tunnustaa, etten ole aivan varma kuvissakaan olevasta kasvista. Kertokaa nyt ihmeessä, mikä tämä kukka on. Ihan tutun näköinenhän se on, mutta nimestä en ole aivan varma. Anoppini on kävelevä kukkatietokirja, mutta ehkä joku teistä blogini lukijoistakin on.

These flowers are from our yard...do you know the name of this flower?

TISKAUSTA

Meidän tiskikoneen nimi on Vonninen. Olen antanut toiselle apulaiselle nimeksi Vonninen, se on muunnos hänen oikeasta nimestään.

Voi niitä tiskivuoria, mitä meillä kertyy. (Kuva lähinnä vitsi.) Meillä kun syödään lähes kaikki ateriat kotona. Koululaiset ja opettajankin syövät luonaan meillä. Ja mieskin tulee ruokatunnille kotiin. Yhdessä syömisessä on ihanaa tunnelmaa.

Onneksi apulainen tiskaa tiskit...niitä meinaa riittää. Viikonloppuisin tiskiharjaan on tosin tartuttava ellei anna tiskivuoren vain kasaantua maanantaiksi apulaisen kauhuksi...sitäkin tapahtuu toisinaan.

In our family the house helper washes the dishes. I am so happy about that because it helps us so much!

SILITYSTÄ

Meillä apulainen silittää vaatteet. Se on suuri helpotus, sillä pyykkiä pestään monta koneellista päivässä, lakanatkin vaihdetaan kaksi kertaa viikossa: maanantaisin ja perjantaisin.

Täällä silittäminen on kirjaimellisesti hikistä hommaa.

Pyykinpesu, silittäminen ja vaatteiden viikkaus tai henkarointi tapahtuu suuren keittiömme toisessa päässä.

Our house helper irons our clothes and bed sheets. Thats good because ironing takes so much time here and it makes you swet...

KAKSI TARINAA

Meistä jokainen ansaitsee oman tarinansa tässä elämässä. Jokaisen tarina on erilainen ja kiinnostava. Tässä kahden uuden elämän alkua..tarinan aloitushetkiä...

Molempien tarina alkoi liiankin jännittävissä merkeissä. Molemmat ovat käyneet läpi enemmän ja vähemmän pelottavia hetkiä.

Pienen laon elämä oli jo loppuakin, kunnes hänet saatiin Thaimaahan hoitoon. Täällä Laosissa pikku laolle anneettiin jo kuolemantuomio. Kuin ihmeen kautta pikkuinen selvisi hengissä...

Nyt tämä pikku-lao ja minun oma pikkuinen kohtasivat tänään ensi kertaa. Näissä pienissä elämän aluissa on mahtavaa elinvoimaa, heidän tarinansa tulee olemaan mullistava, näistä tyypeistä kuullaan vielä jotain mahtavaa!!

Ps. Minun pikkuisella puhkesi tänään ensimmäinen hammas. Isi ei meinannut uskoa ensin, mutta jo pian innokkaana koputteli lusikalla tytön hammasta ja otti koputtelua videollekin. Hih...ensimmäinen hammas!

TYTTÖJEN JUTTUJA

Tyttöni on aivan haltioissaan, kun näkee tämän laukun. Kirkas punainen väri ja kirkkaan väriset kukat herättävät ihastusta ja laukkua voisi vain katsella ja katsella....vähän tekisi mieli jo koskettaakin.

Äidistä on ihanaa, kun on tyttö, jonka kanssa voi ihastella kauniita juttuja...tyttöjen juttuja!!

My daughter loves this bag. Bright red coloured bag with colourful flowers...lovely! This is just for girls!!

KOTOUTUMISTA

Alamme pikku hiljaa saamaan uutta kotia haltuumme...ehkä tästä alkaa pian tulla kotimme. Olen saanut laitettua huonekaluja ja tavaroita paikoilleen pikku hiljaa, tosin on siinä kantoapua tarvittu. Siis painavien huonekalujen kantoapua ja vauvan kantoapua, että olen voinut availla laatikoita ja laittaa tavaroita paikoilleen.

Osa tavaroista on edelleen odottamassa omaa paikkaansa, mutta enää ei tarvitse sekasorronkaan keskellä olla. Alkaa siis siinä mielessä helpottaa muuttopuuhat.

Olohuoneen puusohvallakin ollaan jo löhölty, syötetty vauvaa, tehty läksyjä ja juotu teetäkin...

I start to feel like the new house is my home..still little by little. Here is one corner of our living room.

TOSSUILIJA

Minä rakastan tossuja ja villasukkia! Minä myös tarvitsen niitä, koska jalkani ovat useimmiten viluiset. Kaikkein uskomattominta on se, että jopa kuumuudessa jalkani saavat välillä sätkyn, kun ne tuntevat kylmyyttä. Kun toiset napsauttelee ilmastointilaitteita ja tuulettimia päälle, minä kuljen perässä ja sammuttelen niitä...Nytkin minulla on sukat jalassa (varpaani ovat aivan jäässä), vaikka sekä ulkona että sisällä on lämpöä lähes 30. Odotan kauhulla vanhuuden päiviä;).

PINKKIÄ JA TURKOOSIA

No, jatketaan tällä pinkki-turkoosi-linjalla..tällä kertaa astioiden muodossa. Turkoosit melamiiniastiat ostin viime keväänä Chiang Maista. Kävi nimittäin niin, että olin juuri sanonut CM:ssa asuvalle hyvälle ystävälleni aamulla, että en pidä muovisista astioista. Ja jo illalla nolona raahasin isoa kasaa näitä melamiinisia astioita. Arvatkaa oliko selittelemistä..." lapsille, vieraille, ettei apulaiset riko..". Ei paljon selittelyt auttaneet...siinä ne astiat oli ostettuna ja nyt kaapeistani löytyy melamiinisia astioita. Ei kai koskaan pitäisi sanoa ei koskaan.

Ps. Pinkit kulhot ovat nettiputiikki Ihana Livingistä. Toin ne Suomen tuliaisina viime kesältä tänne.

More pink and turqoise..now some of my dishes.

GOD KNOWS FASHION

Vauvamme syntyi tukka pystyssä ja pystyssä se on ollut siitä saakka. Tytön tukka on koko ajan kasvanut keskeltä suoraan pystyyn. Tällä hetkellä tukka on jo yli kymmenen senttiä pitkä pystytukka. Toisten mielestä tytöllä on luonnollinen irokeesi ja toisten mielestä vauva on perinyt isän tukan (?) ja jotkut sanovat vauvamme tukkaa davidbeckham-tukaksi. Mielestäni parhaan kommentin antoi eräs ystävämme: Jumala tietää muodin.;)

Our daughters hair has been long since she has born and it is growing straight up....Well..our daughter has a naturally fashion hair. God knows fashion.

PINK PINK PINK

No, on meillä tytölle vaaleanpunaistakin vaatetta..ja sitä lähinnä onkin.
Well, we also have pink clothes for our daughter.

TYTÖLLE TURKOOSIA

Voiko tytön pukea turkoosiin? No, minä ainakin puen…tuli nimittäin ennen tytön syntymää ostettua vauvan vaatetta ja koska luulin saavani kolmannen pojan, ostin tietenkin vaatetta pojalle. Olen kuitenkin uskaltautunut käyttämään myös turkoosia tytölläni.

Is it ok to use this colour for a girl? Well, at least my daughter uses it...

VAUVALLE KORVAKORUT

Viime perjantaina toinen apulaisistani halusi tietää, milloin me laitatamme vauvallemme korvikset korviin. Apulaisen yllätykseksi jouduin vain sanomaan, että meillä ei ole aikomusta laittaa vauvallemme korvakoruja, vaan hän saa sitten joskus isompana aivan itse päättää, haluaako korvakorut vai ei.
Vauvallamme ei ole korviksia, mutta kultainen nimellä varustettu ranneketju kyllä löytyy. Ainakin toistaiseksi koru on saanut olla aivan rauhassa hänen kädessään ja se onkin herättänyt ihastusta. Korussa on kolme norsua koristeina, mikä olikin yksi peruste ostaa juuri tämä koru. Laosia kutsutaan nimittäin myös miljoonien norsujen maaksi.
Mutta ne korvakorut…niitä saa vauvamme vielä odottaa, vaikka laosilaisten mukaan vauvojen korvanlehti on pehmeämpää kuin aikuisten ja näin ollen siihen on helpompi laittaa reikä. Näin maallikona melkeinpä sanoisin, että liekö tuo nyt totta.

Last Friday one of my house helpers wanted to know when we are going to put ear rings for our baby. Unfortunately I needed to say to her that we are not going to do that now. Our daughter can deside that on her own when she is older.
Our daughter doesnt have ear rings but a bracelet she has.

LAOS

Laosin vuoret ja sen asukkaat saavat sydämeni lämpenemään.
Laosin puhelinlinjat saavat sydämeni .... viilenemään...ainakin viime päivien aikana, kun linjat ovat olleet huonot ja blogeilu ja sähköposteilu on ollut aivan mahdottoman hankalaa. Nyt alkaa jo toivottavasti helpottaa siltä osin. Ainakin siitä on tullut marmatettua jo ihan tarpeeksi.
I love mountains in Laos.
I dont love the bad telephone connections in Laos because they make working with the computer very hard. Well...now it seems to be better again.

MUISTA AINA LIIKENTEESSÄ...

...monta vaaraa onpi eessä...