QUICHE

Meillä on tullut ihanaksi tavaksi hakea lauantailounas kotiamme vastapäätä olevasta ravintolasta. Ravintolan omistajat ovat siis naapureitamme ja heillä on myös taidegalleria sekä huonekalubisnes. Koko perhe on siis melkoista käsityöläisporukkaa.

Tänään naapuri pyysi minua maistamaan heidän uutta ruokaansa. Kysyin, mitäs ruokaa se mahtaa olla ja vastaukseksi sain: quiche. Ei muuta kuin maistamaan.

Koska asumme naapurissa, ravintolan pitäjät kantavat ruuat tarjottimilla meille oman kotimme ruokapöytään asti (ajatelkaa mitä palvelua). Tänään kuitenkin söin ateriaani pihallamme. Ateria oli maistuva ja täyttävä. Herkullinen!

VIRHEOSTOS

Kaipa tämäkin juttu pitää kertoa.

Viime kesänä olimme palaamassa Suomen lomalta takaisin tänne Laosiin. Jäimme läpikulkumatkalla Bangkokiin joiksikin päiviksi ystäviemme luokse. Yhtenä päivänä käväisimme ostoskeskuksessa syömässä ja samalla huomasin kuvassa olevan paidan..tai paidaksi minä sitä pitkään luulin. No, ostin paidan ja näytin sitä ystävällenikin, joka ystävällisesti tiedusteli, voinko todellakin pitää tätä kyseistä asua Laosissa. Sanoin, ettei siinä ole mitään ongelmaa, koska sen kanssa voi pitää neuletakkia, joten asu ei olisi liian paljastava. Ystäväni jäi varmaan kuitenkin miettimään...

Pääsimme kotiin ja en heti alkanut käyttää tätä asua. Viime viikolla sitten ajattelin ensi kertaa laittaa paidan päälle lastemme koulun (kahden oppilaan) nukketeatteriesitysiltaan neuletakin ja housujen kera... Koitin paitaa ja tajusin, että paita ei ole paita vaan MEKKO ja hyvin paljastava sellainen. VOI EI! Siis en yhtään ihmettele, jos ystäväni oli hieman ihmeissään ostoksestani. Täällä Laosissa ei tosiaankaan kannata käyttää mitään noin paljastavaa asua ellei sitten halua antaa itsestään hyvin "rohkeaa" kuvaa. Pukeutumiskoodi on todella erilainen täällä.

Yritin laittaa mekkoa housujen kanssa kuitenkin, mutta asusta tuli hassu, koska helma on niin leveä. Jaahas, mekko yöpaidaksi? Ei onnistu, koska kangas ei ole sopiva yöpaidaksi. Hmmm...

Tällä hetkellä mekko roikkuu makuuhuoneemme seinällä...tuo hassu virheostos. Seuraavalla kerralla katson tarkkaan onko paita paita vai mekko. :)

KUPPONEN KUUMAA TEETÄ

En millään haluaisi kirjoittaa tästä aiheesta, mutta koska se ajankohtainen TAAS, kirjoitan kuitenkin. Meidän pikku vauveli on jälleen flunssainen. Eilen illalla aloin tuumailla, että olisiko vauva tulossa kipeäksi, kun on niin itkuisen oloinen. Myöhemmin illalla annoimme kuumetta alentavaa lääkettä ja niistimme pikkuisen nenää. Näin se vaan menee... pikkuisen vastustuskyky on vielä heikonlainen. Pikaista paranemista tyttöni!

Ja koska tyttäreni ei vielä voi juoda flunssaan kuumaa teetä tai mehua, teen sen hänen puolestaan..no, tekisin sen joka tapauksessa;).

Siunauttua torstaipäivää Sinulle!

TOIVEITA

Bowserin linna - jäätelökakun torni jäi sankarilta syömättä kaiken vipinän keskellä...



Suomesta saatuja karamelleja..maiskis!

Pommejakin paukuteltiin ja juhlan kunniaksi kunnon iso paukku. Lähdimme oikein isolle aukealle räjäyttämään juhlarakettipommia...oli hieno!!

Tämän päivän syntymäpäiväsankarin toiveita olivat:

1. Aamulla onnittelulaulu ja lahjojen anto klo 6.00.

2.Aamupala sängyssä: kaksi soijamaitoa ja yksi limu sekä isin tekemiä suklaa-kaurahiutalepalloja.

3. Lounaaksi spaghettia ja jauhelihakastiketta.

4. Iltapalaksi jäätelökakkua.

5. Skypetetään kuvan kanssa vaarille ja mummolle.

6. Ei isoa juhlaa!!

Kaikki sankarin toiveet toteutuivat!

PEHMOILIJA

Tykkään nallukoista ja pupusista. Kuvissa nallukoitani, tosin kaksi niistä on lainattu kuvaan lapsiltani...

I like teddy bears...

Ps. Huomenna juhlimme keskimmäisen lapsemme 9-vuotis synttäreitä...jee! Lupasimme mennä laulamaan onnittelulaulua hänelle kuudelta aamulla...se oli hänen yksi synttäritoiveensa. (apua..äkkiä nukkumaan..) Huomenna kerron, mitä ne muut toiveet olivat.

Tomorrow my second son will be nine years old..so fun!

MIU

Tämän kisun tarina on aika surullinen. Tarina on myös jo vanha, mutta ajattelin kertoa sen, koska harva saa hoitaakseen aitoa villikissaa.

Aika pian sen jälkeen, kun olimme muuttaneet Laosiin, hommasimme esikoiselle lemmikeiksi kaksi liskoa, varaania. Pian sen jälkeen meille alkoi tulla laoja kauppaamaan jos mitä eläimiä. Puutarhurimme jopa nappasi yhden kanan meille pieneen terraarioomme lemmikiksi. Se oli kyllä melko huvittava näky...Sanoin aika pian, että kanoja me ei tarvita, vaikka ne onkin hyödyllisiä ja varmaan kivojakin? Sen verran varovaisia olemme, ettemme ota pihallemme mahdollista influenssan kantajaa.

Joka tapauksessa eläimiä kaupattiin ja tyydyimme vain liskoihin, kunnes eräänä päivänä apulainen kantoi kotiimme tämän suloisen 15 cm pitkän orvoksi jääneen villikissan. Kisuli oli kerrassaan suloinen ja samalla niin säälittävä. Raukka oli jäänyt orvoksi, koska emo oli kuollut. Kissaa piti syöttää tuttipullolla ja hoitaa kuin pientä vauvaa yötä päivää. Pikkuinen kulki perässäni jalat haparoiden takamuksen muksahdellen maahan. Kisun ääntely oli sydäntäsärkevää villikissan naukumista, äänestä kuuli kyllä, että kyseessä ei ole mikään kotieläin vaan aito oikea villikissa, siis oikea petoeläin. Kaksi yötä ja päivää hoidin pikkuista ja sen jälkeen sanoin apulaiselle, etten aio ottaa kissaa, koska siinä on niin kova työ. Minulla ei ollut siihen aikaan mahdollisuuksia antaa kissalle niin paljon aikaa, koska olin päivät työssä ja yöllä halusin nukkua.

Joten kissa palasi takaisin apulaiselle, mutta reilun viikon päästä pikkukissa oli jo kuollut, koska kukaan ei hoitanut sitä. Harmitti todella paljon, sillä meillä kissa oli jo parissa päivässä voimistunut, kun sitä oli hoidettu ja kannettu paljon sylissä kuin emo konsanaan. Tietenkin jäin miettimään olisiko pitänyt hoitaa kissa loppuun, mutta kuinka kauan olisin voinut pitää villikissaa, josta ajan myötä olisi kasvanut melkoinen peto kuten se luonnossa on. Ei voi mitään, kissoja tulee ja menee...se on luonnon laki. Pienenä olisin kyllä itkenyt silmät päästäni, minä jolla oli pienenä aina kissa tai kaksi...

Joka tapauksessa tuo kissa oli todella suloinen ja samalla hurja!

SUNDAY

May all of you have a blessed Sunday!

See you tomorrow again...

LAUANTAILUKEMISTA

Sain jokin aika sitten yhdeltä tädeistäni alla olevan tekstin. Valitettavasti tekstin alkuperäistä kirjoittajaa en ole kyennyt löytämään, joten jos joku tietää tekstin alkuperän, haluaisin tietää siitä. Joka tapauksessa tämä Hymyilevä kirje on hauska ja ajatuksia herättävä.

Hymyilevä kirje

Kun olin nuorempi, painoin muutaman kilon vähemmän. Minun ei koskaan tarvinnut vetää vatsaani sisään, kun pidin päälläni tiukkaa mekkoa. Mutta nyt kun olen vanhempi, kehoni on vapautunut. Vyötäröni kohdalla on elastista mukavuutta.

Italialaisten kenkien koko on oltava ainakin kaksi kokoa isommat, jotta jalat ylipäätänsäkään mahtuvat sisään ja sukkahousujen haaraosa jää usein polvien korkeudelle.

Mutta, olen myös oppinut, että miten mustalta kaikki tänään vaikuttaakin, niin elämä jatkaa kulkuaan ja huominen on jo parempi päivä.

Olen oppinut, että tapa, jolla henkilö käsittelee seuraavat kolme asiaa kertoo hänestä paljon: sateinen päivä, eksyneet matkatavarat ja sotkuun joutuneet joulukoristeet.

Olen oppinut, että oli suhteesi vanhempiisi mikä tahansa, tulet kaipaamaan heitä kun heitä ei enää ole.

Olen oppinut, että se, että hankkii rahaa ja tavaroita, ei ole sama asia kuin hankkia itselleen elämä.

Olen oppinut, että elämä antaa minulle joskus toisenkin mahdollisuuden.

Olen oppinut, että vaikka itselläni olisi surua ja tuskaa, minun ei tarvitse aiheuttaa sitä muille.

Olen oppinut, että joka päivä pitäisi ojentaa kätensä jollekin toiselle henkilölle.

Olen oppinut, että kaikki tarvitsevat lämpimän ajatuksen ja ystävällisen taputuksen olkapäälle.

Olen oppinut, että minulla on vielä paljon opittavaa.

Olen oppinut, että ihmiset tulevat unohtamaan mitä olet tai et ole sanonut tai tehnyt, mutta he eivät tule ikinä unohtamaan mitä sait heidät tuntemaan.

MUKAVAA LAUANTAITA!

KOLMEN KÄRJET

Elämäni on kuin nuo pyykit narulla. On vaatteita eri tarpeisiin ja vaatteita eri väreissä. Pyykkinarutkin on asetettu paikoilleen vain väliaikaisesti joen penkereelle siihen saakka, kunnes Mekong-joki taas nousee korkeammalle ja lähdettävä uusiin maisemiin kuivattamaan pyykkiä. Viljelyksetkin ovat vain väliaikaisia.

Niin...monia vaiheita on mahtunut elämään ja monia on vielä edessä...ainakaan ei ole tylsää!

Sain eilen tällaisen haasteen:

Täytä omat kolmen kärkesi. Lähetä minulle ja muille ystävillesi, joiden elämään haluat kurkistaa.

KYMMENEN VUOTTA SITTEN 1997:

1. Sain esikoiseni.

2. Nautittiin helteisestä kesästä Suomessa.

3. Vietin ensimmäistä joulua oman lapsen kanssa.

VIISI VUOTTA SITTEN 2002:

1. Aloitin viimeisen yliopisto-opiskeluvuoteni.

2. Kävin ajatuksia herättäviä keskusteluja erään naisen kanssa.

3. Muutimme ensimmäiseen omaan asuntoon. (54 neliömetriä)

KOLME VUOTTA SITTEN 2004:

1. Saattelin esikoista ekalle luokalle.

2. Keskimmäistä vein eskariin.

3. Valmensin itseäni henkisesti Laosiin lähtöön.

VUOSI SITTEN 2006:

1. Mieheni vanhemmat vierailivat meillä Laosissa.

2. Aloin kotiutua Laosiin.

3. Aloin enenevässä määrin ymmärtää ja puhua laoa.

TÄHÄN ASTI TÄNÄ VUONNA 2007:

1. Sain kuopukseni.

2. Kävimme Suomessa lomalla.

3. Astuimme virallisesti projektin johtoon.

EILEN:

1. Juttelin naapurin mummojen kanssa vauvastamme. Vauvamme tarvitsisi kuulemma ehdottomasti korvakorut, käsikorun (on jo) ja kaulakorun.

2. Nieltyäni kilon pölyä ja hajotettuani tärykalvoni ilmastointilaitteeen asennuksen yhteydessä (järeää porausta), olin iloinen koko perheen puolesta viilesitä tuulahduksista yläkerran olohuoneessamme.

3. Päätimme, mitä keskimmäinen saa synttärilahjaksi ensi viikolla.

TÄNÄÄN:

1. Toivuin kuin toivuinkin järkytyksestä, kun vauvamme putosi sängyltä lattialle nukkuessaan.

2. Kuskasin opettajaa ja uusia työharjoittelijoitamme paikalliseen toimistotarvikekauppaan.

3. Sain viimeinkin laitettua muutaman valokuvan kehyksiin.

HUOMENNA:

1. Menemme amerikkaisille ystävillemme lounaalle.

2. Mietin, mitä valmistan sunnuntaiselle nyyttikestitapaamiselle.

3. Suoritamme blogiarvonnan.

ENSI VUONNA 2008:

1. Juhlimme tytön 1-vuotis synttäreitä!

2. Juhlimme 15-vuotis hääpäiväämme!

3. Veljeni perhe saapuu meille Laosiin, jos kaikki menee hyvin.

Huh, olipa miettiminen ainakin noissa vuosia vanhoissa jutuissa. Kannattaisi aina pitää päiväkirjaa!

Lykkään haasteen Pikkujutuille.

PIHAPIIRIN KASVEJA (5)

Tämä kasvi on todella suosittu täällä meillä päin. Tuntuu kuin joka nurkalla olisi näitä kasveja ruukuissa istutettuina. Pelkästään yhdellä silmäyksellä näitä voi nähdä kymmeniä ruukullisia. Minusta nämä ovat liian piikikkäitä kasveja enkä erityisemmin pidä näistä. Ainoastaan keväällä, jolloin kasvit ovat täynnä värikkäitä kukkia, nämä kasvit ovat melko upeita. Kukan väreinä on ainakin tämä punaiseen vivahtava sekä vaaleankeltainen. Mutta kukan nimeä en taaskaan tiedä...pöh. Olkoon sitten vaikka Piikkikukka.;)

HUH HELLETTÄ

Asumme melko isossa asunnossa. Alakerrassa meillä on suuri aula, olohuone, keittiö sekä vierashuone. Yläkerrassa meillä on toinen olohuone ja neljä makuuhuonetta. Joka huoneessa meillä on kattotuulettimet sekä suurimmassa osassa huoneita ilmastointilaitteet. Yläkerran olohuoneessamme ei ole aikaisemmin ollut ilmastointia ja mm. television katselu on ollut aika hikistä hommaa ilman ilmastointia. Tänään kuitenkin saimme vihdoista viimein huoneeseen ilmastoinnin, kun vanhasta toimistostamme vapautui yksi laite eikä sitä tarvittu uudessa toimistorakennuksessamme.

Ilmat ovat edelleen lämpimät ja aurinkoiset. Sateet näyttävät myös helittäneen. Vielä jonkun aikaa saamme nauttia lämmöstä ennen kuin viileämmät ilmat alkavat puhallella tänne päin. Silloin ei tarvita edes ilmastointia. Silloin me kaivamme esiin Suomesta kuljetetut auton sisälämmittimet.... (luit oikein!) mutta onneksi siihen on vielä aikaa.

PIHAPIIRIN KASVEJA (4)

Kysymys kuuluu: Mikä tämä on? Milloin tahansa voin kysyä laoilta, mikä tämä on laoksi, mutta se ei takaa sitä, että saan sen avulla selville puun nimen käännösversiota.

Tämä puu kasvaa pihallamme ja siihen on viime viikolla tullut kukat. Puusta saadaan myös pieniä vihreitä "marjoja", joita paikalliset syövät aina kun mahdollista. "Marjat" ovat todella happamia. Jopa minulle, joka syön puolukoita paljaaltaan, nämä laosilaiset "marjat" ovat aika tujua tavaraa. Mutta jos jotain tarjotaan, sitä myös maistetaan. Kohteliaisuus ennen kaikkea!

MUSISOINTIA

Eilen kotonamme oli poikien musiikkitunti. Kotonamme siksi, että pojat harjoittelivat (ja opettaja soitti samalla omalla nokkahuilullaan) nokkahuilun soittoa pianon säestyksellä. Pianoa soitti Suomesta tullut uusi harjoittelijatyttömme. Olohuoneemme täyttyi iloisesta musisoinnista, jota apulaisetkin kävivät välillä kurkkien kuuntelemassa.

SUKKIA PUSSISSA

Täällä päin ei periaatteessa tarvita sukkia kovin usein. Muutama pari on kuitenkin hyvä olla viileämpiä kelejä varten. Vauvalle sain mukaan Suomesta joitakin pareja sukkia ja ovatkin olleet jo käytössä iltaisin, jos ollaan käyty ulkona syömässä (ettei hyttyset pistä vauvaa). Kun palasimme kesällä Suomen lomalta takaisin tänne kotiin, tajusin, että olen pian siinä tilanteessa, etten tiedä, mihin laittaisin vauvan vaatteet. Tällä hetkellä vauvan vaatteet on sijoitettu entiseen kirjakaappiin ja kirjat uuteen kirjahyllyyn. Vauvan vaatteet eivät kuitenkaan oikeastaan mahdu kaappiin ja mitä isommaksi hän kasvaa, sitä todennäköisempää on, että tarvitsen pian lisätilaa vauvan vaatteille. Nytkin laitoin vauvan sukat tekemääni pussukkaan ja pussukka roikkuu vauvan vaatekaapin kahvassa. Voi olla, että pian muitakin vaatteita aletaan laittaa erilaisiin pussukoihin ellen pian keksi muuta ratkaisua.

Tekemäni sukkapussukka on tehty miehen vanhasta kauluspaidasta (mies olisi kuulemma vielä voinut pitää paitaa ja oli aika ihmeissään, kun paita oli muuntunut pussukaksi...kaikkea sitä tässä elämässä voikin tapahtua...) ja anopin antamista pitseistä.

Olen muutenkin pussukkatyyppiä...pussukat ovat ihania!

UUSIN TULOKAS

Aina silloin tällöin postilokeroomme ilmestyy lehtien, korttien, kirjeiden ja laskujen :( lisäksi pakettikortteja, joilla saamme lunastaa meille osoitetut paketit :) postista. Viime viikolla saimme jälleen yhden paketin, jonka meille lähetti äitini. Paketista löytyi perinteisiä Suomi-herkkuja, kuten suklaata, Felixin-perunamuusijauhetta, vaniljakastikejauhetta, karkkeja, sinappia...lisäksi vauvalle uutta vaatetta. Paketin mukana tuli myös Suomeen äitini osoitteeseen tilaamiani pupuja, jotka äitini laittoi samaan pakettiin. Halusin (olen jo piiiitkäänn halunnut) saada näitä Mailegin pupuja tytölleni sekä itselleni. Joten kaksi pupua odottaa nyt piilossa vauvalle joululahjoiksi ja yksi pupu, se minun pupuni, (kuvassa) pääsi jo katselemaan meidän perheen puuhia. Pupu on istunut aivan kiltisti omalla paikallaan, vaikka pari kertaa se on jo käynyt vauvan suussakin...Vauva nimittäin ymmärtää näin ihanien pupujen päälle myös! Hyvä vauva!

Ps. Edellisessä postauksessa oleva ARVONTA on edelleen voimassa. Eli jos kiinnostaa lao-pussukat, kommentoi edelliseen postaukseen.