COSY PLACE

Söpö kuusi

2010-12-17T22:50:00.002+07:00

Photo: Twig

Voi ihanaa, mikä kuusi!
Tollanen pitää tehdä jossain vaiheessa. Sopii puuhasteluksi vaikka lastenkin kanssa, kunhan valitsee sopivat paperit ja turvalliset sakset ja liimat. Lopputuloksen ei tarvitse olla niin täydellinen...

Twigdecorin blogissa on yksityiskohtaiset ohjeet kuvan kuusen tekoon. Kuusitalkoisiin, mikäli joululomalla puuhastelut loppuu lasten kanssa. :)

Niina

Joulukalenteriaikaan...

2010-12-02T08:11:00.004+07:00

Look at this...what a great calendar for Christmas! I truly love it and might copy it;).... These pictures are from one of my favourite blogg: Hvitur Lakkris.

Have a good Thursday!
Niina

Rakas joulupukki!

2010-11-27T06:36:00.004+07:00

Kuva: Gredelin kaupan sivuilta

Rakas joulupukki!

Nämä kaksi veijaria ovat lamppuja ja tahtoisivat tulla meille asumaan. Jos saat nämä kiinni retkilläsi, niin nappaisitko ne mukaasi ja toisit meille. Ei haittaa, vaikka ei kerkiäisi jouluksi. :)

Niina

Rakas joulupukki!

2010-11-14T20:00:00.002+07:00

Kuva: My country home

Tästä ihanasta kaupasta toivon melkeinpä ihan mitä tahansa...kaikki kelpaa;) Kuvassa olevia tuikkukippoja voisin otta samantien vaikka kymmenen...

Terkkuja sinne porolandiaan!
Niina

Rakas joulupukki!

2010-11-12T21:16:00.003+07:00

Jos vain suinkin kiireiltäsi ehdit, niin voitko pyytää Muoria kutomaan minulle tällaisen mohairshaalin pitsireunoilla. Jos Muorilla on paljon piparihommia, niin tällaisen huivin voisit tilata Julias vita drömmar-kaupasta...kelpaa ihan hyvin minulle;)...

Ajattelin alkaa kirjoitella näitä lahjatoiveita jo hyvissä ajoin, niin voit siellä Korvatunturilla pikku hiljaa alkaa pakkailla rekeäsi tonttujen kanssa.
Paljon terveisiä niin Joulu-Muorille kuin Petteri Punakuonolle!

Laos-terveisin, Niina

Kaikki kuvat: Julias Vita Drömmar

Ei voi mitään...

2010-11-12T20:54:00.002+07:00

Kuva: Maileg

...meillä ainakin on aloitettu ihan tosissaan odottaa joulua.

Niina

Still hope

2010-11-11T21:20:00.005+07:00

Photo: Syko/Kajsa

Tällä viikolla olen ihastellut Kajsan mahtavaa käsityöblogia. Blogia selaillessa tulee mieletön innostus alkaa tehdä ihan oikeasti aplikointia. Hitusen sitä teenkin jo, mutta ihan alkaa oikein tekemään isompia töitä...pakko alkaa kokeilemaan. Kajsa on todella tuottelias ja hänellä onkin kirjakin tehtynä vai jopa kaksikin...Lisäksi hän myy tuotteitaan Etsyssä.

Tuo kuvassa oleva aplikaatio on ihan Must! En yhtään ihmettele, jos joku päivä seinälläni komeilee samantapainen koristus samalla tekstillä...Minkäs teehullu itselleen voi...pakko juoda teetä koko ajan...jospa siitä saisi toivoa huomiseen:)

Teetä ja toivoa kaikille, Niina

Tonttu tyylin vai tyyli tontun mukaan?

2010-11-08T23:07:00.003+07:00

Kuva: DesignerLeg

Vain nuo saapikkaiden korot mataliksi, niin tämä tyttö nappaa sekä tontun että tyylin! Just like me!!

Niina

Uusi laukku

2010-11-06T10:04:00.003+07:00

Photo:

A Bushel and a Peck

Aina silloin tällöin piipahdan Etsyyn katsomaan, mitä kaikkea ihanaa siellä olisi tarjolla. Kaikkea mahtavaahan siellä on, mutta pakko jättää vain katselun ja ihastelun tasolle. Joku aika sitten olisin halunnut tilata vanhoja aterimia yhdeltä myyjältä, mutta hän ei lähettänyt tuotteitaan muualle kuin Amerikkaan. Se oli harmi juttu, koska olisin saanut ihania vanhoja aterimia todella hyvään hintaan, siis halvalla. No, se siitä!

Tällä viikolla olen ihastellut A Bushel and a Peck-kaupan tuotteita: Ai, että ovat kaikki ihania!! Viimein päätin tarvita uutta laukkua ( joululahjaksi tosin...). Kyseessä on hurmaava laukku järjestelmäkameralle plus kaikelle mahdolliselle, mitä nainen laukussansa tarvitsee. Kaunis ja käytännöllinen, täydellinen siis!! Kuinka jaksan odottaa jouluun saakka...

Jos haluat päästä tutkimaan muitakin kaupan tuotteita, niin kuvan alapuolella olevasta linkistä pääset suoraan ihastuttavaan kauppaan!

Niina

Paita matoksi

2010-09-01T20:32:00.006+07:00

Aina silloin tällöin saan aikaseksi ottaa kuvia joistakin tekeleistäni...yleensä silloin, kun kamera sattuu olemaan käden ulottuvilla.

Joku aika sitten revin vanhan puuvillapaitani matonkuteiksi, sillä se oli repeytynyt jo niin monta kertaa, etten enää jaksanut alkaa korjata sitä. Ja paitaa olin käyttänyt niin paljon, että kyllästyminenkin alkoi olla käsinkosketeltavissa.

Kolme vuotta sitten ostettu Tesco Lotus-paitani (siis halpis-kamaa, maksoi kolme euroa) sai uuden elämän jalkojen pyyhkimismattona.

Niina

Mekkoja

2010-08-22T19:00:00.005+07:00

Samainen lao-ystäväni, joka on tehnyt aiemmin esittelemiäni pupuja, osaa tehdä myös oikein kauniita mekkoja pikkutytöille. Hänellä itsellään on kaksi pientä tyttöä, joten mekkoja on kertynyt aikamoinen sarja.

Ystäväni on tehnyt mekkoja myös Josefinille. Mekot ovat ihanan yksinkertaisia ja mukavia päällä. Mielestäni mekkoja voi käyttää joko kotosalla, kylässä, tarhassa tai juhlissakin, riippuen muusta vaatetuksesta ja asusteista. Täällä pärjää ainakin vielä toistaiseksi ihan pelkällä mekkolla. Muuten tulisi jo tukalat oltavat kuumuuden takia.

Ystäväni on luvannut ommella lisää mekkoja kaikille halukkaille. Jos olet kiinnostunut, niin laitapa kommenttia tai meiliä.

Niina

Teatime

2010-06-16T15:09:00.002+07:00

(Photo: Mae)

Tänään pääsin pienen opastuksen kautta (Niinan unelmien blogista) ihanien seinätarrojen maailmaan. Tuon kuvassa olevan tee-aiheisen tarrakokoelman ottaisin heti. Upea!

Niina

Mormor

2010-06-14T21:29:00.006+07:00

(Photo: Kjerstis Lykke)

Lainakuvilla jatketaan, sillä omaa inspiraatioita kuvata ei ole juurikaan ollut. Muuten käsillä tekemisen inspiraatioita on ollut ihan riittämiin. Jopa niin, että tänään päätin tehdä kaikki aloittamani projektit ensin loppuun ennen kuin aloitan mitään uutta. Ja arvatkaa kestikö edes tuntia kuin olin jo leikkaamassa kangasta uusiin pieniin pussukoihin, kun kankaat niin sopivasti tarttuivat käsiini. Suuritöisempien projektien välissä teen aina jotain pieniä ja nopeita projekteja ja niitä tuppaa tulemaan monta ja niin se suuritöisin jää usein hieman taka-alalle. Huomenna koitan olla aloittamatta mitään uutta. :)

Kjerstinin blogissa , joka muuten on aivan ihastuttavan inspiroiva muutenkin, on hauskat isöäidintyynyt ja vieläpä ohjeet niiden tekoon. Kannattaa käydä kurkkaamassa!

Niina

Lisää...

2010-06-02T09:01:00.003+07:00

(Photo by TWIG)

En ole saanut aikaiseksi ottaa kuvia omatekoisista roseteistani, joten vielä yksi ihana kuva mukavan TWIG-blogin kuvastosta...

Niina

Rosetteja

2010-05-21T19:55:00.006+07:00

(Photo by Twig)

Viimeiset neljä päivää olen istunut aikamoisia toveja harjoitellessani tekemään kangasrosetteja. Olen täysin hurmaantunut näihin vintage-tyyppisiin rosetteihin, joita monet kauniit amerikkalaiset blogit ovat täynnä. Myös Etsystä voi ostaa amerikkalaisten tekemiä rosetteja ja rosettien teko-ohjeita. Vielä olen kuitenkin pysynyt omalla kokeilulinjallani ja ihan kuin minusta alkaisia tuntumaan siltä, että olen löytämässä oman tapani tehdä rosetteja. Toki edelleen ota mieluusti vinkkejä vastaan, kuinka noita kauniita rosetteja saa aikaiseksi.

(Photo by Twig )

Kuvien rosettien tekijä löytyy amerikkalaisesta blogista Twig. Blogista huokuu monenlainen tekemisen meininki ja pidän siitä todella paljon. Muuten tiedoksi kiinnostuneille, tuo alakuvan ihana rosettityyny on myytävänä. Pääset tyynyostoksille Twig-blogin kautta. Tyynyä myydään Etsyssä.

Omassa rosettipajassani on siis vilskettä ja tulostakin alkaa tulla.

Niina

Suosikkihuone?

2010-05-20T22:59:00.007+07:00

Kun muutimme nykyiseen taloomme kolme vuotta sitten, keittiöhuone oli todella kalsea ja hirvittävän iso, ainakin verrattuna suomalaisiin normikeittiöihin. Tilan puutetta ei siis ollut, mutta saadakseni huoneesta hiukan kodikkaamman, toin huoneeseen isoja huonekaluja sekä tavaroita, jotka tekisivät "suurtalouskeittiöstä" huonemaisemman tilan.

Aiemmat asukkaat eivät olleet käyttäneet tilassa ollenkaan verhoja, mutta itse en osaa olla ilman verhoja. Siis verhot huoneeseen ja lämpöä ja kodikkuutta tupsahti tilaan heti aimo annos lisää.

Olen jo aiemmin kertonutkin, että keittiössämme ei ole minkäänlaista kiinteää kaappitilaa. Periaatteessa en niitä kaipaakaan, mutta jotain toimivuuttakin keittiössä saisi olla. Unelmakeittiössäni olisi joka tapauksessa paljon kaappitilaa (oli se sitten kiinteitä- tai irtokaappeja). Yläkaappeja en tosin kaipaile. Mutta avohyllyt ovat minusta niin toimivia ja kauniita, että tännekin olen niitä muutamia laittanut.

Tosin näitä hyllyjä ei ole tähän tilaan suunniteltu, vaan ne oli teetetty jo aiempaan kotiimme, mutta tässä asunnossa laitoin ne keittiöön. Keittiössä avohyllyt saisivat mieluusti olla pitkiä, että purnukoita mahtuisi enemmänkin esille. Siellä unelmakeittiössä sitten...;)

Nykyisessä keittiössä olen siis käyttänyt joka ikisen vapaan laskutilan hyväkseni ja voisinpa sanoa, että missään ei ole mitään turhaa, vaan ihan niitä tavaroita, joita usein käytämme ja tarvitsemme. (Varsinkin nuo kuumuudesta taipuneet kynttilät...:)...tosin minusta ne on aika söpöjä nykyisellään ja kertovat todellisesta arjestamme täällä...)

Vaikka aluksi iso keittiö tuntui kalsealta ja kolkoltakin, nykyään se on tosi kutsuva ja ihana paikka työskennellä. Olisiko ihan suosikkihuoneeni?

Kuumahan siellä näillä keleillä on, hien virtaus on jatkuvaa, mutta talvikuukausina huone on viileä. Jos pitää valita jompi kumpi, niin mielummin hiki kuin vilu, myös keittiöpuuhissa.

Niina

Zatuzak

2010-05-19T08:21:00.005+07:00

Täällä asuessa saa käyttää todella paljon mielikuvitusta ja aikaa saadakseen kodistaan edes hiukan sen näköistä, mistä todella pitää. Minähän rakastan kaikkea vanhaa ja kulunutta ja tyylini on sekoitus tanskalais-ranskalais-mummola-tyyliä. Aika omalaatuista....;).

Thaimaassa ja Bangkokissa käydessämme joskus minulla on ollut mahdollisuus käydä suurella viikonlopputorilla nimeltään Zatuzak. Tori on oikea aarreaitta ihan mitä tahansa. Siellä myydään vaatteita, kenkiä, sisustustavaraa, koruja, kelloja, askartelutarvikkeita, astioita, kukkia, ruokia, eläimiä....siis lista on ihan loputon....voisi melkein sanoa, että sieltä voi löytää melkein mitä tahansa maan ja taivaan väliltä...siis melkein. Tori on valtava ulkoilma-alue, jonka koluamiseen menee taatusti monen monta päivää. Itse en viihdy siellä muutamaa tuntia kauemmin, koska tiivis paikka kuumalla ilmalla on aika uuvuttava kokemus.

Paikka on kuitenkin sen verran mielenkiintoinen, että haluan aina mahdollisuuksien mukaan käydä siellä tutkimassa, mitä sieltä voikaan löytää. Olen löytänyt sieltä monelaisia ihanuuksia ja ihan pilkkahintaa Suomen hintoihin verrattuna. Laatu ei aina ole toki ihan samaa, mutta laadukastakin olen löytänyt. Esimerkiksi viime kerralla löysin tien pienten käsityöläisten kujalle. Siellä myydään mm. thaimaalaisten itse suunnittelemia vaatteita ja laukkuja. Osa tuotteista jää ostamatta, koska kankaan ja työn laatu ei ole kovin hyvä, mutta osa pääsee mukaan, koska kangas- sekä työn laatu on hintaan nähden loistava. Ostin mm. muutamia ihastuttavia laukkuja, joita nuoret thailaiset itse tekivät samalla, kun myivät tuotteitaan.

Kun pitää silmät auki eikä kaipaa mitään merkkituotteita, Thaimaasta voi löytää vaikka mitä kivaa ja ihanaa sisustukseen. Kuvassa olevat lasit ja kynttelikkökin on löytynyt Zatuzak-torilta. :)

Voikaa hyvin, Niina

Isoäidintyynyjä

2010-05-18T11:23:00.004+07:00

Viime päivinä olen ommellut nk. isoäidintyynyjä. Olen jo pitkään haaveillut näistä tyynyistä. Ihastellut toisten blogeissa ja suloisissa nettikaupoissa. Täältähän tällaisia tyynyjä ei saa. Siksi ajattelin kokeilla osaisinko itse tehdä.

Kuten olen jo aiemmin kertonut, olen aika lailla huono lukemaan mitään ohjeita, joten kokeilemalla ja tutkimalla menen eteen päin. Niin tyynyjenkin kanssa.

Nyt neljän valmiin tyynyn jälkeen tiedän, miten näitä tehdään tai ainakin, että miten minä niistä parhaiten selviydyn. Olen itse tyytyväinen lopputulokseen.

Tyynyihin olen käyttänyt laokankaita ja ne ovatkin minusta sopivan maalaishenkisiä näihin tyynyihin. Olen aivan varma, että tyynytehtailu ei lopu tähän, vaan kokeilurintamalla tulee edelleen olemaan vilkasta. :)

Niina

And the story continues...

2010-05-17T20:51:00.003+07:00

Pitkän pitkän tauon jälkeen olen päättänyt jatkaa myös tällä toisella puolella. Olen huomannut, että liian paljon omia juttujani alkaa putkahdella perheemme blogiin, vaikka näkökulma ja äänihän blogille tuleekin minulta, joten minultahan se suurimmalta osalta näyttää. Tälle puolelle aion jatkossa laittaa kaikkea sitä kaunista ja ihanaa, joka saa sieluni sykähtelemään ilosta. Voi sitten tulla tännekin puolelle fiilistelemään, jos haluaa tai olla vaan ihan perheblogin puolella arjen touhujemme keskellä.

Olet kuitenkin sydämellisesti tervetullut tänne tunnelmointipaikkaani! Ole hyvä ja ota hyvä asento penkillä! Nähdään pian taas!

Niina

KOUKKUJA

2009-10-15T10:33:00.002+07:00

Eipä juuri ole tänne puolelle ollut asiaa. Tai asiaa olisi, mutta ei ole tullut mitään tallennettua. Suomessa oloaikana kunnostauduin niin kutomis- kuin virkkuupuolellakin. Jäin kirjaimellisesti koukkuun!

RAUTALANKAVÄÄNNÖKSIÄ

2009-05-23T21:42:00.002+07:00

No, huh huh! Olen aivan hurahtanut rautalangan vääntämiseen. Sormenpäät ovat kipeänä moisesta puuhasta, mutta voi, kuinka kivaa se onkaan. Kymmeniä ja taas kymmeniä metrejä lankaa on kulunut, kun olen koko tämän viikon istunut rautalanka käsissäni. Rautalanka ei ole mitään huippulaatua, vaan ihan täältä ostettua tavaraa, mutta oikein halpaa sitten onkin. En ole ainakaan vielä kehdannut ottaa tuotoksistani kuvia, mutta voin kertoa mitä kaikkea olen tehnyt.

- Olen vääntänyt rautalangasta erilaisia sanoja ja kirjaimia: Love, Home, Jul, B, ja N.
- Kaksi kynttelikön tapaista hökötystä. Tosin vielä en ole saanut niihin niitä kynttilänpidikkeitä aikaiseksi. Vaatii vielä miettimistä ja harjoittelua.
- Erilaisia sydämiä.
- Taulunkehyksen. Tähän olen tosi tyytyväinen!
- Muistitaulun. Tämäkin oli ihan positiivinen yllätys.

Tuossahan niitä jo olikin. Rautalanka materiaalina on mulle siis aivan uutta, joten sen käsittely vaatii harjoittelua. Tekniikkakin on varmaan aika omaperäistä, mutta pääasia, että on hauskaa. Voin sanoa, että tämä ei jää tähän, vaan lisää rautaa on saatava vääntää!:)

PUUTARHAUNELMIA

2009-05-03T19:28:00.002+07:00

Muutama vuosi sitten en olisi arvannut, että kiinnostuisin puutarhanhoidosta. Nyt kun meillä on pieni piha, jossa on hyvin pienimuotoisesti kasveja, olen pikku hiljaa tutkaillut pihamme kasvistoa ja ostanut lisääkin. Kasveja olen hoidellut vaihtelevalla menestyksellä. Yllättävän mielenkiintoista onkin seurata kasvien kasvua ja tutkia mikä menestyy missäkin. Mitään puutarhakirjoja en ole vielä tutkaillut, mutta ehkäpä niitäkin pitäisi katsella. Ja uusia työkaluja pitäisi hankkia - lähinnä kauniimpia...hehhee.
Suomiloman jälkeen meillä on tarkoitus tehdä piharemonttia ja siinä samalla onkin tarkoitus suunnitella puutarhaa uudelleen. Mistään suurista suunnitelmista ei ole kysymys, mutta ihan tarpeeksi suurista näin ensikertalaiseksi. Siihen on vielä kuitenkin aikaa useita kuukausia, mutta aina voi alkaa suunnittelemaan.

Niin ja tarkoitus olisi taas alkaa elvyttelemään tätäkin blogia. Katsotaan kuinka käy.
Oikein hyvää sunnuntain jatkoa!

PRINSESSAKAKKUA PRINSESSALLE

2008-03-19T11:05:00.002+07:00

Ihanaa nimipäivää ihanalle tytölleni!

Meillä ei oikeasti tänään tarjoilla prinsessakakkua. Leivoin päivän kunniaksi suklaapiirakkaa.

VAALEANKAIPUUSEEN

2008-03-18T14:54:00.008+07:00

Näissä kuvissa on sekä silmän- että sieluniloa. Pohjoismaalaisena täytyy välillä saada katsella vain vaaleaa. Elämäni täällä on ympäröity tummalla kalustuksella sekä tummilla tai kirkkailla väreillä. Vastapainoa kaipaa, vaikka kuinka olisi sopeutunut ja tykkäisi asua täällä. Jokaisella on omat keinonsa ladata akkuja. Minulle se on ilmiselvästi mm. kauniiden kuvien katselu ja niitä netissä on onneksi paljon. Ja onneksi netti nykyään toimii ihan kivasti...

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

2008-03-17T09:01:00.002+07:00

Oikein hyvää pääsiäisen odotusta! Palmusunnuntai meni jo, mutta vielä on pitkäperjantai ja pääsiäispäivät edessä...siellä Suomessa monella taitaa olla pieni loma edessä. Meillä täällä ei ole lomia, sillä täällä ei yleisesti tunneta eikä siis vietetä pääsiäistä ja "meidän pyhät" ovat täällä tavallisia arkipäiviä. Vaikka meillä täällä pääsiäinen menee aina arjen merkeissä, voi onneksi pääsiäistä viettää sydämen tasolla vaikka joka päivä.

Kuva ei ole meiltä, vaan olen napannut sen jostain (en enää muista mistä) viime vuoden pääsiäisen aikoihin. Kuva on kivan pirteä!

MUUTOKSIA

2008-03-14T18:52:00.005+07:00

Alunperin blogini oli tarkoitus olla itselleni tärkeiden ja vähemmän tärkeiden ihanien asioiden muistio tai päiväkirja. Hyvin nopeasti aloin kuitenkin kertoa täällä perheemme arkisista asioista. Sinänsä näiden kahden asian yhdistämisessä ei ole mitään vikaa, mutta nyt olen päätynyt jakamaan nämä kaksi osa-aluetta ainakin osittain erilleen. Jatkossa tässä blogissa pyrin keskittymään enimmäkseen niihin asioihin, jotka minua henkilökohtaisesti kiinnostavat. Ja perheemme elämää voi jatkossa seurata uudessa blogissamme.

HARJOITTELUA

2008-02-29T22:36:00.002+07:00

Meillä on täällä kaksi suomalaista harjoittelijaa auttamassa arjen puuhissa projektissamme. Harjoittelijat ovat vuoden vanha aviopari, jotka halusivat tulla katsomaan, mitä on kehitysyhteistyö sekä mitä on eläminen kehitysmaassa. Harjoittelijat saapuivat maahan viime vuoden syyskuun lopussa ja ovat palaamassa takaisin Suomeen kahden kuukauden kuluttua. Harjoittelu on joskus ihan kirjaimellisestikin harjoittelua...kuten kuvasta näkyy. Parin kauniimpi osapuoli on tässä vetreyttämässä sormiaan. Useimmiten paikalla musisoi harjoittelijapariskunnan perheen pää.

UUDET VAATTEET

2008-02-29T11:37:00.015+07:00

Thaimaan reissulla sain täydennettyä lastemme vaatevarastoa, mikä olikin jo käynyt sekä pieneksi että kovin likaiseksi. Täällä kun lika ei meinaa millään irrota vaatteista edes kuudenkympin pesussa. Napsin kuvat uusista vaatteista hotellihuoneessa, jossa valaistus ei ollut paras mahdollinen. (Aina löytyy selityksiä kuvien laatuun...;)!

Vielä on mahdollisuus käyttää potkupukuja...

Hempeää vihreää kesäsäähän!

Bodyt ovat täälläkin niin käytännöllisiä.

Mekkojakin on oltava...kunhan tulisi jo ne kuumat kelit!
Suomessahan näitä ei voi edes ajatella kylmien ilmojen takia edes kesällä...vai voiko?

Tähän bodyyn ihastuin heti ensi silmäyksellä!

Niin tyttömäinen kokonaisuus, mutta kelpaa mulle!

Ja vähän ihan perinteistä mekkoakin!

Neuleita tarvitaan joskus täälläkin....

Ihan mukava saalis tytölle ja olisi niitä kaikkia ihanuuksia ollut kaupat pullollaan...

Pojille onkin jo hieman hankalampaa ostaa vaatetta. Täällä saa vain haaveilla printittömistä paidoista ja housuista. Kaikki vaatteet on täynnä erilaisia printtejä. Suomessa saa tänne verrattuna paljon tuskattomammin ostettua pojille vaatetta. (huom. tämä on vain minun mielipiteeni...) Sanon tämän, vaikka tiedän, että Suomessa etsin aina ja joka kerta kivaa vaatetta pojille ja niitä on aika vähän. Täällä tosin alkaa hurjasti arvostaa jo ihan tuttua ja turvallista H&Msta.

Löysin kuitenkin muutaman ihan mukavan näköisen jutun, tosin pojat hieman epäilivät voiko he pitää vaaleanpunaista paitaa. Onneksi muotitietoiset ystävämme Thaimaasta sanoivat pojille muutaman kannustavan sanan ja nyt paitoja on pidetty ilman mukinoita. (Kiitos R ja H Bangkokista!)

TAUKO

2008-02-29T11:31:00.003+07:00

Thaimaassa tulee vietettyä aikaa shoppailuparatiiseissa aika tavalla. Sieltä löytyy saman katon alta niin tarvittavat (ja ne ei niin tarvittavat, mutta tärkeät...) ostokset kotiin kuin sapuskaa koko perheelle, kun nälkä yllättää.

Tässä olen poikien ja tytön kanssa juomatauolla, kun mies oli viemässä dvd-laitettamme korjaukseen.

KENEN KASSI?

2008-02-29T11:24:00.002+07:00

Viime aikoina olen huomannut, että käsilaukussani on enemmän muiden tavaroita kuin omiani. Laukkuun pujahtelee lapsilta tavaroita. Tämähän on selvä luottamuskysymys....matkoilla tiukan paikan tullen lapset antavat tavarat minulle (tai isälleen) kassiin turvaan, kunnes niille on taas käyttöä.

Viime Thaimaan reissulla laukkuni pursuili tyttömme tavaroita. Tosin olin ne sinne itse laittanut, kun hoitolaukku jo pursuili yli....

Kuva on otettu lentokoneessa...Lao Airways oli vaihtanut uudet penkin päälliset...Aika räväkät vai mitä?

TALOVAHDIT

2008-02-08T21:38:00.001+07:00

Viime viikot olen ollut todella saamaton blogini suhteen ja se harmittaa minua aivan valtavasti. En vain kertakaikkiaan ole jaksanut, vaikka mieleni on tehnytkin päivittää blogia. Ei kai sille voi mitään, että vauvalomalla on tarkoitus hoitaa vauvaa eikä istua koneen äärellä. Aika ja voimat eivät siis riitä liian moneen asiaan. Ja varsinkin, kun päiviin mahtuu niin monia tärkeitä asioita, jotka vain menevät blogin edelle...Näin sitten tämä jää ns. retuperälle. Voi, kumpa nyt saisin intoa ja voimia jatkaa tätä kivaa puuhaa. Näin iltaisin tahdon vain olla jo puoliunessa ja tieto siitä, että aamulla (ja yöllä) on jaksettava nousta pirteänä hoitamaan päivän touhuja, saa minut hyvin nopeasti katselemaan unia. Nytkään en aio kauaa kirjoitella, vaan alan suunnata kohti unten maita.

Huomenna olemme lähdössä Thaimaahan reiluksi viikoksi. Olemme menossa Fida Internationalin Kaakkois-Aasian suomalaispäiville, jossa tapaamme meille tärkeitä suomalaisia tältä alueelta. Ihanaa nähdä kaikkia!!

Kuten aina ennenkin, kaksi apulaistamme jäävät talovahdeiksemme. He ovat talossa yötä päivää (ainakin pitäisi olla...kyllä ovat, kysyn sitten pupuilta...;))vartioiden taloamme. On paljon huojentuneempi olo lähteä, kun tietää, että talossa on joku, joka tietää, miten hommat hoituu, kun emme ole paikalla. Lisäksi varkaat eivät viitsi vaivautua liian nopeasti, kun paikalla on joku. Siispä huomenna lentokoneen nokka kohti Thaimaata. Tulevan viikon aikana toivon saavani uutta puhtia arjen touhuihin!

KÄÄRMEITÄ JA LISKOJA

2008-02-05T14:54:00.000+07:00

Tässä lemmikkikäärmeemme esikoisen käsissä. Käärme on vielä vauva ja melko helppo käsitellä. (Minä en tosin niitä käsittele...)

Tässä käärme loikoilee omassa majapaikassaan. Kuvat käärmeistä nappasi ystävämme E. D.

Lemmikkivaraanimme syö rottaa joka löytyi varastostamme. Hyvä lisko!!! Minä en tykkää rotista.

Aika söpö vai?

Päivää paistattelemassa! Aah aurinko!!

Esikoisen kädessä Tokkee-lisko. Näitä löytyy talomme ulkoseiniltä pääasiassa. On tavattu sisälläkin!!

Onko kivat varpaat?

Minä asun Aasiassa!

TÄÄLLÄ NÄIN....

2008-01-28T10:28:00.000+07:00

Tämä blogitauko on ollut hurjan pitkä. Olen ollut kädet täynnä työtä. Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt vaihtuvien vieraiden kanssa, jolloin ei ole oikein aikaa eikä haluakaan istua koneen äärellä. On ollut virkistävää jutella ja kierrellä kaupunkia, vaikkakin valvottavan lapsen kanssa se on aika petollinen yhdistelmä. Fyysinen väsymys on vain lisääntynyt entisestään.

Mutta tulin vain ilmoittamaan, etten ole kadonnut minnekään, vaan jatkoa on luvassa. Paljon olisi kirjoitettavaa, mutta millään ei aikani siihen riitä. Pikku ripauksia elämästämme kerkiän vain tallentamaan.

Sen verran voin sanoa, että:

- Tyttö nousee innokkaana pöytien ja tuolien varaan.

- Pojat ahkeroivat edelleen sekä Suomi-että Enkkukoulua. (Tänään oli Suomi-koulussa molemmilla matikan kokeet ja molemmat saivat täydet kympit:)!)

- Tänään alkoi projektimme tilintarkastus. Tilintarkastaja saapui Filippiineiltä, kuten ennenkin.

- Tänään on kummallinen ilma: aurinko ei paista ja tuulee sekä muutaman kerran on ripotellut vettäkin(!), mutta on silti ihan sopiva ilma.

- Tällä viikolla allekirjoitetaan projektimme uusi sopimus valtion kanssa pääkaupungissa. Luultavammin lennämme miehen ja tytön kanssa allekirjoitustilaisuuteen yhdessä.

- Suunnittelen tulevien Kaakkois-Aasian Fida-Suomi-päivien ohjelmaosuuttani.

.....

Hauskaa ja rentouttavaa(onko maanantai rentouttava) maanantaita!

Ps. Ja eikä edes kuvaa...höh!

YOU MAKE MY DAY

2008-01-14T21:46:00.000+07:00

Sennumaria ja Ipi lähettivät minulle tänään edellisessä postauksessa olevan palkinnon. Heidän sivuiltaan löytyy myös ohjeet palkinnon antamiseen ja saamiseen.
Minulta You Make My Day -palkinnon saa seuraavat tuttavuudet:
Vintageliving, Sara ja Jaakko, Monoset, Family Tasanen ja Family Valpas. Hei kamut: You make my day!!!!

Ps. Palkinto olisi pitänyt antaa tosi monelle. Blogimaailma on täynnä ihania ja valloittavia blogeja!! Edellä mainitut ovat kaikki joko lähisukua tai hyviä ystäviäni. Että meni sen puoleen kyllä aika puolueelliseksi...Mutta sallitte varmaan tämän.

Siunattua päivän jatkoa kaikille lukijoille!! Tämäkin päivä on tarkoitettu toisten ilahduttamiseen!!!

PALKINTO

2008-01-14T14:28:00.000+07:00

Oho! Sain ekaa kertaa jotain tällaista: Siis palkinnon blogimaailmassa. Minulle sama palkinto on tupsahtanut tänään Ipiltä ja Sennumarialta. Kiitos todella paljon!!!

Palkinnon saamisen ja antamisen "säännöt" löytyvät mm. Ipiltä ja Sennumarialta. Laitan linkit heidän blogeihinsa tämän päivän aikana...(lue: sitten kun mies kerkiää auttaa minua ne laittamaan;)). Lisäksi tänään myöhemmin näette ne blogit, jotka ilahduttavat minun päivääni!! Seuraapa blogiani, niin näet kenelle palkinto lähtee minulta...Then you will see who makes my day....!!!

ELÄMÄÄ ELÄINTARHASSA

2008-01-11T18:41:00.000+07:00

Meillä elämä on kuin eläintarhassa. Kotieläiminä meillä löytyy kaksi Bengalin varaania, jotka tällä hetkellä ovat n. 140 cm pitkiä. Varaanien lisäksi meillä on Burman python, joka on vielä ihan vauva eli vasta noin metrin mittainen.

Varaanit ovat olleet meillä pian kaksi vuotta. Kun varaanit tulivat meille, olin melko järkyttynyt. Vanhin poikani taas oli onnesta sekaisin, sillä varaanit ovat hänen lempiliskojaan. Nyt kuitenkin on jo aivan normaalia, että meillä on kaksi suurta liskoa lemmikkeinä, mutta en kyllä ota niitä syliin, kuten esikoiseni tekee.

Python on ollut meillä pian muutaman kuukauden ja voin sanoa, etten vielä ole aivan tottunut ajatukseen. Kaikista eläimistä käärme on juuri se eläin, jota en ikimaailmassa ajatellut meille tulevan. Olinhan aina ja monta kertaa sanonut, että ihan mitä muuta tahansa, mutta EI KÄÄRMETTÄ!!!! Mutta minkäs sille sitten voi, jos sinulle tuodaan mahtava käärme suoraan kotiisi lahjana vuoristokylästä. PAKKOHAN se on ottaa....VOI EI!!! Voin sanoa, että en ajatellut, että käärme olisi ollut se "mahtava yllätys pojille", kuten mieheni sanoi minulle kotiin tullessaan samalla kantaen koria, jossa oli jotain salaperäistä. Käärmeen nähdessäni olin lamaantunut, sillä minusta käärmeet ovat inhottavia. Mutta elä nyt sitten näiden eläinystävien kanssa....On itse venyttävä ja siedettävä. Siedätyshoitoa olen saanutkin!!! (Mikäli joku muistaa postauksen, jossa kerroin vielä 10 vuotta sitten pelkääväni lukkeja.)

No, on siis varaaneita ja käärme. Lisäksi meillä on lemmikkien ruuat. Niitä voi olla mm. erilaiset sammakot, joita varaanimme rakastavat. Erityisesti pienet sammakot ovat niiden suurta herkkua. Keittiössämme säilytettiin liskojemme ruuat kannellisessa ämpärissä, kunnes eräänä aamuna astelin alakertaan teekuppi kädessä. Olin juuri astumaisillani rappusissa ison(!!!!!!) rupisammakon päälle ennen kuin tajusin, mitä on tapahtumassa. Vaistomaisesti aloin kirkua ja huutaa aivan tajuttomasti ja kuppi lensi isossa kaaressa ties kuinka kauas. (Kuppi ei hajonnut, sillä se osasi lentää pehmeälle alustalle.) Juoksin yläkertaan ja samalla ilmoitin muulle perheväelle, että nyt nuo sammakot saavat muuttaa ulos!! Yläkerran väki vaan nauroi..hahaa, mutta kyllä minuakin alkoi sitten naurattaa...Voi elämän kevät tätä eläintarhaperhettä!!!! Ja minä kun haluaisin vain kissan ja sitä en voi saada, koska muu väki on allergisia.

Mutta ei nämä eläintarinat tähän lopu. Aasiassa asuessa on siis totuttava vaikka minkälaisiin mönkijöihin. Kotoamme löytyy ns. luonnonvaraisenakin mitä "ihanampia" otuksia, pääasiassa erikokoisia liskoja. Olen tottunut elämään niiden kanssa, mutta en voi vieläkään sietää, jos lisko sattuu pomppaamaan jostain päälleni, mutta ei sen takia että liskot niin tykkäävät minusta vaan että ne pelästyvät ihmisiä ja sen takia tekevät hyppyjä...

Liskojen lisäksi olen joutunut kohtaamaan torakoita, rottia, tuhatjalkaisia, hämähäkkejä....

Viimeksi tänään nostin kasan kuivumassa olleita pyyhkeitä takaisin naulakoihin, kunnes pyyhekasasta pomppasi kämmenselkäni kokoinen hämähäkki olkapäälleni ja siitä takaisin pyyhkeisiin. Huusin keuhkot tyhjiksi!!! Onneksi tyttömme ei herännyt...olin juuri saanut hänet päiväunille. Nyt hämähäkki on esikoisen pikkuterraariossa.

Pari päivää sitten toinen apulaisistamme otti jälleen kerran käärmeemme pois häkistään ja esitteli sitä tyttövauvallemme. Olin sisällä kunnes menin katsomaan, mitä apulaiset tekevät. Juuri kun olin astumassa ulos, käärme lipsahtaa karkuun ja pongahtaa suoraan tyttöämme päin. APUA!!!! Ei tässä muuta voi, kun toivoa parasta ettei mitään satu. Varjelusta siis tarvitaan.

Elämä meillä on siis kuin eläintarhassa. Esikoisen tarkoituksena onkin tulla isona eläintenhoitajaksi, mutta ei minkään koirien tai kissojen vaan tottakai liskojen ja muiden villieläimien. Esikoisen esikuva onkin jo edesmennyt Crocodile Hunter.

Että terveisiä vaan täältä eläintarhasta!!! Kuka vielä haluaa/uskaltaa tulle meille???Minä niin toivon, ettei eläimemme karkoita ketään...:)!!

PIRISTYNYT?

2008-01-09T14:19:00.000+07:00

Niin se perheen yhteinen joululoma viuhahti nopeasti....Mies palasi töihin maanantaina ja pojilla alkoi koulut tiistaina. Arjen puuhat ovat jälleen kanssamme.

Olimme koko perhe hiukan pahoillamme, että loma loppui, sillä meillä oli niin mukavaa olla yhdessä ja taisimme olla loman tarpeessakin. Emme siis päässeet Vietnamiin, mutta oleilimme kotosalla rentoutuen ja uusia pelejä pelaten sekä kirjoja ja lehtiä lukien.

Itselläni oli loman aikana jopa hyvinkin jouluinen tunnelma. Kotimme oli toki joulukunnossa ja Suomesta meille oli lähetetty ihania Suomi-herkkuja, joita söimmekin jouluiseen malliin aika runsaasti. Pipareita meni massuun isot kasat...!! Namskis! Jouluista tunnelmaa taisi lisätä se, että pystyimme olla perheenä yhdessä ja antaa päivien mennä omalla painollaan ilman isoja suunnitelmia. Ihan kuin olisin hieman piristynyt loman aikana.

Uusi vuosikin vaihtui mukavissa merkeissä. Pelasimme tädiltäni saatua uutta Suomi-tieto-peliä yhdessä projektimme harjoittelijoiden kanssa, napostelimme herkkuja ja katsoimme paikalliset ilotulitukset.

Nyt on sitten tämä vuosi 2008 jo menossa ja uudet haasteet ovat jo edessä päin. Niitä kohden...monenlaisin miettein.

KODIN KULMIA

2008-01-02T20:34:00.000+07:00

Mieheni sisko on jo todella kauan aikaa sitten pyytänyt minua esittelemään uutta kotiamme kuvien avulla. Muutimme tähän uuteen kotiin elokuussa 2007 ja nyt vihdoin ja viimein olen saanut aikaiseksi ottaa muutamia kuvia kodistamme. Kuvat ovat nyt jouluisia, sillä kotimme on vielä joulukunnossa. Joulukunnossa tarkoittaa minulle punaista väriä, sillä en jaksa katsella punaista väriä muuna aikana kovin pitkää...punainen on liian voimakas väri minulle. Tosin tänä jouluna olen jaksanut punaista yllättävän hyvin. Olen kaiketi ollut voimakkaan värin tarpeessa?? Joka tapauksessa tässä, Heidi ja te kaikki muut, kotimme kulmia, olkaa hyvä! (Paitsi, että kuvissa vain kulmia olohuoneesta ja sisääntuloaulasta...Akku loppui kesken kuvaamisen:O! Jatkan muiden huoneiden kuvaamista seuraavalla kerralla...koskakohan se koittaa??? Saa muistuttaa, jos kuvia ei ala tippua blogiin.)

Vauvaleluja on viime aikoina ilmestynyt vähän joka paikkaan.

Tänä jouluna "kuusen" ruukku sai koristeekseen jouluisen nauhankin! Täällä ei ole kuusia, mutta olemme jo kolmena Laosin joulunamme turvautuneet jonkinmoiseen havukasviin, joka muistuttaa sypressiä, mutta näyttää katajalta...Onko se sitten syptaja tai katressi??

Joulun aikaan laitan punareunaiset verhot olohuoneeseen. Ostin verhot talon edelliseltä asukkaalta, jonka lempiväri on viininpunainen. Verhot on tehty laadukkaasta laosilaisesta puuvillasta.

Lounastamme useimmiten tässä olohuoneen ruokapöydän ääressä. Keittiössä oleva ruokailuryhmä on kovin pieni. Ostimme kuvassa olevan ruokailuryhmän tähän uuteen kotiimme amerikkalaisilta ystäviltämme, jotka juuri muuttivat takaisin kotimaahansa. Täällä on kova puute hyvistä huonekaluista, joten ehdimme nipin napin ostamaan huonekalut, ennen kuin joukko muita ulkomaalaisia olisi halunnut ostaa pöydän ja tuolit. Meidän kotiimme tämä ryhmä sopii aivan täydellisesti! Seinällä oleva suuri taulu aasialaistaruston kuva-aiheella kuuluu taloon. Se oli liian suuri laitettavaksi vaikkapa varastoon, joten jätimme sen seinälle. En ole tällaisten taulujen ystävä, mutta jollain tavalla se sopii tänne Aasia-kotiimme.

Olohuoneestamme löytyy myös vitriini joillekin astioillemme sekä sähköpiano.

Tämäkin vitriini on täällä teetetty. Poikien edellinen opettaja, joka on kanadalainen, piirsi vitriinin. Arvatkaa painaako tämäkin huonekalu paljon?? Oikein, painaa!!

Olohuoneessa säilytän osan meille tulevista lehdistä. Tosin lehtiä tuppaa olemaan vähän joka huoneessa...niitä siis luetaan ahkerasti vähän joka paikassa.

Rakastan tätä kevyttä kynttelikköä...Peilin eteen asetettuna se loistaa herkkää valoa luoden ihanaa joulutunnelmaa..

Sisääntuloaulassamme on taloon kuuluva ruokakaappi. Kaappi oli niin likainen, että se olisi pitänyt räjäyttää ennen kuin sinne olisi voinut laittaa ruokaa. Aluksi pistin kaapin ulos, mutta nyt se on lankapuhelinpöytänä.

Joulun alla tämä pupupariskunta muutti meille asumaan. Ööh...tiedän, kuva on kovin epäselvä.

Sisääntuloaula, jossa suomalaiseen tapaan säilytetään mm. kenkiä. Täällä päin sisällä ei koskaan tepastella kengillä eikä niillä edes astuta sisään. Kengät jätetään aina ulos. Yöksi tosin kengät napataan sisälle. Täällä kun on noita varkaita ollut viime aikoina lisääntyvässä määrin. Meidänkin pihalla on viime viikolla ollut joku pitkäkyntinen. Oli napannut parit Thaimaasta tuomani valoköynnökset. Vorolla kävi vaan huono säkä: ne lamput oli jo rikki. Ehjiä en laittaisi ulos juuri siitä syystä, että joku voisi viedä ne pois. Se täällä on niin tylsää, että aina pitää olla varuillaan, ettei mitään viedä. Suomen lomalla viime kesänä minulla kesti monta viikkoa tottua siihen ajatukseen, että on ihan ok jättää polkupyörä ulos sekä päivällä että yöllä. (Me pidämme täällä pyöriä sisällä sekä päivällä että yöllä.)

Myös "tähystystuolini" pidetään sisällä silloin, kun sitä ei tarvita ulkona tähyilyyn.

UUSI VUOSI

2008-01-02T18:33:00.000+07:00

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2008!

TUNNELMAPALA

2008-01-02T18:25:00.000+07:00

Jätän tämän kuvan itselleni muistoksi joulusta. Kuva ei ole meiltä, vaan nettikauppa Nostalgi Fyn:n sivuilta.

2007-12-24T14:34:00.000+07:00

RAUHALLISTA JOULUA SINULLE!

MERRY CHRISTMAS TO YOU!

LUUKUT VÄHENEVÄT

2007-12-20T10:50:00.000+07:00

Väheneekö teillä joulukalenteriluukut yhtä nopeaa kuin meilläkin? Maanantaina on aatto ja ennen sitä pitäisi aloittaa joulupuuhat. Meillä on niin paljon työtä ja tohinaa sekä joulun järjestelyä muille että meinaa jäädä oma joulu ihan "tekemättä". Tosin ei meillä koskaan ole kinkuilla ja laatikoilla joulua pahemmin vietettykään. Jotain olisi kuitenkin kiva saada aikaan...

Kaikkein kamalin juttu on se, että koko syksyn odotettu työmme uusi sopimus valtion kanssa pitäisi allekirjoittaa jouluaattona pääkaupungissa. Se tarkoittaisi sitä, että mieheni olisi aaton pois kotoa. Olemme puun ja kuoren välissä niin sanoakseni...

Todella harmillista!! Minusta oli jo aivan tarpeeksi se, että jouduimme perumaan jo tilaamamme jouluisen matkan Vietnamiin taas erinäisten viisumihässäköiden takia. Tällä kertaa kun todella halusimme päästä maasta ulos, meille sanottiin, että ei onnistu. Ja pari päivää sitten meille sanottiin, että " ei kun voitte mennäkin..." No, matka oli jo peruttu eikä uutta enää kovin helposti saa. Eli matka epäonnistui. Tylsää...!

Kylläpä tuli masentava postaus. (Ai niin, tyttömme tuli viime yönä sairaaksi. Flunssa taas.)

Mutta kaikesta huolimatta tartumme vaikka väkisin ikiaikojen joulusanomaan ja muistamme sen, että joulun sanoma ei ole ulkoisista puitteista kiinni!!

TÄHYSTYSTUOLI

2007-12-19T14:44:00.001+07:00

Laosissa vietetään paljon aikaa ulkona. Suurin osa kodin askareistakin tehdään taivasalla. Näin ollen monet kalusteet on kevyitä, jotta niitä voidaan siirrellä sisältä ulos ja ulkoa sisälle.

Kodin askareiden lisäksi ulkona mm. istuskellaan, rupatellaan, nukutaan....olla möllötellään ja katsellaan maailman menoa. Itsekin olen liittynyt tähän oleilijoiden joukkoon näin vauvalomalla. Vauvaa kanniskellessa on mukava mennä ulos, samantien aivan tien varteen, ja alkaa kirjaimellisesti vain katselemaan mitä ympärillä tapahtuu. Ja jotainhan aina tapahtuu...jos ei muuta niin ainakin mopoja ja autoja pörrää ohi, tai naapuruston väki liikuskelee lähistöllä. Joskus rupatellaan niitä näitä ohikulkijoiden kanssa, mutta useimmiten vain katselemme vauvan kanssa lähipiirin menoa.

Vauvan kantaminen on aika raskasta puuhaa selälle ja niskoille, joten jossain vaiheessa aloin kaivata tuolia. Vauvaakaan ei oikein viitsi laittaa konttaamaan koiran-ja kanankakkaiseen maahan.

Kuinkas kävikään, kun sain poikien opettajalta ja projektimme harjoittelijapariskunnalta lahjaksi kuvassa olevan lao-tuolin. Ihanaa, nyt minulla on oma aito laolainen tähystystuoli!! Siinä voin välillä lepuutella, kun kantovoimat hiipuvat. Tosin, tyttömme on jo nousemaisillaan seisomaan tukea vasten, joten eiköhän hän pian ala jo itsekin kävellä. Täytyy sitten ostaa hänellekin oma tähystystuoli...

Ps. Tänään illalla on poikien koulun joulujuhla. Luvassa on ainakin Enkeli taivaan -nokkahuiluesitys, sillä sitä on harjoiteltu meillä jo monta kertaa. Mahtava duo onkin!

JOULUKUUN RIEPOTUSTA

2007-12-18T10:54:00.000+07:00

No, huh huijaa...olen aivan naatti, kuitti, poikki, väsynyt, uupunut, heikko ja mitä vielä. Otsikosta päätellen voisi luulla, että olen väsynyt joulutouhuihin. Ei, en ole edes kunnolla aloittanutkaan (apua!). Viimeiset viisi päivää olen ollut rajussa vatsataudissa. Mikään ei ole pysynyt sisällä eikä vieläkään pysy...luut törröttää kertoen karua kieltään. Kuumettakin on ollut ihan riittämiin. Untakaan ei ole tullut saatua liikaa.

Onneksi mies on ollut terveempi ja onkin hoitanut koko kööriä. Onhan apulaisetkin välillä paikalla, mutta kaikkea ei voi heillekään jättää. Tänään mies jo pääsi töihin. Viimeinen viikko ennen pientä joulutaukoa on aina kiireinen..joten töitäkin on tehtävä.

Mutta kaipa tässä jo paremmalla puolella ollaan. :)

Ps. Tänään juhlimme 14-vuotishääpäiväämme!

HELLO KITTY (2)

2007-12-13T12:03:00.000+07:00

Lupasin joskus tosi kauan aikaa sitten näyttää Hello Kitty-polkupyöräni. Ja tässä se on!

Hello Kitty on täällä päin maailmaa siis sekä aikuisten että lasten juttu...

Muistaakseni blogini lukijoissani on myös jokunen Hello Kitty-fani. Suomessahan Hello Kitty-fanina olo on melkein noloa, vai mitä. Täällä on melkein noloa olla, jos ei ole Hello Kitty-fani. :)

NAM!

2007-12-10T22:06:00.000+07:00

Yksi lempiruuistani on nuudelipata. Nam!

Olen tulisen ruuan ystävä. Ruoka ilman chiliä? Jos mausteet on ihan kohdallaan, niin sitten ruoka ilman chiliäkin menee. No, ei vaan...tykkään monenlaisesta ruuasta. Nam! En kyllä ole mikään ruokaexpertti, joten sen puoleen en ala kovin hehkuttamaan chilin puolesta...Tai alanpas: chiliset ruuat ovat ihania!!!!

Viikko sitten meillä oli ranskalaisia vieraita lounaalla. Olimme juuri aloittamassa ruokailua, kun tuli puhetta siitä, pitävätkö vieraamme tulisesta ruuasta. Eivät pitäneet. Heidän entisessä komennusmaassaan Kambodzassa ei kuulemma ole ollenkaan tulista ruokaa. Ja minä kun luulin. Katsoin edessä olevia ruokapatoja ja aloin huutaa sisäisesti (aarrgghhh...!). Tarjoamamme ruoka oli nimittäin tavallistakin tulisempaa.

Jatkoimme rauhassa keskustelua kukin nenäänsä vuorollaan niistäen ja vettä litkien. Ruoka oli tulista jopa omalle perheelleni. Koko ruokailun ajan toivoin vieraitteni puolesta, että he kestäisivät. Ja ainakin ulos päin näytti siltä, että he kestivät. Mutta luultavammin muistavat vierailun aina...

Mutta kuten sanottua, chiliruuat ovat ihania!

Onko täällä muita chilin ystäviä paikalla??

KIITOS ITSENÄISYYDESTÄ!

2007-12-08T10:56:00.000+07:00

Kiitos Taivaan Isälle itsenäisyydestä.

Kiitos, että saamme puhua suomen kieltä.

Kiitos suomen maajoukkueesta. (jääkiekko)

Kiitos, että saamme matkailla eri maihin.

Kiitos, että Suomeen ei enää tule sotia.

Kiitos, että meillä on hyvä presidentti.

Kiitos, että voimme mennä kalaan.

Siunaa Suomen kansaa.

Benjamin 10 v., Laos, 5.12.07

Kiitos Taivaan Isälle itsenäisyydestä.

Kiitos lipusta,

suomen kielestä,

minusta,

ja ettei ole sotaa,

ja vielä Josefinista,

ja perheestä,

ja kaikista.

Benjaminin eläimistä,

ja että voi mennä metsään.

Kiitos kaikista eläimistä.

Oliver 9v., Laos, 5.12.07

Pojat kirjoittivat nämä kiitosrukoukset koulussa. Pojat lukivat rukoukset itsenäisyyspäivälounaalla kotonamme. Me kaikki kaupungin kahdeksan suomalaista kokoonnuimme meille yhteiseen itsenäisyyspäivälounashetkeen.

On todella hienoa olla suomalainen. Me olemme voineet nousta yhteistuumin omasta puuttesta auttamaan muita. Toisaalta voisimme tehdä paljon enemmän. Se että antaa toiselle, ei ole koskaan pois itseltä. Vai mitä olet mieltä?

Myöhästynyttä hyvää itsenäisyyspäivää!

JAUHELIHAA

2007-12-04T14:44:00.001+07:00

Muutettuamme Laosiin, kaivoin laivakontistamme esiin lihamyllyn, jonka olimme varta vasten ostaneet tänne tuloa varten. Täällä ei nimittäin ole myynnissä jauhelihaa. Lihat ostetaan torilta tuoreena. Joskus liha on todella tuoretta eli elävää, mutta joka tapauksessa lihat on asetettu myyntipöydille lajeittain. Siinä sitten ihmiset ja kärpäset "taistelevat" makupaloista. Myyjät tosin koittavat huiskia kärpäsiä pois keppi-muovipussi-viritelmillään. Ostajat taas vastaanotetaan innokkaasti. "Montako kiloa?"

Mutta: eräänä päivänä puolitoista vuotta sitten ensimmäisen apulaiseni sisko rikkoi vahingossa lihamyllyni käyttäessään sitä meillä. En hymyillyt...Hengitin syvään ja laskin sataan.

Onneksi elämä ei ole yhdestä lihamyllystäkään kiinni, mutta voitte vain arvailla harmittiko apulaistani, joka nyt joutuu hakkaamaan lihat jauheeksi veitsellä. Tosin otettuani itselleni kakkosapulaisenkin, on tämä kakkosapulainen joutunut tekemään myös jauhelihaa. Ensimmäinen apulaiseni on nimittäin laittanut toisen apulaiseni hommiin taloon tultuaan. Hierarkia toimii ja huom!, he ovat hyviä ystäviä!

Näissä kuvissa kakkosapulaiseni hakkaa lihaa jauhelihaksi. Kaksi kiloa lihaa muuttui jauhetuksi lihaksi kolmessa tunnissa. Voi käsiparkaa...

2.12.1975

2007-12-02T19:37:00.000+07:00

Tasan 32 vuotta sitten kommunistit ottivat vallan Laosissa. Samana päivänä minä synnyin Suomessa täysin tietämättömänä siitä, että jonain päivänä asuisin Laosissa. :)!

Kuvan jaloilla on tullut siis tallattua jo ne 32 vuotta. Toivottavasti monia askeleita on vielä edessä...

Siunattua sunnuntaita Sinulle!

LAUANTAIPUNNITUS

2007-11-24T11:52:00.000+07:00

Meillä tarvitaan tätä puntaria lauantaisin. Meillä ei ole täällä kovinkaan erikoisia mahdollisuuksia karkkiostoksiin, joten tuomme karkkipäivän karkkeja usein Thaimaasta. Joskus ostamme Laosista ja toisinaan saamme ylläripaketteja Suomesta:):):). Näin ollen karkkivalikoimamme kotona on usein melko sekalainen. Tästä päästäänkin sitten itse asiaan...(miten ihmeessä nämä minun sepustukseni voivat ollakaan näin sekavia...hoohh..ihme, jos näitä joku edes viitsii hiuksia repimättä lukea;)..)

Eli: Lauantai on poikien karkkipäivä ja silloin he saavat syödä tietyn määrän (on sovittavissa ) karkkia lounaan jälkeen. No, koska meillä on siis sekalainen valikoima karkkeja, on vaikeaa arvioida karkkien painoa tai määrää eri kokojen takia. Koululaiseni pitävät huolen siitä, että jokainen saa saman verran. Kristillinen tasajako sanoisi äitinikin.

Meillä siis pojat punnitsevat karkit ja näin kaikki saavat saman verran karkkeja, vaikka jokaisella olisi erilaisiakin karkkeja. Kohta se taas alkaa...jee!

KEKSEJÄ (PURKKEJA)

2007-11-23T11:39:00.000+07:00

Viime Thaimaan reissulla ostin näissä purkeissa olevia keksejä. Toisessa on voikeksejä ja toisessa maitokeksejä. Aika usein tällaiset ns. kovin tavalliset keksit ovat melko mauttomia ja aika huononkin makuisia. Mutta en ajatellut kovinkaan paljon nyt keksejä, vaan näitä peltipurkkeja, joissa jatkossa voisin säilyttää vaikkapa teetä tai keksejä... No, kuitenkin kävi niinkin hyvin, että mieheni maistettua näitä keksejä, hän ihastui ikihyviksi. Ensin luulin hänen vain kohteliaisuuttaan kehuvan keksejä, mutta ei, keksit olivat ihan oikeasti todella hyviä kuulemma. Parhaita tällaisia tavallisia keksejä, joita on koskaan syönyt! Mahtavaa! Voin siis jatkossakin poiketa ostamaan näitä keksejä (purkkeja), keksejä, (purkkeja),...keksejä (purkkeja), purkkeja...;)!

Ps. Mieheni kyllä tietää, että ostin keksit vain purkkien takia. Ollaan jo sen verran tultu tutuiksi. ;) Keksit tulivat ns. kaupan päälle.

ADVENTTIAIKAAN

2007-11-20T10:15:00.000+07:00

Palasimme Thaimaasta viime lauantaina takaisin kotiin, Laosiin. Matka meni hyvin ja nyt meillä on kuukauden työlupa, väliaikaisesti. Olemme reissailleet sen verran tiuhaan viime aikoina, että Laosin rajalla vinkkasivat minulle ja lapsille, että rajan yli vaan. Huom! ilman passintarkastusta. Mies seisoi vielä viisumijonossa, kun me muut jo vilkuttelimme lasin toiselta puolelta. Arvatkaa meinasiko leuka tippua mieheltä: "Mitä te siellä jo ootte??" Kyllä nauratti! Toisaalta ollaan niin tarkkoja ja virkaintoisia, kun taas toisinaan kaikki säännöt romuttuu sekunnissa. Täällä pelataan siis suhteilla, tämän olen jo aikaa sitten oppinut. Joka tapauksessa mies tuli sitten passintarkastuksesta läpi kaikkien meidän passien kanssa. Ja kaikki meni hyvin.

Viimeiset päivät ovat olleet säpinää täynnä. Projektimme suomalaisharjoittelijoilta varastettiin polkupyörät. Poikien opettaja joutui poliisin kuulusteltavaksi pyöräilystä. Ja intialaisen naapurimme moottoripyöräkin varastettiin. Puhelimet ovat käyneet kuumina, kun puolin ja toisin ollaan apua tarvittu. Asioita ollaan selvitelty poliisin kanssa ja jälkikäteen ihmetelty ja kiitetty varjeluksesta.

Kaikkein kamalin asia oli, kun opettaja joutui poliisin kuulusteltavaksi. Tänne on tullut uusi laki, jonka mukaan ulkomaalaiset eivät saa enää ajaa polkupyörällä täällä. No, huh huh!

Täällä varastetaan nykyään niin paljon polkupyöriä, ettei poliisilla ole kuulemma aikaa selvittää tapauksia, joten ratkaisuna on pyöräilykielto. Opettaja laitettiin pieneen kuulustelukoppiin polkupyöräilystä!! Ja täällä päin kukaan ei halua joutua nenätysten poliisin kanssa. Olemme aina sanoneet kaikille kanssamme työskentelville, että jos tapahtuu joku onnettomuus tai tarvitaan muuten apua, ottakaa yhteys vaikkapa meihin, ei poliiseihin. Täällä päin nimittäin länsimaalainen on aina syyllinen. Näin saadaan maksumies mahdollisiin onnettomuuskuluihin. Joka tapauksessa opettaja saatiin ulos kopista ja hän pääsi kotiinsa, sai pyöräillä suorinta reittiä kotiin. Ja nyt ei sitten pyöräillä.

Meidän perhe aikoo anoa erikoislupaa pyöräilyyn, sillä me olemme täällä töissä ja onhan se nyt kumma, jos mm. lapsemme eivät enää saisi mennä pyörällä kouluun. Lapsemme ovatkin asiasta ja varkauksista aika ihmeissään.

Näin täällä meillä. Adventtiaika lähestyy ja pitäisi olla niin sanottua rauhallisen joulun odotusta, mutta ei meillä. Itse asiassa kiirettä pitää joka rintamalla. Mutta hyvä niin, ainakaan emme pitkästy!

Mukavaa tiistaita!

PS. Sain Thaimaasta uuden akun kameraani, joten alan taas nappailla omia kuvia. Nyt kuvassa kuitenkin lainattu kuva. Kehtaanko edes sanoa, että kuva on jälleen samasta nettikaupasta kuin edellisetkin lainatut kuvat.

KÄVELYMATKAOTOKSIA

2007-11-12T10:59:00.000+07:00

Joskus on hauskaa nappailla kuvia samalla, kun on kävelyllä. Tässä kokoelma kuvista, jotka otin yhdeltä kävelyreissultamme tässä kotinurkilla.
Ikkunaluukut ovat tässä kaupungissa vielä monin paikoin säilyneet, koska kaupunkimme on Unescon maailmanperintökaupunki ja täällä halutaan suojella mm. Ranskan vallan ajan tunnelmia.

Peltiaidat ovat tuttu näky täällä...

Aahh, chiliä! Ilman sitä ruoka ei maistu juuri miltään!

Kuivattuja appelsiinin kuoria.

Kuivattua lihaa.

Aidat maalataan kerran vuodessa sadekauden loputtua. Home saadaan näin helpolla piiloon, mutta yhtä helposti se palaa takaisin. Ainakin on joka vuodelle tiedossa töitä.

Uusia majataloja ja hotelleja rakennetaan hurjaa vauhtia kasvavalle turistimäärälle. Tästä olen surullinen, sillä kaupunki tulee menettämään omaleimaisuutensa muutamassa vuodessa. Vaikka turismi tuo rahaa ja työpaikkoja, se myös pakottaa paikalliset muuttamaan halvemmille asuinseuduille.

Jälleen uusi majatalo valmiina ottamaan vastaan turisteja, joita täällä talvikautena on todella paljon.

Tämä talo on entisen toimistomme vastapäätä. Kaunis talo vuokrattiin ulkomaalaiselle kovaan hintaan.

Kanat viipottavat kaduilla siinä missä muutkin.

Maanantaisin ja torstaisin roskat kasataan tienvarsille. Pimeällä roska-autot kiertävät katuja. Turistit valittivat roskista niin paljon, että enää roskia ei saa kasata kaduille kovin aikaisin ennen pimeän tuloa.

Paikallinen paperi on käsintehtyä. Somat kirjaset ja lamput valmistetaan tästä paperista.

Naapurissa voi nauttia ravintola-aterian. Huomatkaa sana springrolls. Naapuri kävi kysymässä, miten kirjoitetaan spinloo. Ja autoinhan minä.

USKOMATONTA, MUTTA TOTTA!

2007-11-08T18:55:00.000+07:00

Laitoin tuon kynttiläkuvan kuvaamaan sitä tunnetta, mikä minulla nyt on. Minulla on aivan rauhallinen olo ja suorastaan huvittunutkin. Nimittäin saimme tietää äskettäin, että meidän on jälleen kerran poistuttava maasta aivan yllättäen! Palasimme vasta äskettäin Thaimaasta ja tarkoitus oli olla Laosissa neljä kuukautta ilman maasta poistumisia...mutta niin vain kävi, että korkeammalta taholta kävi taas käsky käydä kääntymässä rajalla. Hohhoijaa ja heh heee...

Tällä kertaa saamme kuitenkin rauhassa varata lentolippuja ja pakata laukkuja, sillä lähdemme matkaan ensi viikolla. Totta tosiaan elämämme on mielenkiintoista!

Ps. Saakoon kuvan kynttilä loistaa myös Suomen kouluturman uhreille ja heidän omaisilleen.

Kuva: Nostagi Fyn (mikäs muukaan näin kameran uutta akkua odotellessa).

JOULUAJATUKSIA

2007-11-05T10:16:00.000+07:00

Siis apua...pökerryn ihastuksesta näitä pupuja katsoessani. Mikä ihana jouluinen pupupariskunta! Voisinkohan toivoa näitäkin joululahjaksi?

Todella suloisia tonttuja kaapin oven päällä toivottamassa hyvää joulua. Tosin valitettavasti ei minun kaapin päällä...;)

Nämäkin veitikkaiset tuovat minulle talvisia terveisiä kaukaa pohjolasta, missä on kauniita vaaleita koteja ( ja aina liian kylmä...hrrr!).

Nämä jouluiset kuvat saavat ajatukseni suoraan jouluisiin tunnelmiin ja hieman kyllä haikeisiin aatoksiin sukujoulusta. En osaa sanoa, koska seuraavan kerran vietämme joulua edes yhdenkään sukulaisen kanssa. Muista länsimaalaisista on tullut viime vuosina meidän "suku". Aika surullista toisaalta...mutta mieletöntä rikkauttakin.

Mutta: silti olisin enemmän kuin onnellinen, jos lapseni voisivat viettää jouluaan isovanhempien, setien, tätien ja serkkujensa kanssa. Mutta minkäs teet, kun asut täällä. Aikansa kutakin tässäkin tapauksessa.

Kuvat: Nostalgi Fyn (yksi lempinettikaupoistani)

KYLMÄ

2007-11-05T10:03:00.000+07:00

Viime päivät ovat olleet kylmiä. Paikalliset kulkee jo toppatakeissaan, koska ulkona on jo 17 astetta kylmää. Tosin plussa-asteita;). Itsekin olemme olleet aika kylmissämme. Villapaidat ja villasukat on jo kaivettu esille. Uusi kierros räkätautiakin on jo menossa. Että nyt on sitten sää- ja tautitiedotus tehtynä...vähäksi aikaa.

Ei muuten olisi maailman kivointa olla kylmällä ilmalla bambumajoissa nukkumassa. Ei, vaikka avotuli olisikin huonetta lämmittämässä. Olisi silti kylmä.

EDES YHDELLE

2007-11-03T23:36:00.000+07:00

Reilun kahden vuoden aikana olen saanut elää kehitysmaassa. Voin sanoa olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan. En haluaisi olla nyt missään muualla, sillä koen tämän paikan ja tehtävän juuri oikeaksi nyt.

On ollut ihmeellistä huomata, että uusi maa voi muuttua kotimaaksi ja maan kieli ja kulttuuri on alkanut tulla tutummaksi ja tutummaksi. Toisaalta ymmärrän aivan selvästi, että vaikka asuisin lopun elämääni täällä, en koskaan voisi täysin ymmärtää kaikkea, koska en ole syntyperäinen lao. Mutta jotain olen päässyt kokemaan ja oppimaan. En haluasi vaihtaa kokemuksiani pois, sillä ne ovat olleet opettavaisia. Olen päässyt näkemään köyhän kurjuutta ja rikkaan ahneutta. Joskus kaikki vastakohtaisuus ja epäoikeudenmukaisuus raivostuttaa ja harmittaa. Useimmiten en anna asian ottaa ylivaltaa, koska en pysty asiaan liian paljon vaikuttamaan.

Olisi niin paljon autettavia...

On vain ajateltava, että minä olen vain rajallinen pieni ihminen, joka kykenee vain rajallisesti auttamaan, vaikka halua olisi enempäänkin. Sydämen asenne on ratkaiseva, mutta sekään ei tietenkään aina riitä. On tartuttava toimeen ja myös tehtävä jotain.

Toivon, että voisin aina olla valmis auttamaan. Toivon, että sydämeni voisi aina olla altis auttamaan: niin bambumajoissa asuvia laoja kuin ketä tahansa muutakin, alkaen omista perheenjäsenistä.

TYLSÄÄ?

2007-11-01T21:43:00.000+07:00

Matka on takana päin ja olemme jälleen kotona. Hieno reissu. Uusia ystäviä, uusia paikkoja, uusia kokemuksia...en varmasti koskaan voisi kyllästyä ulkosuomalaisen mahdollisuuksiin saada aina ja uudestaan kokea jotain uutta. On suurta rikkautta nähdä maailmaa erilaisista näkökulmista. Siinä oppii niin venymään kuin ymmärtämäänkin. Eikä koskaan ole tylsää...

On tosin mukavaa olla taas kotosalla!

THAIMAAN REISSU

2007-10-24T11:07:00.000+07:00

Ei...tämä matka ei ole yllätys. Onneksi, sillä niitähän meillä on viime aikoina riittänyt... Tämä matka on tiedetty jo kuukausia aiemmin. Seuraava viikko menee matkatessa sekä Laosissa että Thaimaassa. Mielenkiintoinen työmatka on edessä.

Jos matkaltamme löytyy nettiyhteys, päivitän blogia matkaltamme. Siihen saakka rauhallista viikon jatkoa tämän rauhoittavan kuvan kera! Kuvan nappasin viime sunnuntaisella kävelyretkellämme.

Tuskin maltan odottaa seuraavaa bloggauskertaa. :)

LOKAKUU LOPUILLAAN

2007-10-24T11:05:00.000+07:00

Aika vierii hurjaa vauhtia eteen päin. Onko ensi viikolla jo todellakin marraskuu?

VALOA?

2007-10-24T10:38:00.000+07:00

Tällä viikolla koko Laos on valmistautumassa uskonnolliseen rituaaliin. Kodeissa ja temppeleissä koristellaan ulkotiloja näyttävin koristein. Värikkäiden paperikoristeiden sisälle kiinnitetään lamppuja tai kynttilöitä. Raketteja ammutaan ilmaan. Korvia huumaava rummutus ja muu meteli täyttävät pääkadun. Temppeleissä on käyty rukoilemassa ja matka kohti Mekog-jokea voi alkaa. Suuri kulkue valtavien koristeiden saattelemana kulkee kotimme ohi. Valomeri on upean näköinen. Jokainen kantaa omaa kynttilällä varustettua paperivenettään. Pian jokainen laskee oman veneensä jokeen toivoen, että virta kuljettaa sen kauas pois, vieden mennessään myös kuluneena vuonna tehdyt pahat teot. Hetki on helpotus, mutta sielu ei saa rauhaa, sillä ensi vuonna joelle on palattava uuden veneen kanssa. Epävarmuus kulkee aina mukana... Valoa... Ei sitä ollutkaan.

SUNNUNTAIKÄVELY

2007-10-24T10:27:00.000+07:00

Viime sunnuntaina lähdimme koko perheen voimin kävelylle. Tai no, pojat pyöräilivät...

LEMPIRAVINTOLA

2007-10-24T10:19:00.000+07:00

Kotikaupungissamme on lukuisia ravintoloita. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kaupunkimme on maan vilkkain turistikaupunki, ja näin ollen ravintolat menestyvät täällä, ainakin periaatteessa.

Emme ole ollenkaan pahoillamme, kun saamme myös itse täällä asuvina nauttia näistä ravintoloiden antimista. Toisaalta, vaikka valinnan varaa löytyy, päädymme lähes poikkeuksetta kuvassa olevaan ranskalaiseen ravintolaan. Ravintolassa on hyvää ja edullista ruokaa sekä ihanan tunnelmallinen sisustus. Mikäli olemme paikan päällä, sunnuntailounaamme nautitaan mitä todennäköisimmin juuri tässä ravintolassa.

Bon Appetit!

KYNTTILÖITÄ JA SERVETTEJÄ

2007-10-23T23:35:00.000+07:00

Viime viikolla sain Thaimaassa asuvalta esimieheltämme tuliaisina kynttilöitä ja servettejä.

JOULUMUISTOJA

2007-10-22T11:55:00.000+07:00

Koska en viime päivinä olen kuvaillut aivan mahdottomasti, päätin "kaivaa" esiin vanhoja kuvia. Eteeni tupsahti erä jouluisia kuvia ja ajattelin laittaa yhden niistä.

Tavallisesti en käytä kovinkaan paljon punaista päälläni enkä sisustuksessa, mutta joulun aikoihin olen viime vuosina suosinut punaista.

Tässä kuvassa on melko karua meininkiä ekasta joulustamme Laosissa. Meillä ei ollut paljoakaan jouluista mukanamme, joten tyhjästä piti nyhjäistä. Laitoin mm. pariin ikkunaan lakanat verhoiksi. Kyllä siinä oli muilla länsimaalaisilla ihmettelemistä, kun esittelin uusia verhojamme. Tosin kukaan ei aluksi uskonut puhuvani totta...

Sittemmin jouluiset tavarat ovat lisääntyneet täällä Laosin kodissamme. Ja pianhan niitä saa taas alkaa kaivaa esiin. Jee!

Onko kukaan muu miettinyt joulua vielä?

PUPUILUA

2007-10-17T11:21:00.000+07:00

Arvatkaas mitä? Minun kamerani akku sanoo kolmannen kuvan kohdalla: lällällää...vaihda tai lataa akku!! Siis mitä?! Tätä kamerani on tehnyt nyt viimeisen viikon ja sekös on rasittavaa. Harmin paikka, että kameraa ei voi torua tai komentaa, sillä komentoon se tässä tilanteessa pitäisi laittaa;). Tai no, latausta voipi tarvita kuka tahansa ja silloin ei paljon komennot auta...

No, tosiasiat kehiin: Akku on kestänyt jo pian kaksi vuotta ja on aika ostaa siis uusi. Höh! Tämä tietenkin rajoittaa kuvaamistani siihen saakka, kunnes saan uuden akun (täältä niitä ei saa), joten nyt otan suosiolla kuvia muualta. Onneksi kodissa on muitakin kameran omistajia, joten voin onneksi lainata kameroita lapsiltani tai mieheltäni.

Mutta joka tapauksessa tänään haluan ilahduttaa itseäni näillä aivan mahdottoman suloisilla asioilla. Eikös nämä puput ja pupun tarvikkeet olekin ihania? Näitä sai jokin aika sitten Ihana Livingistä, mutta en kyllä yhtään ihmettele, että ne on jo loppu. Onneksi Nostalgi Fyn nettikauppa myy näitä. Kaikki kuvat ovat myös samasta paikasta.

Ps. Vilijonkka ainakin toivoi ihan oikeita karuja tarinoita Laosista. Niitä saatte jatkossa kyllä. Elämä täällä on joskus todella raakaa...mutta niistä jutuista myöhemmin lisää. Viettäkääpä oikein mukavaa keskiviikkoa! Meillä on nyt kolmen päivän ajan lähin suomalainen esimiehemme ( lähettävän järjestömme Kaakkois-Aasian aluekoordinaattori) meillä vieraana, joten seuraavat päivät kuluvat vierailun merkeissä.

PELOTTAAKO?

2007-10-16T15:09:00.000+07:00

En tiedä muitten perheistä, mutta meidän perheessä on ainakin kolme henkilöä, jotka pitävät kaikenmoisista ötököistä. Itse en lukeudu edellisiin henkilöihin. Olen kyllä oppinut sietämään vaikka minkälaisia mönkiäisiä, lierolaisia, lentäväisiä ja tarrailijoita. Joten elelen melko sulassa sovussa erilaisten ötököiden kanssa. Vielä viisi vuotta sitten olin aivan kauhusta jäykkänä, jos samassa huoneessa oli gekkoja, mutta nyt ne kuuluvat täysin asiaan, vaikkakaan käteen niitä en huoli. Jos taas mennään kymmenen vuotta taakse päin, olin aivan tuskasta kankea, jos samassa huoneessa oli vaikkapa lukki. Sattuipa kerran sellainen tapaus 10 vuotta sitten, että olin esikoisvauvan kanssa tavalliseen tapaan kotona ja mies lääkiksessä, kunnes huomasin olohuoneessa lukin. Kääk! Menin aivan paniikkiin! Lukki juoksi sohvan alle ja minä pompin huoneessa kuin viimeistä päivää. No, enhän minä uskaltanut juuri edes hengittää samassa talossa, jos en saisi lukkia pois hengiltä tai ainakin pois kodistani...

Arvatkaa mitä tein? Soitin apelleni, että "voisitko tulla ottamaan lukin pois?" ??...varmaan oli toisessa päässä pari kysymysmerkkiä ilmassa. No, onneksi appeni tuli, sillä muuten olisin varmaan ...no, en varmaan kuollut, mutta ainakin saanut jonkinmoisen trauman;).

Näin jälkeen päin ajatellen, en voi käsittää, että soitin tämmöisestä asiasta. Minun on täytynyt olla älyttömän peloissani. (Mutta sitä en ymmärrä, että naimisiin mennessämme miehelläni oli tarantella, jota minunkin oli joskus hoidettava ja kestin sen...) Onneksi en osaa hävetä tapausta...mutta naurua se kyllä aiheuttaa. Todennäköisesti tästä on riittänyt hupia muillekin...

Mutta ihmeellisintä on se, että nykyään olen suht sinut ötököiden kanssa. Varsinaista shokkihoitoa minulle antaa mm. esikoispoikani, joka yli kaiken rakastaa luontokappaleita. Kuvassa hänellä on kädessään yhden työntekijämme löytö: koppis. Ja pitihän se tuoda pojalleni. Kaikki tietävät, että meillä on eläimiä rakastava poika tai siis miehet, ne kaikki kolme.

Onko täällä muita, jotka rakastavat/inhoavat/sietävät ötököitä?

MEILLÄ ON VOITA!

2007-10-15T18:39:00.000+07:00

Viime viikkoina täkäläisestä länsimaalaisten supermarketista (pienenpi kuin meidän olohuone) ei ole saanut voita. Itse en kaipaa levitteitä leipäni päälle, mutta muu perhe on jo hieman alkanut kaivata rasvaa. Tosin eilen mieheni koitti laittaa pelkkää juustoa leivän päälle ja totesi, että "eihän tämä ole ollenkaan paha juttu ja että tämähän maistuu ihan samalta oli sitten voita tai ei". Siihen minä:" niinhän olen aina sanonut, eikös olekin aivan sama vaikka ei olisi voita".

Tänään mies saapui kotiin töistä ja kantoi kauppakasseja keittiöön. Mies kaivoi pusseista kolme pakettia voita. Ja kasvoilla oli hymy...taitaa mies palata voin käyttäjäksi.

Lapset tulivat keittiöön. Esikoinen avasi jääkaapin ja riemastui:"meillä on voita!!" Esikoinen otti muutaman tanssiaskeleen ja hypisteli voipurkkeja käsissään.

Että tiedoksi kaikille: meillä on voita!

LE PETIT PUMM

2007-10-13T21:22:00.000+07:00

Jo pelkkä merkki on kauniisti tehty...

Ihania pilkkuja ihanille tytöille...

Suloisia housuja...

Mukava kokonaisuus...

Kaunista pitsiä ja rypytyksiä...

Somaa kirjontaa...

Söpöjä vaatteita sinisenä...

Baa baa...ihana neule!

Todella istuva ja kaunis hattu!

Suloista vaatetta rentoon meininkiin!

Tämä vaatemerkki on yksi suloisimmista lastenvaatemerkeistä, jonka tiedän. Järjestäen lähes kaikki merkin vaatteet ovat aivan uskomattoman ihania, sekä pojille että tytöille. Nämä vaatteet ovat minun makuuni!

QUICHE

2007-10-13T19:01:00.000+07:00

Meillä on tullut ihanaksi tavaksi hakea lauantailounas kotiamme vastapäätä olevasta ravintolasta. Ravintolan omistajat ovat siis naapureitamme ja heillä on myös taidegalleria sekä huonekalubisnes. Koko perhe on siis melkoista käsityöläisporukkaa.

Tänään naapuri pyysi minua maistamaan heidän uutta ruokaansa. Kysyin, mitäs ruokaa se mahtaa olla ja vastaukseksi sain: quiche. Ei muuta kuin maistamaan.

Koska asumme naapurissa, ravintolan pitäjät kantavat ruuat tarjottimilla meille oman kotimme ruokapöytään asti (ajatelkaa mitä palvelua). Tänään kuitenkin söin ateriaani pihallamme. Ateria oli maistuva ja täyttävä. Herkullinen!

VIRHEOSTOS

2007-10-12T17:45:00.000+07:00

Kaipa tämäkin juttu pitää kertoa.

Viime kesänä olimme palaamassa Suomen lomalta takaisin tänne Laosiin. Jäimme läpikulkumatkalla Bangkokiin joiksikin päiviksi ystäviemme luokse. Yhtenä päivänä käväisimme ostoskeskuksessa syömässä ja samalla huomasin kuvassa olevan paidan..tai paidaksi minä sitä pitkään luulin. No, ostin paidan ja näytin sitä ystävällenikin, joka ystävällisesti tiedusteli, voinko todellakin pitää tätä kyseistä asua Laosissa. Sanoin, ettei siinä ole mitään ongelmaa, koska sen kanssa voi pitää neuletakkia, joten asu ei olisi liian paljastava. Ystäväni jäi varmaan kuitenkin miettimään...

Pääsimme kotiin ja en heti alkanut käyttää tätä asua. Viime viikolla sitten ajattelin ensi kertaa laittaa paidan päälle lastemme koulun (kahden oppilaan) nukketeatteriesitysiltaan neuletakin ja housujen kera... Koitin paitaa ja tajusin, että paita ei ole paita vaan MEKKO ja hyvin paljastava sellainen. VOI EI! Siis en yhtään ihmettele, jos ystäväni oli hieman ihmeissään ostoksestani. Täällä Laosissa ei tosiaankaan kannata käyttää mitään noin paljastavaa asua ellei sitten halua antaa itsestään hyvin "rohkeaa" kuvaa. Pukeutumiskoodi on todella erilainen täällä.

Yritin laittaa mekkoa housujen kanssa kuitenkin, mutta asusta tuli hassu, koska helma on niin leveä. Jaahas, mekko yöpaidaksi? Ei onnistu, koska kangas ei ole sopiva yöpaidaksi. Hmmm...

Tällä hetkellä mekko roikkuu makuuhuoneemme seinällä...tuo hassu virheostos. Seuraavalla kerralla katson tarkkaan onko paita paita vai mekko. :)

KUPPONEN KUUMAA TEETÄ

2007-10-11T18:04:00.001+07:00

En millään haluaisi kirjoittaa tästä aiheesta, mutta koska se ajankohtainen TAAS, kirjoitan kuitenkin. Meidän pikku vauveli on jälleen flunssainen. Eilen illalla aloin tuumailla, että olisiko vauva tulossa kipeäksi, kun on niin itkuisen oloinen. Myöhemmin illalla annoimme kuumetta alentavaa lääkettä ja niistimme pikkuisen nenää. Näin se vaan menee... pikkuisen vastustuskyky on vielä heikonlainen. Pikaista paranemista tyttöni!

Ja koska tyttäreni ei vielä voi juoda flunssaan kuumaa teetä tai mehua, teen sen hänen puolestaan..no, tekisin sen joka tapauksessa;).

Siunauttua torstaipäivää Sinulle!

TOIVEITA

2007-10-10T21:57:00.000+07:00

Bowserin linna - jäätelökakun torni jäi sankarilta syömättä kaiken vipinän keskellä...

Suomesta saatuja karamelleja..maiskis!

Pommejakin paukuteltiin ja juhlan kunniaksi kunnon iso paukku. Lähdimme oikein isolle aukealle räjäyttämään juhlarakettipommia...oli hieno!!

Tämän päivän syntymäpäiväsankarin toiveita olivat:

1. Aamulla onnittelulaulu ja lahjojen anto klo 6.00.

2.Aamupala sängyssä: kaksi soijamaitoa ja yksi limu sekä isin tekemiä suklaa-kaurahiutalepalloja.

3. Lounaaksi spaghettia ja jauhelihakastiketta.

4. Iltapalaksi jäätelökakkua.

5. Skypetetään kuvan kanssa vaarille ja mummolle.

6. Ei isoa juhlaa!!

Kaikki sankarin toiveet toteutuivat!

PEHMOILIJA

2007-10-09T23:23:00.000+07:00

Tykkään nallukoista ja pupusista. Kuvissa nallukoitani, tosin kaksi niistä on lainattu kuvaan lapsiltani...

I like teddy bears...

Ps. Huomenna juhlimme keskimmäisen lapsemme 9-vuotis synttäreitä...jee! Lupasimme mennä laulamaan onnittelulaulua hänelle kuudelta aamulla...se oli hänen yksi synttäritoiveensa. (apua..äkkiä nukkumaan..) Huomenna kerron, mitä ne muut toiveet olivat.

Tomorrow my second son will be nine years old..so fun!

MIU

2007-10-08T21:31:00.000+07:00

Tämän kisun tarina on aika surullinen. Tarina on myös jo vanha, mutta ajattelin kertoa sen, koska harva saa hoitaakseen aitoa villikissaa.

Aika pian sen jälkeen, kun olimme muuttaneet Laosiin, hommasimme esikoiselle lemmikeiksi kaksi liskoa, varaania. Pian sen jälkeen meille alkoi tulla laoja kauppaamaan jos mitä eläimiä. Puutarhurimme jopa nappasi yhden kanan meille pieneen terraarioomme lemmikiksi. Se oli kyllä melko huvittava näky...Sanoin aika pian, että kanoja me ei tarvita, vaikka ne onkin hyödyllisiä ja varmaan kivojakin? Sen verran varovaisia olemme, ettemme ota pihallemme mahdollista influenssan kantajaa.

Joka tapauksessa eläimiä kaupattiin ja tyydyimme vain liskoihin, kunnes eräänä päivänä apulainen kantoi kotiimme tämän suloisen 15 cm pitkän orvoksi jääneen villikissan. Kisuli oli kerrassaan suloinen ja samalla niin säälittävä. Raukka oli jäänyt orvoksi, koska emo oli kuollut. Kissaa piti syöttää tuttipullolla ja hoitaa kuin pientä vauvaa yötä päivää. Pikkuinen kulki perässäni jalat haparoiden takamuksen muksahdellen maahan. Kisun ääntely oli sydäntäsärkevää villikissan naukumista, äänestä kuuli kyllä, että kyseessä ei ole mikään kotieläin vaan aito oikea villikissa, siis oikea petoeläin. Kaksi yötä ja päivää hoidin pikkuista ja sen jälkeen sanoin apulaiselle, etten aio ottaa kissaa, koska siinä on niin kova työ. Minulla ei ollut siihen aikaan mahdollisuuksia antaa kissalle niin paljon aikaa, koska olin päivät työssä ja yöllä halusin nukkua.

Joten kissa palasi takaisin apulaiselle, mutta reilun viikon päästä pikkukissa oli jo kuollut, koska kukaan ei hoitanut sitä. Harmitti todella paljon, sillä meillä kissa oli jo parissa päivässä voimistunut, kun sitä oli hoidettu ja kannettu paljon sylissä kuin emo konsanaan. Tietenkin jäin miettimään olisiko pitänyt hoitaa kissa loppuun, mutta kuinka kauan olisin voinut pitää villikissaa, josta ajan myötä olisi kasvanut melkoinen peto kuten se luonnossa on. Ei voi mitään, kissoja tulee ja menee...se on luonnon laki. Pienenä olisin kyllä itkenyt silmät päästäni, minä jolla oli pienenä aina kissa tai kaksi...

Joka tapauksessa tuo kissa oli todella suloinen ja samalla hurja!

SUNDAY

2007-10-07T22:57:00.000+07:00

May all of you have a blessed Sunday!

See you tomorrow again...

LAUANTAILUKEMISTA

2007-10-06T12:04:00.000+07:00

Sain jokin aika sitten yhdeltä tädeistäni alla olevan tekstin. Valitettavasti tekstin alkuperäistä kirjoittajaa en ole kyennyt löytämään, joten jos joku tietää tekstin alkuperän, haluaisin tietää siitä. Joka tapauksessa tämä Hymyilevä kirje on hauska ja ajatuksia herättävä.

Hymyilevä kirje

Kun olin nuorempi, painoin muutaman kilon vähemmän. Minun ei koskaan tarvinnut vetää vatsaani sisään, kun pidin päälläni tiukkaa mekkoa. Mutta nyt kun olen vanhempi, kehoni on vapautunut. Vyötäröni kohdalla on elastista mukavuutta.

Italialaisten kenkien koko on oltava ainakin kaksi kokoa isommat, jotta jalat ylipäätänsäkään mahtuvat sisään ja sukkahousujen haaraosa jää usein polvien korkeudelle.

Mutta, olen myös oppinut, että miten mustalta kaikki tänään vaikuttaakin, niin elämä jatkaa kulkuaan ja huominen on jo parempi päivä.

Olen oppinut, että tapa, jolla henkilö käsittelee seuraavat kolme asiaa kertoo hänestä paljon: sateinen päivä, eksyneet matkatavarat ja sotkuun joutuneet joulukoristeet.

Olen oppinut, että oli suhteesi vanhempiisi mikä tahansa, tulet kaipaamaan heitä kun heitä ei enää ole.

Olen oppinut, että se, että hankkii rahaa ja tavaroita, ei ole sama asia kuin hankkia itselleen elämä.

Olen oppinut, että elämä antaa minulle joskus toisenkin mahdollisuuden.

Olen oppinut, että vaikka itselläni olisi surua ja tuskaa, minun ei tarvitse aiheuttaa sitä muille.

Olen oppinut, että joka päivä pitäisi ojentaa kätensä jollekin toiselle henkilölle.

Olen oppinut, että kaikki tarvitsevat lämpimän ajatuksen ja ystävällisen taputuksen olkapäälle.

Olen oppinut, että minulla on vielä paljon opittavaa.

Olen oppinut, että ihmiset tulevat unohtamaan mitä olet tai et ole sanonut tai tehnyt, mutta he eivät tule ikinä unohtamaan mitä sait heidät tuntemaan.

MUKAVAA LAUANTAITA!

KOLMEN KÄRJET

2007-10-04T20:48:00.000+07:00

Elämäni on kuin nuo pyykit narulla. On vaatteita eri tarpeisiin ja vaatteita eri väreissä. Pyykkinarutkin on asetettu paikoilleen vain väliaikaisesti joen penkereelle siihen saakka, kunnes Mekong-joki taas nousee korkeammalle ja lähdettävä uusiin maisemiin kuivattamaan pyykkiä. Viljelyksetkin ovat vain väliaikaisia.

Niin...monia vaiheita on mahtunut elämään ja monia on vielä edessä...ainakaan ei ole tylsää!

Sain eilen tällaisen haasteen:

Täytä omat kolmen kärkesi. Lähetä minulle ja muille ystävillesi, joiden elämään haluat kurkistaa.

KYMMENEN VUOTTA SITTEN 1997:

1. Sain esikoiseni.

2. Nautittiin helteisestä kesästä Suomessa.

3. Vietin ensimmäistä joulua oman lapsen kanssa.

VIISI VUOTTA SITTEN 2002:

1. Aloitin viimeisen yliopisto-opiskeluvuoteni.

2. Kävin ajatuksia herättäviä keskusteluja erään naisen kanssa.

3. Muutimme ensimmäiseen omaan asuntoon. (54 neliömetriä)

KOLME VUOTTA SITTEN 2004:

1. Saattelin esikoista ekalle luokalle.

2. Keskimmäistä vein eskariin.

3. Valmensin itseäni henkisesti Laosiin lähtöön.

VUOSI SITTEN 2006:

1. Mieheni vanhemmat vierailivat meillä Laosissa.

2. Aloin kotiutua Laosiin.

3. Aloin enenevässä määrin ymmärtää ja puhua laoa.

TÄHÄN ASTI TÄNÄ VUONNA 2007:

1. Sain kuopukseni.

2. Kävimme Suomessa lomalla.

3. Astuimme virallisesti projektin johtoon.

EILEN:

1. Juttelin naapurin mummojen kanssa vauvastamme. Vauvamme tarvitsisi kuulemma ehdottomasti korvakorut, käsikorun (on jo) ja kaulakorun.

2. Nieltyäni kilon pölyä ja hajotettuani tärykalvoni ilmastointilaitteeen asennuksen yhteydessä (järeää porausta), olin iloinen koko perheen puolesta viilesitä tuulahduksista yläkerran olohuoneessamme.

3. Päätimme, mitä keskimmäinen saa synttärilahjaksi ensi viikolla.

TÄNÄÄN:

1. Toivuin kuin toivuinkin järkytyksestä, kun vauvamme putosi sängyltä lattialle nukkuessaan.

2. Kuskasin opettajaa ja uusia työharjoittelijoitamme paikalliseen toimistotarvikekauppaan.

3. Sain viimeinkin laitettua muutaman valokuvan kehyksiin.

HUOMENNA:

1. Menemme amerikkaisille ystävillemme lounaalle.

2. Mietin, mitä valmistan sunnuntaiselle nyyttikestitapaamiselle.

3. Suoritamme blogiarvonnan.

ENSI VUONNA 2008:

1. Juhlimme tytön 1-vuotis synttäreitä!

2. Juhlimme 15-vuotis hääpäiväämme!

3. Veljeni perhe saapuu meille Laosiin, jos kaikki menee hyvin.

Huh, olipa miettiminen ainakin noissa vuosia vanhoissa jutuissa. Kannattaisi aina pitää päiväkirjaa!

Lykkään haasteen Pikkujutuille.

PIHAPIIRIN KASVEJA (5)

2007-10-04T11:37:00.000+07:00

Tämä kasvi on todella suosittu täällä meillä päin. Tuntuu kuin joka nurkalla olisi näitä kasveja ruukuissa istutettuina. Pelkästään yhdellä silmäyksellä näitä voi nähdä kymmeniä ruukullisia. Minusta nämä ovat liian piikikkäitä kasveja enkä erityisemmin pidä näistä. Ainoastaan keväällä, jolloin kasvit ovat täynnä värikkäitä kukkia, nämä kasvit ovat melko upeita. Kukan väreinä on ainakin tämä punaiseen vivahtava sekä vaaleankeltainen. Mutta kukan nimeä en taaskaan tiedä...pöh. Olkoon sitten vaikka Piikkikukka.;)

HUH HELLETTÄ

2007-10-03T18:23:00.000+07:00

Asumme melko isossa asunnossa. Alakerrassa meillä on suuri aula, olohuone, keittiö sekä vierashuone. Yläkerrassa meillä on toinen olohuone ja neljä makuuhuonetta. Joka huoneessa meillä on kattotuulettimet sekä suurimmassa osassa huoneita ilmastointilaitteet. Yläkerran olohuoneessamme ei ole aikaisemmin ollut ilmastointia ja mm. television katselu on ollut aika hikistä hommaa ilman ilmastointia. Tänään kuitenkin saimme vihdoista viimein huoneeseen ilmastoinnin, kun vanhasta toimistostamme vapautui yksi laite eikä sitä tarvittu uudessa toimistorakennuksessamme.

Ilmat ovat edelleen lämpimät ja aurinkoiset. Sateet näyttävät myös helittäneen. Vielä jonkun aikaa saamme nauttia lämmöstä ennen kuin viileämmät ilmat alkavat puhallella tänne päin. Silloin ei tarvita edes ilmastointia. Silloin me kaivamme esiin Suomesta kuljetetut auton sisälämmittimet.... (luit oikein!) mutta onneksi siihen on vielä aikaa.

PIHAPIIRIN KASVEJA (4)

2007-10-03T18:11:00.000+07:00

Kysymys kuuluu: Mikä tämä on? Milloin tahansa voin kysyä laoilta, mikä tämä on laoksi, mutta se ei takaa sitä, että saan sen avulla selville puun nimen käännösversiota.

Tämä puu kasvaa pihallamme ja siihen on viime viikolla tullut kukat. Puusta saadaan myös pieniä vihreitä "marjoja", joita paikalliset syövät aina kun mahdollista. "Marjat" ovat todella happamia. Jopa minulle, joka syön puolukoita paljaaltaan, nämä laosilaiset "marjat" ovat aika tujua tavaraa. Mutta jos jotain tarjotaan, sitä myös maistetaan. Kohteliaisuus ennen kaikkea!

MUSISOINTIA

2007-10-03T18:00:00.000+07:00

Eilen kotonamme oli poikien musiikkitunti. Kotonamme siksi, että pojat harjoittelivat (ja opettaja soitti samalla omalla nokkahuilullaan) nokkahuilun soittoa pianon säestyksellä. Pianoa soitti Suomesta tullut uusi harjoittelijatyttömme. Olohuoneemme täyttyi iloisesta musisoinnista, jota apulaisetkin kävivät välillä kurkkien kuuntelemassa.

SUKKIA PUSSISSA

2007-10-02T17:27:00.000+07:00

Täällä päin ei periaatteessa tarvita sukkia kovin usein. Muutama pari on kuitenkin hyvä olla viileämpiä kelejä varten. Vauvalle sain mukaan Suomesta joitakin pareja sukkia ja ovatkin olleet jo käytössä iltaisin, jos ollaan käyty ulkona syömässä (ettei hyttyset pistä vauvaa). Kun palasimme kesällä Suomen lomalta takaisin tänne kotiin, tajusin, että olen pian siinä tilanteessa, etten tiedä, mihin laittaisin vauvan vaatteet. Tällä hetkellä vauvan vaatteet on sijoitettu entiseen kirjakaappiin ja kirjat uuteen kirjahyllyyn. Vauvan vaatteet eivät kuitenkaan oikeastaan mahdu kaappiin ja mitä isommaksi hän kasvaa, sitä todennäköisempää on, että tarvitsen pian lisätilaa vauvan vaatteille. Nytkin laitoin vauvan sukat tekemääni pussukkaan ja pussukka roikkuu vauvan vaatekaapin kahvassa. Voi olla, että pian muitakin vaatteita aletaan laittaa erilaisiin pussukoihin ellen pian keksi muuta ratkaisua.

Tekemäni sukkapussukka on tehty miehen vanhasta kauluspaidasta (mies olisi kuulemma vielä voinut pitää paitaa ja oli aika ihmeissään, kun paita oli muuntunut pussukaksi...kaikkea sitä tässä elämässä voikin tapahtua...) ja anopin antamista pitseistä.

Olen muutenkin pussukkatyyppiä...pussukat ovat ihania!

UUSIN TULOKAS

2007-10-01T21:18:00.000+07:00

Aina silloin tällöin postilokeroomme ilmestyy lehtien, korttien, kirjeiden ja laskujen :( lisäksi pakettikortteja, joilla saamme lunastaa meille osoitetut paketit :) postista. Viime viikolla saimme jälleen yhden paketin, jonka meille lähetti äitini. Paketista löytyi perinteisiä Suomi-herkkuja, kuten suklaata, Felixin-perunamuusijauhetta, vaniljakastikejauhetta, karkkeja, sinappia...lisäksi vauvalle uutta vaatetta. Paketin mukana tuli myös Suomeen äitini osoitteeseen tilaamiani pupuja, jotka äitini laittoi samaan pakettiin. Halusin (olen jo piiiitkäänn halunnut) saada näitä Mailegin pupuja tytölleni sekä itselleni. Joten kaksi pupua odottaa nyt piilossa vauvalle joululahjoiksi ja yksi pupu, se minun pupuni, (kuvassa) pääsi jo katselemaan meidän perheen puuhia. Pupu on istunut aivan kiltisti omalla paikallaan, vaikka pari kertaa se on jo käynyt vauvan suussakin...Vauva nimittäin ymmärtää näin ihanien pupujen päälle myös! Hyvä vauva!

Ps. Edellisessä postauksessa oleva ARVONTA on edelleen voimassa. Eli jos kiinnostaa lao-pussukat, kommentoi edelliseen postaukseen.

KIITOS TEILLE (arvontaa)

2007-09-30T14:53:00.000+07:00

Kun heinäkuun lopussa aloitin blogin pitämisen, en arvannut, kuinka mukavaa se voisikaan olla. Olen suunnattomasti nauttinut kirjoittamisesta ja kuvien ottamisesta. Joskus on ollut kiireisempiä aikoja, jolloin blogini on ollut hieman "rempallaan", mutta ehkä olen ollut kirjoitustahdin suhteen liiankin kunnianhimoinen. Joka tapauksessa bloggailusta on tullut uusi erittäin mukava harrastus minulle. Samalla tämä on minulle kuin päiväkirjan pitämistä, vaikka en toki kerro läheskään kaikkea elämästäni. Blogin kauttahan välittyy ihmisestä vain hyvin pieni näkökulma, mutta oletan lukijoiden ymmärtävän tämän enkä jatkossakaan aio kertoa enkä jakaa koko elämääni lukijoiden kesken. Sen kuitenkin haluan teidän tietävän, että vaikka monissa jutuissani kerron ympärilläni olevista tavaroista, vaatteista, sisustuksesta jne., elämääni mahtuu myös todella paljon muuta ja paljon syvällisempää. Mutta uskon, että te lukijat olisitte ymmärtäneet tämän ilman sanomistakin. Kuitenkin edellä mainitut asiat tuovat elämääni paljon iloa ja rakastan kaikkea kaunista, joten haluan jatkossakin kirjoittaa näistä aiheista.

Jatkossakin aion kirjoittaa tarinoita ja tapahtumia Laosista ja siinä tapahtuvasta arjestamme. Elämämme täällä on monimuotoista ja mielenkiintoista ja koen olevani todella etuoikeutettu, kun saan olla juuri tällä hetkellä tässä maassa. Minä ja perheeni haluamme olla omalla panoksellamme auttamassa tätä maata ja tätä kansaa niillä voimavaroilla, taidoilla ja lahjoilla, joita meille on annettu.

Sitten lopuksi varsinaiseen asiaan;). Haluan lämpimästi kiittää teitä lukijoita kommenteistanne. Kommentit ovat olleet mukavia luettavia! Olen myös mielenkiinnolla seurannut blogini kävijäkuntaa ja olen huomannut, että kävijöitä löytyy lähes joka mantereelta. Välillä olen kirjoittanut joitain rivejä englanniksikin, mutta liian vähäiseksi se on jäänyt. Koitan parantaa tapaani.

Koska blogini aloittamisesta on kulunut muutama kuukausi, järjestän sen kunniaksi ARVONNAN. Jos haluat osallistua kuvissa olevien kolmen lao-pussukan arvontaan, jätä kommenttisi tämän jutun kommenttikenttään. Arvonta päättyy 5.10. klo 18.00 paikallista aikaa (olen neljä tuntia edellä Suomen aikaa, muut ulkosuomalaiset voivat laskea oman aikansa tästä;).)

Arvonta suoritetaan tämän jälkeen virallisen epävirallisesti tai epävirallisen virallisesti, ihan miten vaan:). Joka tapauksessa kirjoitan jokaisen kommentoijan eli osallistujan nimen paperilapuille ja laitan laput suljettuina kippoon ja sen jälkeen arvomme kolme onnellista voittajaa. Lapseni saavat toimia onnettarina. Otan voittajiin yhteyttä henkilökohtaisesti (esim. bloggaajien kommenttikenttien kautta). Mikäli voittajilla on toivomuksia pussukoiden värin suhteen, yritän ottaa tämän huomioon. ( Väreinä on punainen, ruskea ja vihreä Suomen syksyn tai tulevan joulun mukaisesti...)Pussukat lähetän luonnollisesti postin kautta voittajille.

Täällä meillä on ilma mitä ihanin. Aurinko paistaa täydeltä terältä ja lämpöä piisaa. Toivotankin kaikille blogini lukijoille mitä ihaninta sunnuntaita! Ja uutta hyvää viikkoa!

PYYKKÄYSTÄ

2007-09-28T21:46:00.000+07:00

Tässä tyylinäyte laosilaisesta pyykinpesusta.

BEAUTY OF THE FLOWERS

2007-09-27T17:35:00.001+07:00

Kaksi vuotta sitten Thaimaassa näin tämän kauniin asetelman erään hotellin aulassa. Valkoiset kukat ovat tässä hyvin kauniita...voin kuvitella, kuinka ihanan näköinen asetelma on illalla kynttilän valaistessa ympärillä olevia kukkia.

LAOSIN KOREJA

2007-09-27T15:18:00.000+07:00

Pienet korit ovat riisinhöyrytyskoreja. Laakeat korit ovat koreja, joilla "jyvät erotetaan akanoista" eli huonot riisit erotetaan hyvistä.

Isot korit ova paikallisia jätekoreja. Pienissä koreissa kannetaan kaikkea tarpeellista...hedelmiä, vihanneksia jne.

BLOGGAUSNÄKYMÄT

2007-09-26T19:38:00.000+07:00

Sain eilen haasteen kuvata bloggausikkunanäkymäni. Otin haasteen ilolla vastaan, koska olin joka tapauksessa ajatellut tehdä aiheesta jutun lähiaikoina. Joku toinen oli tosin kerinnyt ensin, mutta ei se mitään. Kuvista siis avautuu niitä näkymiä, joita bloggaushuoneeni ikkunoista (huoneessa on neljä ikkunaa) avautuu. Bloggaan kotona omassa työhuoneessani aina silloin, kun vauvan hoidolta ennätän. Ikkunanäkymät ovat tällä kertaa melko tavalliset, tosin ihmisiä ei näy edes naapuripihalla. Normaalisti edes joku istuskelee pihalla katselemassa elämän menoa. Tänään ilma oli lisäksi pilvinen ja osa kaukana häämöttävistä vuorista on pilvien peitossa. Muuten näkymät ovatkin aivan tavalliset.

Tässä vielä haaste, jonka siis eilen sain:
"Ota kuva lähimmästä ikkunasta avautuvasta maisemasta, tai jos olet ulkona, kuvaa bloggausympäristösi. Liitä kuva blogiisi ja kerro, missä yleensä bloggaat (kotona, töissä, kirjastossa, kahvilassa, you get my point) ja onko kuvassa kyseessä normaali bloggausympäristösi. Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia ilmoittamalla haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa."

Olen haastanut seuraavan bloggaajan "peliin" mukaan. Tervemenoa katsomaan!
Familyvalpas

KIIRETTÄ

2007-09-25T19:25:00.000+07:00

Työtä piisaa ja aika tuntuu menevän huimaa vauhtia eteen päin. Voi, kunpa joskus voisi pysäyttää ajan, että saisi työt ajan tasalle...Onko kellään muulla samanlaista oloa?

Ps. Huomenna näette haasteen tulokset!

ASTIAKAUPOILLA

2007-09-24T16:09:00.000+07:00

Poikien opettajan kanssa "eksyimme" viime Thaimaan äkkireissulla ihastelemaan näitä melamiiniastioita. Minulla olikin jo ennestään näitä turkooseja. Nyt matkaan tarttui vaaleanpunaistakin. Ostin tytölle omia astioita tulevia teekutsuja varten. Tiedättehän....niitä ihania kupin ryystämishetkiä ja näkymättömien kakkujen ja lettujen syömisiä...ja ai, kun on niin maukasta ja lisääkin pitää ottaa. (Laitan kuvat tytön astioista pian.)

VAATEKAUPOILLA

2007-09-23T20:09:00.000+07:00

Thaimaassa on valikoimaa aika kivasti sekä tytöille että pojillekin. Kuvissa tosin tytöille.

JAPANI-BUUMI

2007-09-22T21:38:00.000+07:00

Thaimaassa on mielestäni menossa aikamoinen Japani-buumi. (Thaimaassa asuvat ihmiset, olenko oikeassa?) Thaimaassa myydään kaikenlaista tavaraa Japanista. Thaimaasta löytyy mm. japanilaisia lehtiä ja kirjoja myyviä kauppoja, joihin on kiva piipahtaa katsomaan hauskoja kuvia, tekstistä en ymmärrä merkkiäkään. Itse katselin näitä kivan oloisia sisustuslehtiä, mutta ne jäivät hyllyyn, koska hinta oli ainakin kahden tai jopa kolmen Suomessa myytävän sisustuslehden arvoinen. Lisäksi kaupassa ihailin japanilaisia käsityökirjoja, mutta jätin nekin hyllyyn suosiolla. Mutta otin kuitenkin kuvat muistoksi...tosin osa kuvista on aika huonoja, koska lehdissä ja kirjoissa on aina muovit päällä ja valaistus kaupassa oli sellainen, että muovit hyppää silmille kuvissa. (Höpö höpö....vika on kuvaajassa...)

Tässä nyt eka makupala Thaimaan reissulta.

PALUU

2007-09-22T19:12:00.000+07:00

Palasimme joku aika sitten kotiin Laosiin. Olemme nyt täällä turistiviisumeilla, kunnes saamme taas työluvat uusittua. Matka Thaimaahan meni hyvin, vaikka suurin osa porukastamme olikin kipeänä melkein koko ajan. Mutta yritimme nauttia pakollisesta lomasta ;) ja viiletimmekin siellä sun täällä ja söimme hyvin. Aivan ihania ostoksiakin tuli (taas) tehtyä, jatkossa kuvia niistä. Nyt jatkan laukkujen purkamista.

Ps. Tänään illemmalla blogissani lisää tunnelmia Thaimaan reissulta...

Niin ja kuvassa rakas kotikaupunkimme, jonne oli taas ihana palata.

THAIMAAHAN, MARS!!

2007-09-20T10:43:00.000+07:00

No, justiinsa! Se on taas Thaimaahan lähtö muutaman tunnin päästä. Eilen saimme tietää, että emme saa olla enää maassa päivää kauempaa. ???? Meillä on viisumit umpeutumassa ja olimme valmistutuneet uusimaan niitä. Kaiken pitikin olla aivan rutiininomaista paperityötä (siis ei semmoista täällä olekaan;)), kunnes meille ilmoitettiin, että koska yksi paperi ei ollut ajoissa jonkun pöydällä, meidän on poistuttava maasta, seuraavana päivänä!! Ei muuta kuin äkkiä matkatoimistoon lippujen ostoon. Onneksi lippuja löytyi kaikille, myös opelle.

Vielä niistä papereista.... Meidän työntekijämme olivat huolehtineet meidän viisumipapereista erinomaisesti ja AJOISSA, mutta se yksi paperi, joka oli myöhässä, kuului muiden viranomaisten hoidettavaksi. Nämä viranomaiset ovat aikaisemin saaneet opastusta papereiden hoidossa meidän työntekijöiltä, joille koko työ ei edes kuulu. Joten me joudumme poistumaan maasta muiden töppäysten takia. Ja vielä sairaana...

No, laukut on pakattu, ruoka odottaa olohuoneessa apulaisen valmistamana, toinen apulainen on hankkimassa meille kyytiä, toinen apulainen kantaa vauvaa kaiken hässäkän keskellä ja kohta starttaamme kohti lentokenttää...

Että tämmöistä tällä kertaa..tilanteet muuttuu niin nopeasti täällä. Tämä kyllä oli tähän työnpaljouden keskelle aivan liikaa.

Kirjoitan Thaimaasta lisää, jos hotellissa on kunnon yhteydet.

....pitää jo mennä...nyssäkät selkään!!!

TUMMAA LEIPÄÄ

2007-09-19T10:23:00.000+07:00

Nelisen vuotta sitten asuimme Thaimaassa joitakin kuukausia ja tänä aikana "hoksasin", kuinka tummaa leipää voi saada todella helposti. Asuimme tuona Thaimaan aikana melko syrjäisessä Pohjois-Thaimaan pikkukaupungissa, josta ei luonnollisestikaan löydy aitoa ruisleipää (tosin ei löydy paljon muualtakaan täältä päin). Sitten yhtenä päivänä paahtaessani jälleen kerran vaaleata leipämössöä paahtimessa, tajusin, että olen juuri sillä hetkellä tekemässä tummaa leipää. Arvatkaa tulinko iloiseksi tästä ajatuksesta? Siinä aidon ruisleivän ikävässä tämä positiivinen ajatus pompahti mieleeni ja riemuhan siitä repesi. No, vitsihän tuo koko tumma paahdettu leipäni oli, mutta siitä lähtien olen aina muistanut, että tummaa leipää on mahdollista saada aina siellä, missä löytyy joku leipäpala ja paahdin/tulentekopaikka.

Millaisia korviketuotteita te muut ulkosuomalaiset (tai ihan kotimaassakin asuvat) käytätte? Otan uudet ideat vastaan todella mielelläni, myös tuollaiset ihan älyttömät jutut kuin tuo leipäjuttuni.

Ps. Nyt se tauti on iskenyt minuun. Sitä se "kylmä" ilma saa aikaan...

JO HELPOTTAA OLO

2007-09-18T21:51:00.000+07:00

Pikkuisen olo alkaa helpottaa jo hiukkasen. Kuumelääke tepsii ja vuotavaa nokkaa on pyyhitty moneen kertaan. Viime yö meni valvoessa, kun pikkuinen möyri nuhassaan ja kuumeessaan. Mutta eiköhän tässä taas olla voiton puolella...

Apulaiset tänään totesivat, että ei se nyt mikään ihme ole, että vauva on kipeä, koska ilmat alkaa taas kylmetä. Kylmetä?? No, onhan 30 astetta jo aika kylmää tietenkin!!??

No, totta puhuakseni, kun on tottunut kuumaan ilmaan, vähäinenkin ilman kylmeneminen tuntuu luissa ja ytimissä. Jos nimittäin täällä on 25 astetta tai alle sen, ilma tuntuu jo todella vilpoiselta ja ylimääräinen paita on tarpeen. Eli kaikkeen tottuu...

Kylläpä nyt ajatus pomppasi aivan toiseen. On varmaan aika alkaa nukkua ja kerätä voimia uuteen päivään.

My daughter is already feeling better!

Sweet dreams!

Kauniita unia! Huomenna taas uudet jutut....

PIKKUPOTILAS

2007-09-17T16:00:00.000+07:00

" Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme. Lääkkehillä hoidelkaa, nalle-ystäväämme".

Aamulla herätessäni jouduin toteamaan, että pikkuisemme on kovassa räkätaudissa. Ei siitä niin kauan aikaa ole, kun viimeksi kirjoitin samasta aiheesta.

Kuumetta tytöllä ainakin on, mutta korvatulehduksesta en nyt osaa sanoa. Pitää odottaa huomisiltaan saakka, kunnes mieheni, joka on lääkäri, saapuu kotiin työmatkalta kyliin. Silloin mieheni tutkii vauvan korvat.

On ollut erittäin harvinaista, että lapsemme ovat joutuneet odottamaan lääkärille pääsyä. Kun kotona asuu lääkäri ja lääkkeitäkin on useimmiten valmiina, olemme voineet helpostikin auttaa lapsiamme. Kyllähän jokainen voi maalaisjärkeäkin käyttämällä helpottaa sairaitten lasten oloa, mutta lääkkeiden vaikutukset ja annostukset sekä korvien tutkiminen taitaa käydä luonnollisemmin lääkäreiltä. Ja sitä paitsi, vaikka minultakin joskus kysellään neuvoja vaivoihin ja sairauksiin, en koskaan ala leikkimään lääkäriä. Tai..onhan lääkärin vaimo melkein lääkäri, kuten joku kerran asian ilmaisi...no, vitsit vitseinä. Parempi pysyä omassa lestissään kukin.

Joka tapauksessa annoin juuri lääkärin määräyksestä tytölle kuumelääkettä ja nyt tyttö nukkuu levottomasti....

En yhtään pistä pahitteeksi, jos joku siellä jossain muistaisi tyttöämme iltarukouksessaan tai muuten kauniilla ajatuksilla.

Ps. Rätit ja pehmeät lelut ovat nyt enemmän kuin tarpeen...kuten kuvassa näkyy.

My little daughter is sick again. She got a flue and feaver. Poor her!

PIHAPIIRIN KASVEJA (3)

2007-09-17T09:22:00.000+07:00

Minulla on tästä kasvista paljon hyviä muistoja sekä hiukan koomisiakin. Edellisessä kodissamme ruokailutilamme ikkunasta näkyi juuri tämä kasvi. Siinä oli aina paljon kukkia, jotka tervehtivät aina ikkunaruudun läpi katsottaessa. Siksi aina, kun näen tämän kasvin, tulen hyvälle tuulelle. Valitettavasti uuden kotimme ikkunoista ei näy tätä kasvia, vaan on lähdettävä ulos katsomaan "hyvän tuulen kasvia".

Ai niin, se koominen muisto: Meillä oli aikaisemmin puutarhuri, joka kerran viikossa tuli siivoamaan pihaa ja hoitamaan pihakasveja. Aika usein täällä Laosissa kasveihin tulee muurahaisia ja tämä kasvi on oikea muurahaisten lempipaikka. No, erään kerran, kun puutarhuri oli taas hommissaan, totesimme yhdessä, että juuri tätä muurahaisten lempikasvia on nyt reilusti katkaistava, koska muurahaiset olivat vallanneet kasvin niin totaalisesti, että muurahaisia alkoi kasvin kautta kulkea kotiimmekin. Joten ei kun hommiin! Puutarhuri alkoi katkoa oksia ja apulainen tuli paikalle katsomaan tilannetta: Puutarhuri-raukka sai niskoilleen lähes kaikki (?) muurahaiset ja niitä menikin sitten joka paikkaan. Apulainen nauraa räkätti vieressä ja puhui ääneen: "Muurahaisia meni vaatteidenkin sisään...siellä ne nyt puree...". Ja totta tosiaan, muurahaisia meni myös vaatteiden sisään..niin vaikean näköisenä puutarhuri koitti huitoa muurahaisia pois itsestään. No, puutarhuri nauroi myös apulaisen mukana, koska täällä nauretaan tilanteessa kuin tilanteessa...ja minä koitin edes hiukan nauraa, vaikka oikeastaan minua säälitti puutarhuri tosi paljon.

Aikaisemmin kerroin, että anoppini on todellinen kukkien asiantuntija ja kyllähän hän tämänkin kasvin nimen minulle kertoi täällä reilu vuosi sitten vieraillessaan. Koska en nyt varmasti muista, mikä tämän nimi on, niin kysynkin epävarmana teiltä lukijoilta: onko tämä kiinanruusu vai eikö se ole? Anoppi rakas...muistanko

oikein? Laittakaahan kommentteihin taas arvauksenne/tietonne...

Please, tell me the name of this flower. I got it in our yard too.

SUNNUNTAI

2007-09-16T08:46:00.000+07:00

RAUHAISAA SUNNUNTAITA!