.jpg)
Viime viikot olen ollut todella saamaton blogini suhteen ja se harmittaa minua aivan valtavasti. En vain kertakaikkiaan ole jaksanut, vaikka mieleni on tehnytkin päivittää blogia. Ei kai sille voi mitään, että vauvalomalla on tarkoitus hoitaa vauvaa eikä istua koneen äärellä. Aika ja voimat eivät siis riitä liian moneen asiaan. Ja varsinkin, kun päiviin mahtuu niin monia tärkeitä asioita, jotka vain menevät blogin edelle...Näin sitten tämä jää ns. retuperälle. Voi, kumpa nyt saisin intoa ja voimia jatkaa tätä kivaa puuhaa. Näin iltaisin tahdon vain olla jo puoliunessa ja tieto siitä, että aamulla (ja yöllä) on jaksettava nousta pirteänä hoitamaan päivän touhuja, saa minut hyvin nopeasti katselemaan unia. Nytkään en aio kauaa kirjoitella, vaan alan suunnata kohti unten maita.
Huomenna olemme lähdössä Thaimaahan reiluksi viikoksi. Olemme menossa Fida Internationalin Kaakkois-Aasian suomalaispäiville, jossa tapaamme meille tärkeitä suomalaisia tältä alueelta. Ihanaa nähdä kaikkia!!
Kuten aina ennenkin, kaksi apulaistamme jäävät talovahdeiksemme. He ovat talossa yötä päivää (ainakin pitäisi olla...kyllä ovat, kysyn sitten pupuilta...;))vartioiden taloamme. On paljon huojentuneempi olo lähteä, kun tietää, että talossa on joku, joka tietää, miten hommat hoituu, kun emme ole paikalla. Lisäksi varkaat eivät viitsi vaivautua liian nopeasti, kun paikalla on joku. Siispä huomenna lentokoneen nokka kohti Thaimaata. Tulevan viikon aikana toivon saavani uutta puhtia arjen touhuihin!